Jeppe Kurjesta


jatkoa 21.5.2012 ilmestyneelle tekstille....



Ensimmäisen kerran Jeppe Kurjen nimi mainittiin 13.6.1418 serkkunsa Henrik Svärdin huomenlahjan todistajana. Seuraavan kerran hän esiintyi asiakirjoissa 22.1.1435 Turun linnaläänin päällikön Klaus Lydekenpojan vävynä. Avioliiton solmimisaikaa on siitä aikaistettava ainakin 10 vuodella, koska hänen ja Karin Klauntyttären, ns. Lydekenpoikien sukua, poika Klaus Kurki oli jo vuonna 1456 saavuttanut kihlakunnantuomarin aseman.

Vuonna 1439 peräti 49 suomalaista rälssimiestä lähetti protestikirjeen Rääveliin. Jeppe Kurki oli järjestyksessä kuudes, ts. eräs huomattavimmista allekirjoittajista. 20.5.1455 hän istui Lempäälässä kuninkaantuomiolautakunnassa, josta huomattava osa oli kihlakunnantuomareita. Tästä on päätelty, että Jeppe Kurki toimi Ylä-Satakunnan tuomarina. Bengt Lydekesson (Jepen apen veli) oli ollut tässä tehtävässä 1434–53. Senkin jälkeen Bengt vielä eli, mutta hänestä käytettiin nimitystä ”a wapen”, asemies, vaakunamies, eikä kihlakunnantuomari, joten Jeppe Kurki on voinut olla Bengtin jälkeen viran haltija. Jeppe on kuollut ilmeisesti pian Lempäälän käräjien jälkeen, koska jo seuraavana vuonna hänen poikansa hoiti tuomarin virkaa.

Jeppe näyttää omistaneen Ylä-Satakunnan Vesilahden Laukon kartanon, jota hänen poikansa laajensi. Hämeen Tyrvännön Suontaasta Jeppe oli ostanut maata. Jeppe Kurjen aikana Laukosta tuli suvun pääpaikka. Perimätieto Vesilahdelta kertoo eräästä Matti Kurjesta, joka olisi siihen aikaan, kun venäläiset (karjalaiset) ja ruotsalaiset kilpailivat Hämeen omistuksesta, ts. Hämeen ristiretken aikoihin 1200-luvulla, voittanut venäläisen (karjalaisen) Pohdon ja saanut siitä hyvästä Ruotsin kuninkaalta omakseen Laukon. Vasta kirkkoreduktion jälkeen kuninkaalla oli merkittävästi maata, jota hän saattoi lahjoittaa ansioituneille sotasankareille. Tästä syystä tarinan syntyaika tunnetussa muodossaan on ajoitettava vasta 1500-luvulle. Perimätiedolla on kuitenkin saattanut olla jokin lähtökohta, joka ei kuitenkaan ole dokumenteilla todennettavissa. Se saattaa olla Kurkien vanha omistus Laukossa. Myös Pirkkalan Nokia on liitetty tarunomaisiin Kurkiin. Kurkien omistuksesta Nokialla ei ole mitään kirjallista todistetta, toisin kuin Laukosta. Lappalaiset kertoivat, että eräs pirkkalaispäällikkö, joka eräiden tietojen mukaan oli ollut nimeltään Matti Kurki, oli karkoittanut heidät nykyisille asuinsijoilleen.

Ei yksi mies eikä sukupolvikaan sellaiseen ole kyennyt, mutta tarinan sisältö vastannee silti todellisuutta, vaikka yksinkertaistaakin tapah-tumien kulkua. Kun Pirkkalassa ja aina Lapissa saakka tarina on tunnettu ja liitetty juuri Nokiaan, menee perimätieto todennäköisesti täälläkin asiakirjatietoja kauemmaksi. Kertomuksen kohde on saattanut siirtyä Nokialta Laukkoon. Perimätietoa ei ole syytä täysin torjua pelkkänä satuna. Pantakoon merkille, että Svärd–Kurki -suvussa Pohjanmaan tuomarin virka kulki ”perintönä”. Niklis Kurjen appi oli Korsholman linnan isäntä. Niklis on saattanut tutustua häneen Pohjanmaalla.

Nämä seikat voivat viitata vanhojen Kurkien johtoasemaan jo varhaisella keskiajalla ja siihen arvonantoon, jota Pohjanmaalla ja Perä-Pohjolassa tunnettiin heitä kohtaan sukupolvesta toiseen. Jakob Kurjen maaomistusten laajuus Vanajaveden ympäristössä kertoo sekin selvästi hänen ja hänen sukunsa poikkeuksellisesta asemasta senaikaisessa yhteiskunnassa. Pirkkalaisverottajien keskuudessa on varmasti ollut joku johtaja, joka on myöhemmin yhdistetty Kurkiin. Nimi Matti Kurki ei voi olla oikea siksi, että varhaisella keskiajalla ei yleensä ole ollut käytössä nimipareja. Yhden ihmisen identifioimiseksi riitti silloin yksi nimi.

Karin Klauntytär asui leskeksi jäätyään kotikartanossaan Nousiaisten Nyynäisissä. Jepen ja Karinin lapsia olivat:

1. Klaus Kurki, s. noin 1425, Laukko, vaakunassa miekka poikittain kolmen tähden välissä, Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari 1456–77, maaoikeuden jäsen 1466, Erik Axelinpojan (Tott) voutina Turun linnassa vuoteen 1457 saakka, Satakunnan vouti 1463, Sääksmäen vouti 1470, elossa vielä 1477, pso. Elin Jönsintytär (Stenbock).
2. Anna Jakobintytär, 1.pso. Hans Saxen, ilmeisesti turkulainen porvari, 2.pso. aikaisintaan 1473 Piikkiön kihlakunnan tuomari Sten Henrikinpoika (Renhuvud).
3. Karin Jakobintytär, s. ennen vuotta 1455, 1.pso. Erik Kunnila?, esiintyi viidentenä maa-kuntakatselmusmiehenä 1477, 2.pso. tuntematon.
4. Birgitta Jakobintytär, s. noin 1440-luvulla.



jatkuu......

Kommentit

Suositut tekstit