analytics

Hurja rakuuna

Euran kappelin eli Tarvasjoen Euran kylän Vanhatalon Kuoppamäen torpassa asui Suomen Sodan 1808-1809 jälkeen muuan Jaakko Wacker.  Jo hieman ennen sotaa tämä Kuninkaallisen Henkirakuunarykmentin Maskun komppanian sotilas oli mennyt naimisiin Kankareen Isotalossa tuolloin piikana olleen Ulrika Juhontyttären kanssa. Perheeseen oli syntynyt kuolleen yksi lapsi 1808. Paria vuotta myöhemmin syntyi tytär Maria ja 1812 poika Henrik. Viimeksi mainittu kuoli vuosikymmenen lopulla. Sama kohtalo tuli 1819 syntyneen poikalapsen kohtaloksi. Vaimo Ulrika menehtyi Kuoppamäen torpassa elokuussa 1829 keuhkotautiin. Uusi vaimo löytyi Killalan kylästä, Sätin torpasta, jossa muuan Anna Matintytär oli jäänyt hiljattain leskeksi.

Jaakko Wacker itse kuoli joulukuussa 1859. Perunkirjoitus pidettiin vain kuusi päivää myöhemmin. Sen lopputuloksena voitiin huomata Jaakon jättäneen 26 ruplan ja 55 kopeekan suuruisen perinnön, kun kaikki pesän kulut oli vähennetty. Anna Matintytär oli kuollut jo 1857.

Nämä Jaakko Wackerin siviilielämän asiat saavat uudenlaista syvyyttä, kun perehdytään hänen sotilasuraansa. Varamiehenä Maskun komppanian ruodussa numero 48 aloittanut rakuuna Wacker määrättiin Suomen Sodan alussa Viaporiin. Tämän komennuksen aikana hän ehti nähdä sen antautumisen viholliselle. Koko maailman mittakaavassa ainutlaatuisen lujaa linnoitusta pommitettiin maaliskuun 28. päivästä alkaen viisi päivää. Tuloksettomien neuvotteluiden jälkeen Viaporin komentaja Cronstedt päätti antautua venäläisille.

Jaakko Wacker pääsi kotimatkalle, mutta ei viihtynyt torpassaan kauaa. Aikalaismuisteluiden mukaan hänestä ”murhaavat kuulat ja tykin räiske” olivat rattoisampaa ajankulua kuin pienen torpan ylläpito. Jaakko lähti Ahvenanmaalle liittyen Gyllenbögelin vapaaehtoisjoukkoihin. Sieltä hän riensi Kaskisten taisteluun sekä edelleen Lappväärtiin ja Uudenkaarlepyyn koitoksiin. Lopulta hän matkasi joukkojen mukana aina Tornioon saakka talvileiriin. Taisteluiden tiimellyksessä hänet otettiin venäläisten toimesta vangiksi, mutta päästettiin pian vapaaksi. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Wacker käveli Torniosta kotiin Tarvasjoelle.

Vielä 50 vuotta myöhemmin, kun maassamme kerättiin Suomen Sodan veteraanien kokemuksia, aiheutti Viaporin komennus ongelmia rakuunallemme. Hän oli erittäin arka ja vapiseva luonteeltaan myöhemmällä iällä. Sen Jaakko Wacker itse sanoi johtuvan siitä, että hän eräänä päivänä vei kahvia Tawaststjerna -nimiselle upseerille päävahtihuoneeseen. Matkalla Jaakko pysähtyi rupattelemaan erään sotamiehen kanssa, jolta vihollisen laukaus lennätti koko pään tiehensä kauhistuneen rakuunamme silmien edessä.

Itseasiassa sanaa veteraani ei vielä tuolloin käytetty, vaan vanhat rakuunat ja sotilaat olivat sotauroita tai sotaurhoja. Mitään kovin kummoista eläkettä eivät nämä miehet saaneet, sillä Wackerille maksettiin Suomen sotaväen vanhuskassasta kolme ruplaa vuodessa. Eipä ollutkaan ihme, että 1850-luvun lopulla hänen asumaansa torppaa luonnehdittiin huonoksi. Perukirjassa tämän mökin arvoksi laskettiin vain neljä ruplaa.

Aulis Ojan Tarvasjoen historiateoksessa Wackerin etunimeksi on merkitty Johan eli Juho, mutta todellisuudessa hän oli syntymästä kuolemaansa saakka Jaakko. Virkakielenä ruotsia käyttäneet kirkonmiehet kirjoittivat nimen muodossa Jakob. Mainittakoon lopuksi Jaakon olleen Euran kylässä asuneen siltavouti Helinin poika.


Kuva - Suomen sota wuosina 1808-1809
Kivekäs, K. F. (kirjoittaja.) (Helsingissä: [Kansanwalistus-seura], 1876), Kansalliskirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus