Ruukkisukujen perhetauluja Oravaisista - koonnut Terhi Arpalahti
Suur-Rautalammen lautamiehet vuonna 1738
Förteckning
på Nämndemännerne
uti Öfre Säxmäki Härad
för åhr 1738
Laukaa
Lars Larsson ifr Laukkavirta
Lars Jakobsson ifr Paadentaipale
Samuel Tomasson ifr Kuukkajärvi
Simon Eriksson ifr Leppävesi
Erik Matsson i Jyväskylä
Lars Johansson ifr Kuusivesi
Erik Henriksson i Petruma
Karl Markusson ifr Leppävesi
Jakob Eskilsson i Leppävesi
Rautalampi
Jöran Jöransson i Koutajärvi
Lars Bengtsson i Siikakoski
Staffan Johansson Rossi i Kärkkäälä
Johan Johansson Liimatainen ibm
Mickel Larsson i Nilakka
Pål Henriksson i Vuonamolahti
Mårten Tomasson i Hankavesi
Johan Pettersson i Särkisalo
Krister Samuelsson i Kuuhankavesi
Viitasaari ja Saarijärvi
Erik Larsson i Alvajärvi
Tomas Tomasson i Pudasjärvi
Henrik Andersson i Pyyrinlahti
Matts Simonsson i Konginkangas
Pål Pålsson i Taimoniemi
Matts Bertilsson i Saarijärvi
Petter Isaksson i Ilmolahti
Johan Tomasson i Kimingi
Israel Matsson i Saarijärvi
Mickel Mickelsson Hänninen ibm
Viisi miestä
Nils Grabbe, Klaus Fleming, Mikael Agricola, Kustaa Mauritz Armfelt ja Elias Lönnrot.....mikäs yhdistää näitä kuuluisia miehiä?
Ei, he eivät kaikki ole sukulaisia keskenään, eivät ainakaan minun tietojeni mukaan. Parilla kolmella voi olla yhteisiä esivanhempia, mutta satuin tässä iltana muutamana miettimään jotain aivan erilaista.
Vaikka kaikki koulunsa käyneet suomalaiset tuntevat herrat ainakin nimeltä, ei heistä ole koskaan tehty elokuvaa! Ei vaikka jokaisen elämäntarina suorastaan pursuaa tapahtumia, joista aikamme parhaat elokuvat on tehty.
Nils Grabbe oli ehkä ensimmäinen suomalainen sissipäällikkö, joka taisteli tanskalaisia vastaan maamme rannikoille pitäen mm. Raaseporin linnaa tukikohtanaan. Kuningas Kustaa Vaasa palkitsi miehen voudin viralla sekä Raaseporiin (1525-1534) että Viipuriin (1534-1545). Nils Grabbe asui isänsä rakennuttamassa Grabbackan linnoitetussa kartanossa, jonka ensimmäisen kerroksen jäänteet löytyvät yhä vieläkin entisen Karjaan kaupungin mailta.
Siuntion Suitian herra, Klaus Fleming oli taasen käytännössä koko silloisen Suomen valtias, vaikkakin muodollisesti vain kuningas Sigismundin vasalli. Miehen titteleinä olivat valtakunnan yliamiraali ja valtakunnanmarski, joten aikalaisten silmissä herra Fleming oli todellakin maan ylhäisintä aatelia. Olihan hän sitä toki myös syntyperänsä ansiosta, sillä äiti Hebla Siggentytär Sparre kuului yhteen Ruotsin merkittävimmistä aatelissuvuista. Myöhemmistä vaiheista saisi vaikka kokonaisen kirjasarjan, mutta todettakoon uran "huipentuneen" Nuijasotana tunnetun kapinan kukistamiseen.
Mikael Agricola on tietysti kirjakielemme isä ja Lutherin seuraaja, joka uudisti kirkkomme. Hän käänsi ensimmäiset suomenkieliset, painetut kirjat luoden näillä pohjan nykysuomelle. Uransa loppupuolella hän osallistui kuningas Kustaa Vaasan lähettämään rauhanvaltuuskuntaan, joka pyrki selvittämään ruotsalaisten ja venäläisten konflikteja rajaseudulla. Tullessaan takaisin kotimaahansa hän menehtyi Kuolemanjärvellä ja tuli haudatuksi Viipuriin.
