Johan Waltzerin jälkeläisiä

Taulu 1

I. Johan Waltzer. Syntynyt 1743. Kuollut 27.03.1805 Somero,Åvik. Lasinpuhaltaja. Työskenteli lasinpuhaltajana Someron Åvikin lasitehtaalla.

Johanilla oli veli Hans Jöran, joka oli naimisissa Helena Nybergin kanssa. –Puoliso 24.06.1768 Somero,Åvik Anna Nyberg. Syntynyt 02.05.1732. Kuollut 1805 Somero,Åvik. Syntymä- ja kuolinaika Someron Åvikin lasitehtaan rippikirjasta 1804-1809 (JK234).

II Lapset

Michael Waltzer. Syntynyt 08.02.1769 Somero,Åvik. Kuollut 1807 Pertteli,Inkere. Lasinpuhaltaja. Taulu 2.

Taulu 2

(Taulusta 1)

II. Michael Waltzer. Syntynyt 08.02.1769 Somero,Åvik. Kuollut 1807 Pertteli,Inkere. Lasinpuhaltaja. Kuului Waltzerien lasinpuhaltajasukuun. Työskenteli Perttelissä sijainneella Inkereen lasitehtaalla 1790-luvulla ja 1800-luvun alussa tavataan Pirttikylässä. Kuoli Mustion ruukilla. Isä Taulu 1. –Puoliso 09.09.1790 Salo Anna Greta Lignell. Syntynyt 05.08.1771 Salo,Vähä-Pullola. Kastettu 06.08.1771 Salo. Muutti miehensä, lasinpuhaltaja Waltzerin kanssa Pertteliin, Somerolle, Pirttikylään ja vihdoin Mustiolle. Mustiolla asui myös Anna Gretan veli, ruukinkirjanpitäjä Johan Lignell. ( i Johan Lignell. Syntynyt 22.12.1731 Salo,Pullola. Rusthollari. ii Carl. Kuollut 1742 Salo,Vähä-Pullola. Rusthollari. iÄ Anna. Syntynyt 1707. Kuollut 01.05.1775 Salo,Vähä-Pullola. rusthollin emäntä. Ä Maria. Syntynyt 21.03.1742 Karjalohja,Saarenpää. Kuollut vesitauti 19.06.1806 Salo,Pullola. Äi Henrik. Syntynyt 03.11.1722 Karjalohja,Saarenpää. Kuollut rintatulehdus 13.08.1787 Karjalohja,Saarenpää. Rusthollari. ÄÄ Margareta Tallqvist. Syntynyt 03.09.1718 Karjalohja,Pellonkylä. Kuollut vanhuuden heikkous 08.03.1792 Karjalohja,Saarenpää.)

III Lapset

Maria Gustava Waltzer. Syntynyt 27.01.1791 Somero,Åvik.

Anna Greta Waltzer. Syntynyt 16.06.1797 Somero,Åvik.

Agata Serafia Waltzer. Syntynyt 16.06.1797 Somero,Åvik.

Carl Otto Waltzer. Syntynyt 09.10.1799. Kuollut 1863 Tourula. Lasinpuhaltaja. Taulu 3.

Margareta Emerentia Waltzer. Syntynyt 01.06.1801 Pertteli,Inkere.

Susanna Lovisa Waltzer. Syntynyt 02.08.1803 Pirttikylä. Kuollut 16.08.1803 Pirttikylä.

Fredrika Vilhelmina Waltzer. Syntynyt 06.09.1804 Pirttikylä.

Michel Waltzer. Syntynyt 29.09.1808 Pirttikylä.

Taulu 3

(Taulusta 2)

III. Carl Otto Waltzer. Syntynyt 09.10.1799. Kuollut 1863 Tourula. Lasinpuhaltaja. Isä Taulu 2. –Puoliso Ulrica Margareta Krigsman. Syntynyt 04.03.1828. Piika.

IV Lapset

Carl Johan Waltzer. Syntynyt 02.06.1850 Tourula. Lasinpuhaltaja. Taulu 4.

Taulu 4

(Taulusta 3)

IV. Carl Johan Waltzer. Syntynyt 02.06.1850 Tourula. Lasinpuhaltaja. Isä Taulu 3. –Puoliso Elisabet Strömmer. Syntynyt 10.02.1852 Tuorsniemi.

