Jatkoa perjantain Ruuth -tarinalle

Pederillä oli lapset (ikäjärjestys epävarma, kuten myös äidit epävarmoja, paitsi Märtan osalta):

1.    Göran Perinpoika, omisti maita Porvoon pitäjässä, oli ratsumies hovilippueessa, muutti Turkuun, jossa ajoittain kutsuttiin porvariksi ja jossa hän omisti kivitalon, sotkeutui Kustaa Vaasan jälkeläisten valtataisteluihin, k. 1598. pso. Anna.
2.    Märta Perintytär, pso. 1584 mennessä Helsingin pormestari Lars Mickelinpoika, osa lapsista käyttivät Ruuth-nimeä.
3.    Hans Perinpoika, maanomistaja Porvoon pitäjässä, mainittiin jo 1567, majoitusmestari 1578, k. noin 1583, pso. Ebba Haikosta, liitto oli lapseton.
4.    Jöns Perinpoika Ruta, ratsumestari, linnapäällikkö Eestin Tolsborgissa, k. 1628, pso. Anna Perintytär Dufva.
5.    Jakob Perinpoika, rälssi- ja ratsumies, k. luultavasti 1620-luvulla, pso. Brita Dufva.
6.    Bertel Perinpoika, main. 1579-1632, kauppias Viipurissa, ks. alla.
7.    Didrik Perinpoika, päällikkö Ruotsin Länsi-Pohjan maakunnassa, k. ennen 1617.
8.    Anna Perintytär, pso. n. 1578 Matts Andersinpoika Björnram.

Anders Allardt, Borgå sockens historia I (1925):

s. 148-149.

Porvoon kuninkaankartano oli 60 lampuotineen suurtila. Kun Kustaa Vaasa poikineen syyskuussa 1555 oleskeli Näsetin kartanolla, halusi hän tietää mitkä ympäristön maista kuuluivat Porvoon kauppakaupunkiin (”omägor vilka ligga under Borgå köpstad”). Nämä olivat aikoinaan kuuluneet Porvoon linnoituksen alle. Mutta nykyinen nimismies Per Jönsinpoika Ruuth tai Jute ”ja muut olivat omineet ne ja muuttaneet rälssimaaksi”. Kuningas katsoi silloin omaavansa nämä maat. Tarkempien tutkimusten jälkeen kuningas kuitenkin jättää vaatimatta niitä kruunulle, joten Per Jönsinpoika Ruuthilla lienee ollut varma omistusoikeus. Mutta kuninkaan epäluulo säilyi ja 31.3.1558 hän kirjoitti pojalleen, Suomen herttualle Johanille että kannatti pitää silmällä tuota Jutea.

19.5.1559 Jöns kuitenkin aateloitiin ”uskollisten palvelustensa vuoksi”. Sekä kuningas että Jöns kuolivat kuitenkin pian sen jälkeen. Leski Gertrud vaihtoi pois tilansa Turholmin Helsingin pitäjässä, Tarkiksen Porvoossa sekä talonsa Porvoon kylässä, saaden tilalle Hornhattulan, Järnbölen ja Huhtiksen Porvoossa. Äkkiseltään tämä vaihto näyttää edulliselta, sillä Hornhattula oli iso tila, poisvaihdetut Turholm kaukana perheen muusta omistuksesta ja Tarkiksen viljely oli pientä. Mutta poisvaihdetut Porvoon kylän maat olivat isot ja juuri niitä, mitä kuningas oli havitellut. Näyttää siis siltä, että kuningas ja Jöns olivat päässeet maanvaihtoon ja aateluus oli palkinto. Gertrudille jäi vain sopimuksen toteutus.

***

Bertel Perinpoika   möi 1579 perintöosuutensa Porvoon pitäjän tiloissa ja muutti Viipuriin, missä hänet samana vuonna kirjattiin kestiksi, vierailijaksi. Siellä hänen oletettu setänsäkin toimi pormestarina. Bertelin kauppatoiminta kasvoi hyvin merkittäväksi ja vuoteen 1603 mennessä hän maksoi kaupungin suurimmat verot. Kuningas Kaarle IX:n aikana hän lainoitti kruunuakin rahalla ja viljalla.
Bertel omisti Viipurissa talon torin vieressä sekä tiloja kaupungin ulkopuolella: Järvenpään, ruots. Träskända, joka oli vaimon perintöä (tila oli Bertelin mukaan kärsinyt kruunun sahan toiminnasta, jonka vuoksi Bertel sai verovapauksia), Herttualan, jonka Bertel oli ottanut autiosta (tämän puolesta Bertel 1594 sai 8 vuoden verovapauden ja 7 vuoden vapauden 1614) sekä viimeistään 1620 talon Alasommesta, jonka puolesta Bertel varusti. Bertel kuoli 30.9.1630. Hänen puoliso oli kirkkoherran tytär Kristina Enevaldi, ns. Seutulan sukua. Bertelillä ja Kirstinillä oli lapset:

