Naimalupa äidiltä

Eräs Kosken Tl Tuimalassa asuneen kruununnimismies Adam Sarin pojista oli nimeltään Olof.

Etunimensä hän sai luultavasti äidinisältään, kruununvouti ja nimismies Olof Warellilta. Olofin veljiä olivat Kristian ja Lars Sarin. Kristian oli puoliksi perinyt ja puoliksi ostanut valtiolta Tuimalan Isotalon. Vuonna 1788 Kristian lopulta myi yhden kolmasosan tästä tilasta veljelleen Larsille. Tästä tuli tämän Mäkelänä, Mäkilänä ja Mattilana tunnetun tilan isäntä. Olof oli puolestaan rusthollarina Tapalan Jaakkolassa eli Uotilassa. Talon edellinen isäntä oli ollut Olofin vaimon, Lisan isä Simon Jakobsson.  Rippikirjassa vuosina 1791-1802 tämä talo mainitaan nimellä Jacola l. Uotila. Tämä jälkeen nimeksi tulee Uotin rustholli, joka taas 1810-15 muuttuu Jakolaksi eli Uotilaksi. Olofin ja Elisabetin poika Simon jatkoi isänsä jälkeen talon rusthollarina.

Simonin velipoika Anders työskenteli renkinä sekä Simonin että tämän veljen Jacobin taloissa. Jacob Olofsson oli nimittäin rusthollarina Tapalan Jaakkolassa 1810-luvun lopulta alkaen. Samat tilannimet selittyvät sillä, että talo oli jaettu peräti neljään osaan.

Olof Adamssonilla ja Lisa Simonsdotterilla oli peräti 14 lasta. Näistä kuusi menehtyi hyvin pienenä. Simonin, Jacobin ja Andersin vaiheita on edellä esitelty lyhyesti. Muista sisaruksista Annasta tuli emäntä Marttilan Juutilaan, Lisasta Someron Pyölin Väärälle ja Helenasta Patakosken Ali-Sarjalle. Neljäs aikuiseksi elänyt poika oli Johan Olofsson, josta tuli torppari Tapalan Kuoppamäkeen. Puolisonsa hän löysi samasta pitäjästä, sillä vaimo Justinan isä Johan Andersson oli ollut Talolan Kettulassa torpparina 1800-luvun alussa.  Johan Olofssonin ja Justina Johansdotterin perhe oli sekin sangen monilapsinen. Vuosien 1812-1833 välisenä aikana Kuoppamäen torpassa syntyi peräti 11 lasta. Isä Johan menehtyi vesitautiin 1844, mutta Justina jäi asumaan Kuoppamäkeen.

Eräs heistä oli tytär Vilhelmina, jonka kosijaksi ilmaantui Marttilan pitäjänsuutari Johan Wallgren Purhalasta. Naimakauppoja varten toimitti äiti Justina naimaluvan Marttilan kirkkoherralle. Tässä vuonna 1850 suomeksi kirjoitetussa paperissa kerrotaan seuraavaa;

”Minä allakirjottaja annan lupauksen minun tyttärelläni Vilhelmina Johan tyttärel naimisen eli avioliitton suutar Johan Vaalkrenin kansa jonga minä nimelläni ja omalla pumerkilläni vahvistan Tapalassa sen 19. P. Tammi=kuusa 1850 – Justina Juhan tytär Kuoppamäki torpari leski Tapalasa ja Kosken Kappelesa”

Tämän yksinkertaisen, mutta tavattoman herttaisen luvan todistajana oli Jakob Johanssan Kangare Tapalasta. Justinan puumerkkinä on eräänlainen T -kirjain, jossa poikkiviiva on hieman pystyviivan yläreunan alapuolella.

Vilhelminan ja Purhalan Suutarin talon mailla asuneen Johan Wallgrenin häitä vietettiin kolmantena päivänä helmikuuta 1850. Hieman tuolle ajalle sopimattomasti ensimmäinen yhteinen lapsi, tytär Josefina, syntyi jo toukokuun puolivälissä samana vuonna. Nuoreen perheen elo päättyi kuitenkin murheellisesti jo kolmisen kuukautta myöhemmin. Vilhelmina menehtyi johonkin salmonellaperäiseen ”elokuunkuumeeseen” vain 24 vuoden iässä 18. päivänä elokuuta 1850. Tytär Josefina seurasi äitiään tuonpuoleiseen neljää päivää myöhemmin.