V Lapset

Carl Oscar Waltzer. Syntynyt 05.07.1873 Tourula. Lasinpuhaltaja. Lasinpuhaltajana Grönvikin tehtailla 1888-1897 ja Viialassa 1898-1907.

---

Nimihakemisto

Nimi	Taulu
Anna	2
Carl	2
Henrik	2
Maria	2
Krigsman, Ulrica Margareta	3
Lignell, Anna Greta	2
Lignell, Johan	2
Nyberg, Anna	1
Strömmer, Elisabet	4
Tallqvist, Margareta	2
Waltzer, Agata Serafia	2
Waltzer, Anna Greta	2
Waltzer, Carl Johan	3, 4
Waltzer, Carl Oscar	4
Waltzer, Carl Otto	2, 3
Waltzer, Fredrika Vilhelmina	2
Waltzer, Johan	1
Waltzer, Margareta Emerentia	2
Waltzer, Maria Gustava	2
Waltzer, Michael	1, 2
Waltzer, Michel	2
Waltzer, Susanna Lovisa	2

---

Paikkahakemisto

Paikka	Taulu
Karjalohja,Pellonkylä	2
Karjalohja,Saarenpää	2
Pertteli,Inkere	1, 2
Pirttikylä	2
Salo	2
Salo,Pullola	2
Salo,Vähä-Pullola	2
Somero,Åvik	1, 2
Tourula	2, 3, 4
Tuorsniemi	4

---

Lähteet

Sukututkija rentoutuu

Sukututkija ei periaatteessa koskaan lomaile, sillä jokainen kyläreissu ja jokainen lomakohde on potentiaalinen paikka kartuttaa omaa arkistoa. Aika-ajoin tulee kuitenkin eteen tilanne, jossa sukututkimuskuviot unohtuvat erittäin tehokkaasti. Ainakin tänä vuonna tuon on saanut aikaan paikkakuntamme huimaava mustikkasato.Mustikat ovat vallan mainioita sellaisenaan, mutta erityisen loisteliasta on leipoa niistä piirakka. Jos ja kun kyllästyy itsetehtyyn murotaikina/kermaviili -teokseen ja mustikoita on tullut kerätyksi yli oman tarpeen, on aika matkustaa äidin luo katsomaan todellisen taiteilijan työtä. Kuopion talouskoulun kasvatilta leipominen sujuu yli 60 vuoden kokemuksella kuin itsestään.


Ensimmäiseksi tehdään aivan tavallinen pullataikina vaikka jauhopussin kyljessä olevan ohjeen mukaan; 1 tl suolaa, pari desiä sokeria, puoli litraa nestettä (maitoa tai vettä), ripaus kardemummaa, paketti hiivaa, yksi kananmuna ja rasvaa sitten omantunnon mukaan. Mitä enemmän, sitä parempi! Tässä tapauksessa puolen litran taikinaan reilut 200 grammaa.Nesteeseen lisätään hiiva, sokeri, suola ja kardemumma. Vatkataan kunnolla ja lisätään voimakkaasti vatkaten se yksi kananmuna. Sen jälkeen jauhoja sen verran, että taikina jää melko löysäksi. Rasva lisätään alustamisen loppupuolella joko kokonaan sulatettuna tai sitten ainakin pehmeinä paloina. Lopputuloksen pitää olla löysähkön kiinteä.
Taikinamyytin annetaan kohota reilusti, jonka jälkeen se alustetaan kunnolla. Tässä vaiheessa kaivataan sitkoa ja sen saa esiin vaivaamalla taikinaa voimakkaasti. Kaulimella tehdään oman uunipellin kokoinen levy, minkä lisäksi taikinaa voi halutessaan jättää koristeraitoja varten. Puolen litran taikinasta saa pari kolme pellillistä.

Kun taikina on pellillä, sekoitetaan haluttuun määrään mustikoita sokeria makunystyröiden mukaan sekä ruokalusikallinen siilattuja perunajauhoja. Näin mustikat mahdollisesti heruvat nesteet eivät valu piirakkapohjaan.



Nyt on vuorossa toinen kohotuskerta, joka kestää noin puoli tuntia. Sen jälkeen piirakka lykätään 200-225 asteiseen uuniin, kunnes lopputuloksena on kauniin kullankeltainen paistos.




Keitetään vielä muutamat kupposet kahvia, varataan kylmää maitoa ja sakset piirakan leikkaamista varten. Servetit olet luonnollisesti varannut pöytään jo aiemmin. Mustikkapiirakan asialliseen nauttimiseen tarvitaan lisäksi aikaa - makuhermojen on annettava toipua riittävästi ennen kuin ryhdytään muihin puuhiin.