1.    Johannes Bartholdi Ruthanus, s. 1589, opiskeli Rostockin yliopistossa 1606.
2.    Anna Bertelintytär Ruuth, s. 1592, ks. alla.
3.    Jakob Bertelinpoika Ruuth, 1595-1629, raatimies, laivuri Viipurissa pso. Elisabet Cröell. Heidän pojanpoika Jakob Ruuth aateloitiin v. 1685 nimellä Ruuth no. 1069.
4.    Petter Bertelinpoika Ruuth, 1598-1682, pormestari Viipurissa, pso. Sigrid Henrikintytär (Teetgren-sukua).
5.    Enevald Bertelinpoika Ruuth, s. 1601, everstiluutnantti 30-v. sodassa, k. 1639 Saksassa, naimaton.

Poika Jakob piti suvustaan muistikirjaa, joka on jäänyt talteen jälkimaailmalle. Siinä hän kertoo, että nyt kuollut äiti Kristina syntyi 1567 Viipurissa, avioitui 15-vuotiaana 1582 Bertelin kanssa, ja he olivat "38 vuotta rakastavasti ja hyvin yhdessä eläneet". Hän kertoo kuinka hänen vanhemmilleen oli syntynyt 4 poikaa ja yksi tytär: seitsemäntenä vuonna häiden jälkeen, 1589, syntyi Johan; kolme vuotta sen jälkeen Anna, 1592; kolme vuotta sen jälkeen Jakob itse, 14.7.1595, perjantaiaamuna kl. 6 aamulla; kolme vuotta sen jälkeen Petter 1598; kolme vuotta sen jälkeen kuopus Enevald 1601.
Äiti Kristina kuoli 53 vuoden iässä 4.8.1620 kl. 1 ja 2 välillä aamulla. Jakobin muistiinpanojen ansiosta tiedetään, että ruumissaarnan piti maisteri Olof Elimeus ja jopa kantajat tunnetaan: Herman Böcke, Berent Piper, Hans Rooth, Hans Stråhlman, Paulus Stråhlman, Tielman Hobers, Bertil Jöraninpoika ja Hans Tesch(e). Jakob mainitsee vielä, että hänen isänsä antoi hänelle edesmenneen Kristina-äidin vyön, joka "painoi ilman nahkoja 41 luotia ja siinä oli 11 kappaletta" (tarkoittaa nähtävästi, että siinä oli 11 hopeista osaa yhteispainoltaan 540g).

***

Anna Bertelintytär Ruuth   avioitui hyväsukuiseksi mainitun vänrikin kanssa. Tämän nimi oli Johan Jakobinpoika ja hän palveli Lindved Klassinpojan lippuessa. Johan sai 1610 läänityskirjeen 555 mk:n verotuloille Koikkalan neljänneksestä neljän ratsukon varustamista vastaan. Hän kaatui 1611 Pähkinälinnan edustalla. Anna avioitui uudelleen ja toinen puoliso oli kornetti Mårten Hofstädt, kuurinmaalainen aatelismies, joka kuoli vuoteen 1623 mennessä. Annan kolmas mies oli majuri Erik Jönsinpoika, joka kuoli ennen vuotta 1641 ollessaan Riian Nymundeskanssin komentajana.

Vuonna 1641 osti kolminkertainen leski Anna 800 mk:lla sisarustensa osuudet Bergstadissa (täytynee olla Porvoon pitäjän talo Bergstad). Tästä kaupasta valitti serkku, eversti Karl Ruuth, jonka mielestä "säädystä poistunut" ei voinut omistaa rälssitilaa. Anna oli kuitenkin sitä mieltä, että hän oli edelleen rälssisäätyinen ja hovioikeus ratkaisikin 1648 asian Annan eduksi. Anna sai 1647 vahvistuksen ensimmäisen miehensä Johanin runsaille läänityksille Taipalsaaren pitäjässä. Hän omisti myös Innalan ja Haapalan talot Uudenkirkon pitäjässä.  Anna lienee kuollut kesällä 1668 ja jätti jälkeensä tyttären Anna Johanintyttären, joka avioitui skottisukuisen korpraali Peter Udnien kanssa.


Kiitos RR!

Ruuthit

Keskiajan lopulla, silloin kuin Sten Sture nuorempi oli Ruotsin valtionhoitajana, ei Porvoon kaupunki ollut järin suuri; asukkaita oli ehkä parisen sataa. Eräs kaupungin porvareista oli nimeltään Jöns Jute. Hänen voidaan lisänimensä perusteella olettaa olleen tanskalaista sukuperää, "juutti". Toisaalta niihin aikoihin ei välttämättä ollut hyvä olla tanskalainen Ruotsin valtakunnassa, sillä Ruotsi kamppaili vapautuakseen Tanskan unionivallasta. Tanskalaiset kävivät jopa polttamassa Porvoon kirkon vuonna 1508. Ehkä Jöns kuitenkin oli asunut Porvoossa niin pitkään, ettei häntä mielletty tanskalaiseksi muuten kuin lisänimeltään.
Jöns mainittiin 1519, jolloin hänelle kuuluvia maita otettiin Räävelissä takavarikkoon kostoksi siitä, että Porvoon vouti oli pidättänyt muutamia virolaisia, jotka olivat harrastaneet laitonta kaupustelua Uudellamaalla. Vuonna 1525 Jöns todisti erään perintöjärjestelyn ja 1556 valittivat muutamat Sikilän (ruots. Siggböle) talonpojat, että Jöns ei palauta heille panttaamaansa niittyä, vaikka he halusivat lunastaa sen takaisin. Mahdollisesti oli Jöns siirtynyt porvarista maanomistajaksi, sillä Kustaa Vaasa oli perunut Porvoon kaupunkioikeudet uuden Helsingin kaupungin hyväksi 1550.

        Jönsin vaimo oli Anna Jakobintytär, Dufva-sukua; heillä oli lapset:

1.    Peder Jönsinpoika, maanomistaja Porvoon pit., rälssimies, main. 1555 alk.
2.    ?Simon Jönsinpoika, Porvoon pitäjä, mainittu 1564-85.
3.    ?Bertil Jönsinpoika, pormestari Viipurissa 1573-89.
4.    ?Jakob Jönsinpoika, Pernaja, main. 1582-1602.

***

Peder Jönsinpoika sanottiin seuranneen tulevaa kuningasta Kustaa Vaasaa Lyypekistä kotiin Ruotsiin tämän päästyä pakenemaan unionitanskalaisten vankeudesta. Peder omisti maata Porvoon pitäjän Suomenkylässä (Finnby) ja hänellä oli vuosina 1555-60 lampuoteja, vuokraviljelijöitä, saman pitäjän Tyysterissä (Tjusterby) ja Tarkkisessa (Tarkis). Vuonna 1557 hän oli mukana suorittamassa Porvoon kuninkaankartanon inventointia.
Vaikka Peder jo aiemmin oli esiintynyt rälssimiesluetteloissa, sai hän Kustaa Vaasalta rälssikirjeen Ruotsissa Stäkeborgissa 19.6.1559, jolloin hänelle myös olisi suotu muutama rälssitila läänitykseksi. Peder kuoli luultavasti 1561.

Peder oli nähtävästi kahdesti aviossa, sillä tytär Märtan vanhemmat mainittiin kuolleiksi 1584.  Ensimmäisen vaimon nimi jää tuntemattomaksi, 2.pso. oli Gertrud Bertilintytär, joka ilmeisesti vielä eli vanhana 1587. Anrepin mukaan Gertrudin vanhemmat olivat Bertil Jöraninpoika (Jägerhorn af Spurila-suku) ja Elisabet Boos. Ramsayn mukaan vanhemmat olivat Bertil Mattsinpoika ja Anna Erikintytär (Ekelöf-sukua).
Gertrud meni uusiin naimisiin, 2.pso. oli Erik Olofinpoika (Stålarm-sukua). Gertrud vaihtoi Pederin kuoleman jälkeen maita kruunun kanssa, antaen pois Tarkkiksen ja Tulholman, saaden tilalle maata Porvoon pitäjän Hornhattulasta, Huhtisesta (Huktis) ja Järnbölestä.
Osa Pederin lapsista käyttivät suvulle myöhemmin vakiintuvaa Ruuth-nimeä (tai Ruta).


jatkuu......

Henrik ja Henrik Rosendahlit

Otsikko kertoo jo koko totuuden. Tänään saatte tottua pieneen löytöön, josta kiitos kuuluu nettituttavalleni R. Enbergille. Hän huomautti, että Warelius-taulustostani löytyvä Henrik Rosendahl (s. 1856 Suomusjärvellä) ei suinkaan ollut se saman niminen mies, joka meni naimisiin erään Elvina Vikstedtin kanssa Karjalohjalla.

Sen sijaan Elvinan nai vuonna 1860 Suomusjärvellä syntynyt Henrik Rosendahl, jonka vanhemmat olivat torppari Alexander Rosendahl ja vaimonsa Johanna Hagelberg. Jotain yhteistä miehillä tosin on - Alexanderin velipoika Adolf oli tuon neljä vuotta vanhemman Rosendahlin isä, joten Henrik ja Henrik olivat keskenään serkuksia.

Johanna Hagelbergin sukunimi pistää epäilemään, että hän voisi olla sukua Karjalohjan Lohjantaipaleen Hakalan talon jälkeläisille. Johanna syntyi Suomusjärven Nummijärven Uron talon torpassa 1828 ja hänen vanhempansa olivat Jacob Henrik H. ja vaimonsa Eeva Erkintytär Numberg. Vaikka HisKin avulla tekisi hakuja koko maasta, ei Jacob Henrikkiä löydy  Suomusjärven rippikirjaan 1826-1841 merkityllä syntymäpäivällä 23.2.1800. Koska on oletettavaa, että hän ei tullut Nummijärven Urolle mistään kovin kaukaa, on loogista tutkia lähialueen Hagelberg-nimisiä tarkemmin.

Jo aiemmin oli huomannut, että Perniössä asui kahtakin eri Hagelberg-sukua, jotka kummatkaan eivät olleet yhteydessä em. Hakalan taloon. Toinen näistä oli Haarlassa asunut säätyläisväki, kun taas Suomenkylässä, Koivistolla ja Tuohittu törmää sotilaisiin Johan ja Carl Hagelberg. Jälkimmäinen näistä sotilaista oli naimisissa erään Anna Stina Mikontyttären kanssa. Pariskunnalle syntyi vuosien 1796-1804 välillä kuusi lasta, joista yksi oli 23.2.1800 päivänvalon ensi kerran nähnyt Jakob Henrik. Toisaalta katraassa oli myös 8.2.1800 syntynyt Herman-poika. Onkin ilmeistä, että veljesten syntymäajat ovat sekoittuneet jossain vaiheessa, kenties paikkakunnalta muuton yhteydessä.

Jakob Henrik Hagelbergin puolison, Eeva Erkintytär Numbergin sukuperä selviää nopeammin. Hän syntyi 31.7.1798 Nummijärven kylässä sotilas Erik N:n ja tämän vaimon, Maria Yrjöntyttären kolmantena lapsena. Hänet kastettiin Karjalohjalla, pitäjässä mihin Nummijärvi vajaat sata vuotta myöhemmin siirrettiin.

Silfverpatron -suvusta hiukan

Siuntion Tjusterbyn Grelsiä kutsutaan kahdessa aikalaismerkinnässä Greger eli Grels Jönsinpojaksi. Hän oli nimismies Siuntiolla ja mainittiin vuosina 1534, 1537 ja 1555. Hänen puolisonsa oli Margareta Andersintytär Boije, joka 1557 mainittiin leskenä hoitavan edesmenneen miehensä nimismiehenvirkaa ja eli vielä 1567. Heillä oli lapset:

1.    Hans Gregerinpoika oli nimismiehenä Siuntiossa, sai rälssikirjeen 1564 Siuntion Tjusterbyn Vesterbylle ja Siuntion Kanelbylle (?), suoritti rälssin asepalvelusta 1562, k. noin 1565. Pso. Anna Henrikintytär (Dönsbyn sukua).
2.    Göran Gregerinpoika, omisti äitinsä Pohjan Gennäsin, oli Juhana-herttuan hovipoika, ruots. småsven, 1562, sai 1577 rälssioikeuden yhdelle talolle Siuntion Tjusterbyssä.  Linnanvouti Räävelissä 1579, k. 1582.
3.    Anna Gregersdotter, 1.pso. rälssimies Erik Bertilsson, Gjös-sukua.

Hans Gregerinpojan jälkeläiset käyttivät nimiä Pihl vaakunan kypäräkoristeen mukaan; 3 nuolta; nuoli, ruots. pil, sekä Silfverpatron vaakunakuvion mukaan, 3 hopeista luotia; hopeapatruuna, ruots. silverpatron. Kirjallisuudessa kutsutaan sukua nimellä Silfverpatron. Myös Ruotsissa oli saman niminen suku, keskinäistä yhteyttä ei kuitenkaan ollut.
Kannattaa kuitenkin huomata, että suvun myöhempien polvien vaakuna muistuttaa peruskuvioltaan epäilyttävän paljon kantaäiti Margareta Boijen suvun vaakunaa ja Margaretan äidin isän Rötger Olofinpojan vaakunaa.

