Eva Catharina von Birckholtzin perukirjasta

Jo ennen varsinaisia perukirjoja laadittiin perinnönjaon yhteydessä omaisuusluetteloita. Suomessa säilyneitä esimerkkejä on 1400-luvulta, mutta ne ovat harvinaisia ja peräisin lähinnä aatelisilta. Perukirjan, eli bouppteckningin, muotoutuminen alkoi 1600-luvulla, kun perinnönjaon yhteydessä oli tapana maksaa osa omaisuudesta köyhäinkassaan. Tämä edellytti kuolinpesän arviointia.

Varhaisia perukirjoja on säilynyt niukasti, mutta 1700-luvulta alkaen määrä kasvaa. Vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan laki teki perunkirjoituksesta pakollisen jokaiselle kuolinpesälle. Perukirja piti toimittaa oikeusviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, sakon uhalla. Valvonta oli kuitenkin löyhää, joten perukirjoja ei aina tehty ajallaan tai lainkaan. Joissain tapauksissa perukirjoja laadittiin vasta vuosia kuoleman jälkeen, ja kaikista ei virallista perunkirjoitusta tehty ollenkaan. Vasta 1800-luvun lopulla perukirjojen määrä kasvoi merkittävästi.

Perukirjaan kirjattiin vainajan omaisuus, sekä kiinteä että irtaimisto, varat ja velat. Kirjoittamisessa noudatettiin melko vakiintunutta kaavaa, johon sisältyivät tiedot ajasta, paikasta, osallistujista, vainajasta ja tämän perillisistä. Alaikäisten perillisten holhoojat mainittiin erikseen. Vainajan syntymäaikaa ei yleensä merkitty. Omaisuus eriteltiin tarkasti ryhmittäin, ja lopussa kirjattiin mahdolliset saatavat ja velat sekä usein viittaus omaisuuden jakamiseen.

 

Eva Catharina von Birckholtz syntyi Hauholla tai Pälkäneellä 26.10.1714. Hänen isänsä Gustaf Johan oli ylioppilas Turussa 1672, toimi sihteerinä kruunun palveluksessa, mutta sokeutui viimeistään jo 1687. Hän nai vuonna 1700 ratsumestarin tyttären Beata Maria Sölfverarmin (*1682) Helsingin pitäjästä. Evan esivanhemmat olivat siis kaikki sotilassuvuista, ja omistivat kartanoita ympäri Hämettä. Reduktio vähensi heidän omaisuuttansa rajusti, eikä olla aivan varmoja siitä, miten Gustaf Johan isonvihan aikana ja sen jälkeen saavutti niin paljon varallisuutta, että kykeni hankkimaan itselleen suuria maatiloja; joka tapauksessa hän osti vuonna 1726 Sääksmäeltä sekä Jutikkalan että Lotilan kartanot.

Eva kuoli Jutikkalassa 31.1.1766 vain 51 vuoden iässä. Tällöin hänen omaisuutensa laskettiin 184 500 kuparitaalarin arvoiseksi. Perukirja on yksi ehdottomasti pisimmistä, mitä itse olen koskaan löytänyt. Pituutta dokumentilla on lähes 60 sivua. Löydät perukirjan kokonaisuudessaan täältä.

 

Tämän jutun kuvituksena on pätkä sivusta, jolla luetellaan kuolinpesän posliiniesineitä. Toisessa kuvassa taasen pätkä kulta- ja hopeaesineistä. Käännökset Sukuni salat -ohjelmaa varten teki näiltä osin Veli Pekka Toropainen, kiitos hänelle siitä.

 

Posliinia

2 punakuvioista pilkkumia, 2 sinivalkeaa pilkkumia kolhiintuneita, 2 haljennutta matalaa lautasta, 2 syvää haljennutta asettia, pari ehjiä asetteja, nelikulmainen tuopin vetoinen purkki, 2 pienempää purkkia, pyöreä purkki, pieni aski ja vati rikkonainen, 3 teetassia, 4 teekuppia, maitomalja, pari salaattikulhoja, kastikekulho jne

 

Kultaa

Sormus, jossa nimikirjaimet E.C.B.J.S.

Akaattisormus

Sormus nimikirjaimilla M.B.

 

Hopeaa

Kannu

2/3 taskukellosta

Pikari painoltaan 33 5/8 luotia

Sinappikannu ja lusikka

3 lusikkaa nimikirjaimella K. kukin painoltaan 4 7/8 luotia

Puolet kullatusta lusikasta

2 lusikkaa, yhteispaino 5 luotia

2 lusikkaa yhteensä 8 ¼ luotia

Sokeripihdit

4 teelusikkaa

Pari kengänsolkia