Kustaa (Mauritz) Armfelt sai korpraalin arvon jo 11 vuoden iässä isänsä toimeta. Kahta vuotta myöhemmin poikanen oli arvoltaan kersantti ja vähitellen hän yleni armeijan hierarkiassa aina luutnantiksi saakka. Osoitettuaan poikkeuksellisia tietoja ja taitoja sai Armfelt lopulta kenraalimajurin arvon johtaen Ruotsin valtuuskuntaa, joka sai aikaan rauhan Venäjän kanssa kesällä 1790. Tähän aikaa Armfelt oli valtansa huipulla myös Kustaa III:n hovissa. Seuraavien vuosien tapahtumat ovat suorastaan huumavia Napolin kuningattarineen ja maanpetossyytteineen sekä Venäjälle pakenemisineen.
Venäjän vallattua Suomen Ruotsilta tuli Kustaa Mauritz Armfeltistä hetken päästä jalkaväenkenraali sekä keisarin ensimmäinen kenraaliadjutantti. Näin hän oli totaalisesti vaihtanut puolta. Viimeisen 150 vuoden aikana hänestä on oltu montaa mieltä, mutta jo 1800-luvun lopulla Armfeltin todettiin olleen kustaviaanisen ajan kaukonäköisempiä valtiomiehiä.
Virallisen julkisivun takana Armfeltiä on pidetty varsinaisena Casanovana, joka hurmasi puolen Euroopan naiset ulkonäöllään ja käytöksellään.
Vaatimattoman suutarin poikana syntynyt Elias Lönnrot koulutti itsensä Turun yliopistossa lähtien sen jälkeen keräämään kansanperinnettä tiettömien taipaleiden taakse jalkapatikassa. Monien eri keruumatkojen tuloksena olivat kansalliseepoksemme Kalevala sekä sen eri versiot. Kotipitäjässä Sammatissa mies tunnettiin äärimmäisen hyväntahtoisena ja ennen kaikkea vaatimattomana henkilönä, joka kaihtoi kaikkea virallista. Elämän loppupuolella voimia veivät mm. rakkaan tyttären kuolema ennenaikaisesti.
Viisi miestä, joista jokaisesti voisi tehdä pelkän elokuvan sijasta vaikka kokonaisen tv-sarjan. Olisiko aika paneutua Suomenniemen historiaan aivan uudella tavalla ja nostaa nämä menneisyyden hahmot uuteen arvoonsa? Eikä pidä unohtaa niitä voimakkaita naisia heidän rinnallaan ja taustallaan, jotka omalla panoksellaan antoivat miehilleen eväät kansakunnan hyväksi tehtävään työhön. Mannerheimista ei saatu aikaiseksi elokuvaa, mutta ehkä näistä viidestä herrasta löytyisi vielä paljon kiinnostavampi kohde...
Pääosan esittäjiä voitte sitten ehdotella vaikka seuran Facebook-sivullani!
Ei, he eivät kaikki ole sukulaisia keskenään, eivät ainakaan minun tietojeni mukaan. Parilla kolmella voi olla yhteisiä esivanhempia, mutta satuin tässä iltana muutamana miettimään jotain aivan erilaista.
Vaikka kaikki koulunsa käyneet suomalaiset tuntevat herrat ainakin nimeltä, ei heistä ole koskaan tehty elokuvaa! Ei vaikka jokaisen elämäntarina suorastaan pursuaa tapahtumia, joista aikamme parhaat elokuvat on tehty.
Nils Grabbe oli ehkä ensimmäinen suomalainen sissipäällikkö, joka taisteli tanskalaisia vastaan maamme rannikoille pitäen mm. Raaseporin linnaa tukikohtanaan. Kuningas Kustaa Vaasa palkitsi miehen voudin viralla sekä Raaseporiin (1525-1534) että Viipuriin (1534-1545). Nils Grabbe asui isänsä rakennuttamassa Grabbackan linnoitetussa kartanossa, jonka ensimmäisen kerroksen jäänteet löytyvät yhä vieläkin entisen Karjaan kaupungin mailta.