Tämä teksti on ilmestynyt jo useasti ennenkin blogeissani.

Varola.fi sivusto uudelle palvelimelle

Siirrän tällä viikolla kotisivuni uudelle palveluntarjoajalle ja tämän takia www.varola.fi -sivusto ei välttämättä toimi kaikilta osin kyseisenä aikana. Syynä palveluntarjoajan vaihdokseen on yksinkertaisesti raha, sillä pienen, paikallisen operaattorin kuukausihinnalla saan isommasta paikasta peräti kuusi kautta palvelua...

Sukututkijan jäämistöstä

Jouduin loppukeväästä kohtaamaan hyvän sukututkijaystävän äkillisen poismenon. Ystävän, jolta aina sai apua tarvittaessa ja joka ei koskaan tehnyt siitä numeroa. Vanhojen käsialojen tuntijana hän oli erittäin lahjakas ja käytännössä kuukausittain lähettelin sähköpostissa tulkittavaksi rippikirjojen koukeroita.


Hänen kuolemastaan sain tiedon omaisilta, jotka eivät itse harrastaneet sukututkimusta. Rohkaisin pienen suruajan jälkeen mieleni ja kyselin vainajan jättämän aineiston perään. Sovimme tapaamisen ja erittäin mukavan kohtaamisen jälkeen huomasin tarjolla olevan vähintäänkin puolisen sataa mappia siistejä, järjestyksessä olevia muistiinpanoja. Näistä melkoinen osa oli puhtaaksikirjoitettuja rippikirjoja, henkikirjoja ynnä muita dokumentteja. Kaikki paikkakuntakohtaisesti luetteloituna ja kaikin puolin helposti lähestyttävinä.

Lisäksi tietokoneelta löytyi kymmeniä tuhansia nimiä käsittävä tietokanta, joka mappiarkiston tavoin sisälsi erittäin pikkutarkkaa tietoa.


Vainajan omaiset ovat valmiit antamaan pois kaiken edellä mainitun, mutta esimerkiksi Suomen Sukututkimusseuralla ei tällä hetkellä ole valmiuksia ottaa materiaalia vastaan muilta osin kuin tuon sähköisen tietokannan kohdalta.

Niinpä otin yhteyttä Keski-Suomen maakunta-arkistoon ja ainakin näillä näkymin saamme mapit talteen sinne. Lisäksi pistin kyselyn SSHY:lle mahdollisuudesta digitoida koko aineisto sähköiseen muotoon.

Kaikki on siis kunnossa vai onko?

Ongelmaksi nimittäin muodostuu omassa mielessäni se, että kuka tuota tietokantaa ja materiaalia saa käyttää. Maakunta-arkistolla on luonnollisesti omat pelisääntönsä, mutta itselleni muodostuu ongelmaksi vainajan oman tahdon määrittäminen. Hän ei tiettävästi koskaan maininnut asiasta mitään, joten emme voi faktuaalisesti tietää haluaako hän esimerkiksi sähköisen tietokantansa tulevan yleiseen käyttöön vai ei. Sama koskee perinteisellä kirjoituskoneella huolellisesti kirjoitettuja satoja liuskoja erityisesti Keski-Suomen alueen rippikirjoja.

Asiaa ei voi enää tässä tapauksessa muuksi muuttaa, mutta ehkäpä me edelleen maan päällä tallustavat sukututkijat muistamme kertoa omaisillemme harrastuksestamme. Sekä ennen kaikkea siitä, mitä kaikelle kootulle materiaalille pitää tehdä meidän kuolemamme jälkeen.

Voisiko Suomen Sukututkimusseura olla apuna ja laatia eräänlaisen sukututkimustestamentin? Siinä määriteltäisiin kenelle aineisto tarvittaessa luovutetaan ja millaisin käyttöoikeuksin. Kun on kyse omaan käyttöön amatöörivoimin tehdystä materiaalista, on luonnollista olettaa sen sisältävän myös jonkun määrän virheitä. Absoluuttista totuutta tuskin on kenellekään tarjota. Mutta toivottavasti tämän faktan ei anneta liikaa häiritä, sillä olisi perin surullista kuulla vuosikymmenten työn katoavan bittitaivaiseen tai savupiipusta taivaan tuuliin.................


Juha Vuorela