Miksi tehdä sukututkimusta?

Sukututkimusta kannattaa tehdä, koska muuten vaarana on herätä eräänä aamuna ja huomata olevansa geneettinen harhailija ilman juuria, menneisyyttä tai sukujuhliin oikeuttavaa selitystä sille, miksi jouluna syödään maksalaatikkoa eikä pizzaa. Sukututkimus on ainoa tunnettu keino estää, että unohtaisit olevasi osa vuosisatoja jatkunutta saippuaoopperaa, jonka pääosassa ovat sinulle täysin tuntemattomat ihmiset, joilla oli intohimoisia riitoja perunapellon rajoista, kummallisia toisintonimia ja hämmästyttävä kyky synnyttää 14 lasta ilman sähköä tai internetiä.

Ilman sukututkimusta vaarana on, että jäät ikuisiksi ajoiksi tietämättömäksi siitä, että isoisäsi setä karkasi Amerikkaan hevosen ja toisen miehen vaimon kanssa tai että sinulla on suonissasi ainakin kolmen pitäjän verran torpparia, puuseppää, kruununnimismiestä ja todennäköisesti yksi hämäräperäinen suolakauppias Viipurista.

Sukututkimus antaa luvan penkoa muiden ihmisten elämää täysin moraalisesti hyväksyttävällä tavalla. Se on aikuisen ihmisen Pokémon, jossa "täydellinen kokoelma" tarkoittaa sitä, että olet jäljittänyt jokaisen esivanhempasi ainakin siihen asti, kunnes heidän nimensä muuttuu muotoon "tuntematon sotilas" tai "muori jostain Karjalasta".

Lisäksi: jos et tee sukututkimusta, et voi koskaan tietää, olisiko juuri sinun 6. isoisäsi ollut se, joka ehkä lainasi kirveen naapurin päähän vuonna 1723 – ja sinä jäisit paitsi siitä kaikesta ylpeydestä ja mahdollisesta rikosdraamasarjasta, jonka siitä voisi joskus tehdä.

Lyhyesti: sukututkimus ei ole pelkkä harrastus – se on aikamatkailua ilman aikakonetta, skandaalijahtia ilman Seiskaa ja itsensä etsimistä ilman joogaa.