Kuva : Kansallisarkiston digitoidut aineistot > Marttilan seurakunta > Marttilan seurakunnan arkisto > Perunkirjat ja muuut avioliittokuulutusten liitteet > Perunkirjat ja muut avoiliittokuulutusten liitteet 1839-1855 (I Jee:2)

Kaksoismurha Tyrväällä 1914

Kävin eilen pitämässä pienen esityksen Vammalan Seudun Sukututkijoiden vuosikokouksen yhteydessä. Tässä yksi tarina tuosta esityksestä.

Löysin vanhoista sanomalehdistä mainintoja Tyrväällä tapahtuneesta kaksoismurhasta. Tämä tapahtui joulun alla 1914. Murhatuiksi tulivat itsellisnaiset Hilma ja Katariina Mäkipiippa.

Ensi alkuun yritin selvittää heidän sukuperänsä, mikä oli annetuilla tiedoilla melko helppoa. HisKi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tässä tapauksessa se kuitenkin antoi melko nopeasti oikealta tuntuvan vastauksen. Näin siitä huolimatta, että en tunne Tyrvään aluetta kovin hyvin.

Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen rippikirjat Tyrvään osalta  jatkuvat aina vuoteen 1914. Kaiken lisäksi joku ystävällinen vapaaehtoinen on tehnyt niihin hakemistot. Näin ei ollut kovin vaikeaa käydä läpi näitä kyseisiä Marttilan kylän sivuja, joissa ihmiset vielä oli kirjattu sukunimen mukaiseen järjestykseen.  Niinpä heidät löytää Marttilan Hopulta. Samalla sivulla  on mäkitupalainen, vaskiseppä, asioitsija, kupariseppä, kelloseppä, itsellisiä, työmiehiä sekä insinöörikokelas.

Katariina Sofia ja Hilma Kristiina olivat sisaruksia. He olivat syntyneet vuosina 1845 ja 1850 Tyrvään Komerolan kylän Piipalla. Paikallinen kirkkoherra on ollut todella ystävällinen vuoden 2017 sukututkijaa kohtaan, sillä hän on kirjannut kastettujen luetteloon myös rippikirjan sivunumeron. Näin jatkotietojen jäljille pääsi todella nopeasti. Tuossa perintötalossa asuivat Jaakko Jaakonpoika (s. 1803) ja Maria Kristiina Juhontytär (s. 1807).

Seuraavien vuosien aikana näiden kahden sisaruksen vaiheita on melko mutkatonta seurata aina 1900-luvun alkuun saakka. He muuttavat muutamia kertoja ja vuonna 1877 Katariina Sofia saa aviottoman tyttären, joka saa nimen Fanny Sofia. Tämä muuttaa vajaan 20 vuoden iässä palvelijaksi kauppias Efraim Palkoselle Marttilan kylään.

Siskosten Katariina ja Hilma etsintä pysähtyi itselläni hetkeksi 1900-luvun alussa, sillä pappi on ilmeisesti vahingossa laittanut rippikirjan lähtösarakkeeseen saman sivunumeron kuin mistä he tulivat kyseiselle sivulle. Onneksi googlettamalla voi myös saada tietoja sekä tietysti tutkimalla karttaa. Näin selvisi, että Narvantien risteyksessä asuneiden sisarusten kotikylä oli Marttila.

Molempien siskojen nimien eteen on piirretty surullisen kaunis risti ja kuolinpäiväksi merkitty 16.12.1914. Mitä siis oli tapahtunut vaivaisapua saaneelle vanhemmalle sisarelle sekä tämän hoitajana toimineelle pikkusiskolle?