Siuntion Suitian herra, Klaus Fleming oli taasen käytännössä koko silloisen Suomen valtias, vaikkakin muodollisesti vain kuningas Sigismundin vasalli. Miehen titteleinä olivat valtakunnan yliamiraali ja valtakunnanmarski, joten aikalaisten silmissä herra Fleming oli todellakin maan ylhäisintä aatelia. Olihan hän sitä toki myös syntyperänsä ansiosta, sillä äiti Hebla Siggentytär Sparre kuului yhteen Ruotsin merkittävimmistä aatelissuvuista. Myöhemmistä vaiheista saisi vaikka kokonaisen kirjasarjan, mutta todettakoon uran "huipentuneen" Nuijasotana tunnetun kapinan kukistamiseen.
Mikael Agricola on tietysti kirjakielemme isä ja Lutherin seuraaja, joka uudisti kirkkomme. Hän käänsi ensimmäiset suomenkieliset, painetut kirjat luoden näillä pohjan nykysuomelle. Uransa loppupuolella hän osallistui kuningas Kustaa Vaasan lähettämään rauhanvaltuuskuntaan, joka pyrki selvittämään ruotsalaisten ja venäläisten konflikteja rajaseudulla. Tullessaan takaisin kotimaahansa hän menehtyi Kuolemanjärvellä ja tuli haudatuksi Viipuriin.
Kustaa (Mauritz) Armfelt sai korpraalin arvon jo 11 vuoden iässä isänsä toimeta. Kahta vuotta myöhemmin poikanen oli arvoltaan kersantti ja vähitellen hän yleni armeijan hierarkiassa aina luutnantiksi saakka. Osoitettuaan poikkeuksellisia tietoja ja taitoja sai Armfelt lopulta kenraalimajurin arvon johtaen Ruotsin valtuuskuntaa, joka sai aikaan rauhan Venäjän kanssa kesällä 1790. Tähän aikaa Armfelt oli valtansa huipulla myös Kustaa III:n hovissa. Seuraavien vuosien tapahtumat ovat suorastaan huumavia Napolin kuningattarineen ja maanpetossyytteineen sekä Venäjälle pakenemisineen.
Venäjän vallattua Suomen Ruotsilta tuli Kustaa Mauritz Armfeltistä hetken päästä jalkaväenkenraali sekä keisarin ensimmäinen kenraaliadjutantti. Näin hän oli totaalisesti vaihtanut puolta. Viimeisen 150 vuoden aikana hänestä on oltu montaa mieltä, mutta jo 1800-luvun lopulla Armfeltin todettiin olleen kustaviaanisen ajan kaukonäköisempiä valtiomiehiä.
Virallisen julkisivun takana Armfeltiä on pidetty varsinaisena Casanovana, joka hurmasi puolen Euroopan naiset ulkonäöllään ja käytöksellään.
Vaatimattoman suutarin poikana syntynyt Elias Lönnrot koulutti itsensä Turun yliopistossa lähtien sen jälkeen keräämään kansanperinnettä tiettömien taipaleiden taakse jalkapatikassa. Monien eri keruumatkojen tuloksena olivat kansalliseepoksemme Kalevala sekä sen eri versiot. Kotipitäjässä Sammatissa mies tunnettiin äärimmäisen hyväntahtoisena ja ennen kaikkea vaatimattomana henkilönä, joka kaihtoi kaikkea virallista. Elämän loppupuolella voimia veivät mm. rakkaan tyttären kuolema ennenaikaisesti.
Viisi miestä, joista jokaisesti voisi tehdä pelkän elokuvan sijasta vaikka kokonaisen tv-sarjan. Olisiko aika paneutua Suomenniemen historiaan aivan uudella tavalla ja nostaa nämä menneisyyden hahmot uuteen arvoonsa? Eikä pidä unohtaa niitä voimakkaita naisia heidän rinnallaan ja taustallaan, jotka omalla panoksellaan antoivat miehilleen eväät kansakunnan hyväksi tehtävään työhön. Mannerheimista ei saatu aikaiseksi elokuvaa, mutta ehkä näistä viidestä herrasta löytyisi vielä paljon kiinnostavampi kohde...
