Siirtolaisuus Australiaan

Suomalaiset Australiassa: unohdettu tarina utopisteista, omenakuninkaista ja sokeriruokotyöläisistä

Kun puhumme suomalaisten siirtolaisuudesta, mieleen nousevat yleensä Amerikan preeriat ja teollisuuskaupungit. Kuitenkin maapallon toisella puolella, kaukaisessa Australiassa, on eletty yhtä kiehtova, mutta vähemmän tunnettu luku suomalaisten historiassa. Olavi Koivukankaan tutkimus Scandinavian Immigration and Settlement in Australia before World War II avaa ainutlaatuisen ikkunan näiden varhaisten siirtolaisten elämään – tarinan, joka on täynnä unelmia, vastoinkäymisiä ja suomalaista sisua.

---

Ensimmäiset askeleet kaukaisella mantereella

Ensimmäinen dokumentoitu suomalainen Australian maaperällä oli tieteilijä Herman Dietrich Spöring. Hän oli mukana kapteeni James Cookin historiallisella matkalla vuonna 1770. Vaikka Spöring oli vain vierailija, hän raivasi symbolisesti tietä tuleville maanmiehilleen.

1800-luvulla suomalaisia saapui Australiaan pääasiassa merimiehinä, jotka jättivät laivansa satamiin paremman elämän toivossa. Heidän lukumääräänsä on vaikea arvioida, sillä autonomian aikana suomalaiset kirjattiin usein venäläisiksi. Varsinainen suomalaissiirtolaisuus alkoi kuitenkin vasta vuosisadan lopulla, ja se oli luonteeltaan hyvin erilaista kuin muiden pohjoismaalaisten maahanmuutto.

---

Matti Kurikan utopiayhteisö: unelma ja karu todellisuus

Yksi suomalaisen siirtolaisuuden erikoisimmista episodeista tapahtui vuosisadan vaihteessa, kun karismaattinen sosialistijohtaja Matti Kurikka saapui Queenslandiin tavoitteenaan perustaa utopistinen siirtokunta. Taustalla oli Venäjän sortokausi ja halu luoda yhteisö, joka perustuisi sosialistisiin ihanteisiin ja yhteistyöhön.

Lähes sata Kurikan seuraajaa saapui Australiaan, mutta todellisuus tropiikissa oli kaikkea muuta kuin unelma. Ryhmä kohtasi valtavia vaikeuksia:

• Työnantajien asenteet: paikalliset työnantajat pitivät suomalaisia “epätoivottavana luokkana” – laiskoina, uppiniskaisina ja sopeutumattomina. Queenslandin maahanmuuttovirasto keskeytti suomalaisten avustetun maahanmuuton heidän “hankalan luonteensa” vuoksi.

• Raskas työ ja huonot sopimukset: työ rautatien pölkkyjen hakkaajana oli äärimmäisen raskasta kuumassa ilmastossa, ja Kurikan tekemät urakkasopimukset osoittautuivat huonoiksi.

• Sisäiset ristiriidat: yhteisön sisällä syntyi erimielisyyksiä, ja pettyneet siirtolaiset alkoivat syyttää Kurikkaa vastoinkäymisistään.

Lopulta hanke epäonnistui. Kurikka ja monet hänen kannattajistaan lähtivät pettyneinä Kanadaan yrittämään uutta alkua. Jäljelle jäi katkera muisto ja siirtolaisten sepittämä laulu Matti Kurikan laulu, jonka loppusäkeet kertovat kaiken:

Hyvästi Australia,
hyvästi Australia,
hyvästi Australia,
sinä helvetin maa!

Vaikka utopia epäonnistui, osa Kurikan ryhmästä jäi Nambourin alueelle ja muodosti Queenslandin ensimmäisen merkittävän suomalaisyhteisön.

---

1920-luvun suuri aalto ja omenakuningas

Suurin suomalaisten maahanmuuttoaalto Australiaan tapahtui 1920-luvulla. Syynä oli Yhdysvaltojen tiukentunut siirtolaisuuspolitiikka, joka sulki oven monilta suomalaisilta. Australiaan, erityisesti Queenslandin sokeriruokopelloille, virtasi nyt nuoria miehiä, pääasiassa Vaasan läänin maaseudulta.

Nämä siirtolaiset muodostivat tiiviitä yhteisöjä paikkoihin kuten Tully, Long Pocket ja Ingham. He tulivat usein ketjusiirtolaisina: ystävät ja sukulaiset seurasivat toisiaan samaan paikkaan.

Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan olleet sokeriruokotyöläisiä. Länsi-Australiassa eli Joseph Johnson (alun perin Herranen), entinen kaivosmies, joka raivasi sinnikkyydellään omenafarmin ja nousi paikalliseksi “omenakuninkaaksi”. Hänen tarinansa on esimerkki yksittäisen siirtolaisen menestyksestä kaukana suomalaisyhteisöistä.

---

Suomalainen sisu: kieli ja kulttuuri uudessa kodissa

Koivukankaan tutkimus osoittaa, että suomalaiset sopeutuivat australialaiseen yhteiskuntaan hitaammin kuin muut pohjoismaalaiset. Tähän oli kaksi pääsyytä:

• Kielimuuri: suomen kieli eroaa täysin englannista, mikä teki uuden kielen oppimisesta vaikeaa ja hidasta.

• Tiiviit yhteisöt: suomalaiset muodostivat ryhmäsiirtokuntia, joissa oma kieli ja kulttuuri säilyivät pidempään.

Kulttuurin säilymisessä keskeisessä roolissa olivat omat instituutiot. Suomen merimieslähetys tarjosi henkistä ja aineellista tukea, ja vuonna 1926 perustettu Suomi-lehti toimi tärkeänä yhdyssiteenä ympäri laajaa mannerta hajautuneiden suomalaisten välillä. Lisäksi paikalliset seurat järjestivät yhteistä toimintaa ja auttoivat ylläpitämään suomalaista identiteettiä.

Ammatillisesti suomalaiset sijoittuivat usein yhteiskunnan alempiin kerroksiin, toimien merimiehinä, maatyöläisinä, kaivosmiehinä ja käsityöläisinä. Heillä oli muihin pohjoismaalaisiin verrattuna alhaisin ammatillinen status, mutta heidän työpanoksensa Australian kehityksessä oli silti merkittävä.

---

Yhteenveto

Suomalaisten siirtolaisuus Australiaan oli ainutlaatuinen sekoitus idealistisia unelmia, raskasta työtä ja sitkeää periksiantamattomuutta. Vaikka heidän lukumääränsä oli pieni, heidän tarinansa on tärkeä osa sekä Australian että Suomen historiaa. Se osoittaa, miten suomalaiset pystyivät luomaan oman yhteisönsä ja kulttuurinsa mitä erilaisimmissa olosuhteissa, jättäen jälkensä kauas kotoisista rannoista.

---

Kuva . Joulu ulapoilla ja kotona, 01.12.1926, s. 9, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1354191?page=9

Käytettyjä lähteitä - Olavi Koivukangas - Scandinavian Immigration and Settlement in Australia before World War", Siirtolaisuusinstituutti 1974