Eräs räätälinvaimo Alma Samsten Karkun pitäjän Nohtualta, iältään 28 vuotta, oli tullut maanantaina 14. päivä joulukuuta Tyrvääseen Karkusta. Yhden päivän ja yön hän vietti Katariinan ja Hilman naapurostossa. Tiistaina hän tuli Mäki-Piipan siskosten luo, vaikka ei heitä lainkaan tuntenutkaan. Samsten tekeytyi niin tuttavalliseksi päivän mittaan, että toinen siskoksista lähti hänen kanssaan Vammalan kauppalaan. Siellä Samstenin oli määrä käydä kellosepällä, mille hän sanoi jättäneensä kellonsa korjattavaksi.

Illan tullen Samsten tuli uudelleen Mäki-Piipoille pyytäen yösijaa kertoen samalla, että kelloseppä ei ollut vielä saanut työtään valmiiksi. Yön tullen Samsten tekeytyi jollain tapaa sairaaksi ja vanhempi sisaruksista alkoi hieroa häntä. Samalla toinen lähti keittämään kupilliset kahvia.

Äkkiä Alma Samsten nousikin ylös siepaten kirveen huoneesta. Sillä hän iski 70-vuotiasta Katariinaa. Sen jälkeen Samsten hyökkäsi keittiöön tappaen myös Hilman. Sisarusten jo kuoltua viilteli Samsten heitä ”hirveällä tavalla”. Verityöt tehtyään hän yritti etsiä laatikoista rahaa, mutta ainoaksi saaliiksi jäi kenkäparit. Samsten lähti talosta lukiten oven ulkoapäin. Käsineet hän kuitenkin klassisen dekkaritarinan tyyppisesti jätti rikospaikalle. Kotimatkalle lähtiessään hän käväisi kellosepälle. Koska Sandstetilla ei ollut rahaa, hän jätti oikean nimensä sekä osoitteensa sepälle luvaten tulla myöhemmin maksamaan.

Tämä kelloseppävierailu johti virkavallan murhaajan jäljille melko nopeasti. Poliisikoira sai lisäksi vainun edellä mainituista käsineistä johtaen poliisit Karkkuun. Samstenien asunnolla koira karkasi välittömästi Alman kimppuun, joka ensin kielsi rikoksensa, mutta hetken päästä tunnusti sen. Samalla hän kertoi edellä mainituista tapahtumista.

Alma Samstenilla oli yksi tytär, noin viiden vuoden ikäinen. Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt rikoksia omien sanojensa mukaan. Tämä osoittautui murhaoikeudenkäynnin tiimoilta tehdyissä kuulusteluissa valheeksi. Alma Samsten kertoi, että hän oli ollut osallisena kevättalvella 1913 Karkun Kiuralan kylässä tapahtuneessa Hulttisen murhassa. Talollinen Kalle Hulttinen ja talon muori eli Kallen äiti Vilhelmiina Hulttinen olivat houkutelleet Alman mukaan tekoseensa. Samsten oli ollut vartiossa ovella sillä aikaa, kun äiti ja poika murhasivat talon vaarin, Ville Hulttisen. Pojan vaimo, Johanna Josefina oli tullut paikalle, kun murhatun rahoja oli jaettu. Alma Samsten sai 650 markkaa sekä ankaran kehoituksen olla puhumatta tapahtumista mitään. Vilhelmiina ja Kalle Hulttinen olivat saaneet 1913 elinkautisen kuritushuonetuomion. Alma Samsten ja Johanna Josefina passitettiin Turun lääninvankilaan välikäräjiin saakka.

Alma Samsten sai heinäkuisilla Karkun välikäräjillä tuomion, joka oli elinkautinen kuritushuoneessa. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan em. 650 markkaa Hulttisten pesään sekä 100 markkaa oikeuskuluja. Johanna Josefina vapautettiin syytteistä.

Hulttisten murhasta määrä hovioikeus loppuvuodesta 1915 Alma Samstenin yhdeksäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Tästä oli oikeuden mukaan suoritettava vähintään kolmannes ennen kuin hän saattoi anoa armoa. Sinänsä tällä ei ollut merkitystä aiemman murhatuomion takia.

Tämän tyyppisiä tarinoita voi nyt kuunnella myös kivana äänikirjana!

Klikkaa tästä verkkokauppaani!

Tarjous!