Pääosan esittäjiä voitte sitten ehdotella vaikka seuran Facebook-sivullani!
Puuseppä Gabriel Ekqvist
Karjalohjan Tammiston kylän Isotalon mailla oli aikoinaan Suonian torppa. Tässä torpassa syntyi 29.5.1839 poika, jolle vanhemmat Henrik Johan Ekqvist ja Johanna Pihlstedt antoivat nimen Gabriel.
Aikuisiällä Gabriel ryhtyi timpuriksi eli puusepäksi. Hänet on merkitty vielä 1800-luvun lopulla Suonian asukkaaksi Tammiston Isotaloon, mutta rippikirjassa hänen perheensä kohdalla on itselleni harvinainen poikkeus. Hänen vaimonsa nimeä ei mainita kertaakaan ja ilmeisesti tämä johtui yksinkertaisesta asiasta; tämä tuntematon rouvashenkilö oli uskoltaan kreikkalaiskatolinen.
Perheellä oli ainakin viisi yhteistä lasta, jotka rippikirjan merkintöjen mukaan syntyivät Pietarissa; Nikolai (1860), Irnija (1874), Alexander (1875), Maria (1877) ja Michail (1878). Lisäksi vaimolla oli vuonna 1860 syntynyt avioton poika Gabriel, jonka syntymäpaikasta ei ole tietoa.
Käytännössä Gabriel perheineen asui Venäjällä, mutta monien seurakuntien tapana oli kirjata nämä "oleskelijat" rippikirjan viimeisille sivuille tai kuten tässä tapauksessa, viimeisen asuinpaikan kohdalle. Itselleni ei ole toistaiseksi selvinnyt, miksi näin tapahtui. Normaalisti henkilö otti muuttokirjan ja poistui seurakunnasta tullakseen kirjatuksi toisen seurakunnan kirjoihin.
Lisäksi kiinnostaisi kovasti, mitä kautta lasten syntymätiedot ovat kulkeneet Karjalohjan kirkkoherran kansliaan.
Aikuisiällä Gabriel ryhtyi timpuriksi eli puusepäksi. Hänet on merkitty vielä 1800-luvun lopulla Suonian asukkaaksi Tammiston Isotaloon, mutta rippikirjassa hänen perheensä kohdalla on itselleni harvinainen poikkeus. Hänen vaimonsa nimeä ei mainita kertaakaan ja ilmeisesti tämä johtui yksinkertaisesta asiasta; tämä tuntematon rouvashenkilö oli uskoltaan kreikkalaiskatolinen.
Perheellä oli ainakin viisi yhteistä lasta, jotka rippikirjan merkintöjen mukaan syntyivät Pietarissa; Nikolai (1860), Irnija (1874), Alexander (1875), Maria (1877) ja Michail (1878). Lisäksi vaimolla oli vuonna 1860 syntynyt avioton poika Gabriel, jonka syntymäpaikasta ei ole tietoa.
Käytännössä Gabriel perheineen asui Venäjällä, mutta monien seurakuntien tapana oli kirjata nämä "oleskelijat" rippikirjan viimeisille sivuille tai kuten tässä tapauksessa, viimeisen asuinpaikan kohdalle. Itselleni ei ole toistaiseksi selvinnyt, miksi näin tapahtui. Normaalisti henkilö otti muuttokirjan ja poistui seurakunnasta tullakseen kirjatuksi toisen seurakunnan kirjoihin.
Lisäksi kiinnostaisi kovasti, mitä kautta lasten syntymätiedot ovat kulkeneet Karjalohjan kirkkoherran kansliaan.
 |
| Gabrielin esivanhempia |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogitekstisuositus
-
Henry von Northeim – keskiajan vaikutusvaltainen saksilainen ruhtinas Henry von Northeim (s. noin 1060) oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimm... -
Joulunaika tuo mukanaan monia rakkaita tapoja ja perinteitä, mutta oletko koskaan miettinyt, mistä nämä kaikki juontavat juurensa? Joulu on ... -
Perhetausta Erland Andersson Lindelöf syntyi noin vuonna 1440. Hänen vanhempansa olivat Anders Henriksson Lindelöf (s. noin 1412 Abildgaard...