Kuvassa järjestyksessä vasemmalta oikealle; Margaretan äidinisän, Rötger Olofinpojan sinetti vuodelta 1490, Margaretan Boije-suvun vaakuna ja Silfverpatron-suvun vaakuna.

Kiitos taas kerran RR!

Paluu Juvankoskelle

Lääninkarjakot opettajina

Suomen Talousseura päätti vuoden 1869 tienoilla edistää karjanhoitoa ja maataloutta erityisten lääninkarjakkojen avulla. Maaliskuun 15. päivä lähetettiin mamselli Wahlroos Mouhijärvelle, Hämeenkyröön, Karkkuun, Tyrväälle, Huittisiin ja Ikaalisiin sekä rouva Grönberg Oripäähän, Alastaroon ja Loimaalle. Heidän oli määrä viipyä jokaisessa pitäjässä vähintään kaksi viikkoa.

Maanviljelysneuvoja Forsberg oli antanut aiemmin kertomuksen virkatoimistaan vuodelta 1868 ja korostanut siinä yhteydessä erityisesti Edam-juuston valmistamistavan yleisempää levitystä. Hänen mukaansa kyseinen juusto oli "sangen yksinkertainen" valmistaa ja vaati "wähempää kaluwarastoa kuin muut juustolajit". Lisäksi sen menekin arveltiin olevan hyvän, sillä maatalot saattoivat ansaita sievoisia summia myymällä valmisteitaan kaupungeissa.

Tämä Forsbergin lausunnon pohjalta Talousseura ja läänien maanviljelysseurojen johtokunnat antoivat lääninkarjakoille määräyksen tarjota asianomaisille pyytäjille "johtoa tämän juustolajin walmistustawasta sekä muutoinkin kokea soweliaalla tawalla kartuttaa yleisempää tietoa sen walmistamisesta".  Keisarillinen senaatti avusti tätä projektia antamalla Forsbergille kehoituksen tehdä Edamin valmistamisesta erityisen ohjevihkosen. Siihen tuli liittää kuvat tarpeellisista tarvekaluista ja vihkonen oli painettava sekä suomeksi että ruotsiksi. Läänin maatalousneuvojien tuli myös kantaa kortensa kekoon levittämällä juustonvalmistuksen ilosanomaa.

Pöytyän kunnallishallitus sai vastaanottaa kirjeen Talousseuralta tammikuussa 1871. Siinä kysyttiin kunnan halukkuutta ottaa vastaan lääninkarjakko myöhemmin keväällä. Tarkoitus oli antaa opetusta paitsi juuston niin myös voin valmistuksessa. Tätä tarkoitusta varten Talousseura pyysi "tavallista hintaan vastaan" noin 40 kannua maitoa. Viimeisestä tiedosta kiitos Suku Forumin nimimerkki "Lukkarille", joka tiesi kertoa alkuperäistekstin murresanan "rieska" tarkoittavan myös maitoa.

Keskustelun jälkeen pöytyäläiset päättivät yksimielisesti ja kiitollisuudella suostua tähän Talousseuran tarjoukseen. Sopivaksi opetustilaksi valittiin Mustanojan kestikievarirakennus, jonne myös em. leipäkasa piti toimitettaman aikanaan.

Pöytyällä seurattiin hyvin uusimpia maatalouden virtauksia, sillä Talousseuran maanviljelyskokouksessa saman vuoden kesäkuussa paroni von Born harmitteli sitä, että lääninkarjakot olivat otettu Uudenmaan ja Turun lääneissä huonosti vastaan. Sen sijaan muualla maassa tilanne oli kokonaan toinen. Lyhyellä ajalla oli edellä kuvatun opetuksen lisäksi perustettu kylämaitoloita, annettu palkintoja hyvin hoidetusta karjasta sekä myönnetty matkarahoja opiskelua varten.

Paroni ehdotti kokouksessa, että lääninkarjakot voisivat jatkossa pitää mukanaan voikirnuja ja heille annettaisiin varoja madon ostoon. Näin he "woisiwat kirnuta kilpaa akkojen kanssa maalla ja antaa näitten werrata kumpiko osaa tehdä parempaa woita". Kuntien kontolle jäisi von Bornin mielestä niiden yhtiöiden perustaminen, joilla tehdyt tuotteet välitettäisiin kauppiaille. Ostajia löytyi ulkomaita myöten ja hintakin oli tuohon aikaan suhteessa paljon korkeampia kuin nykypäivänä.

Viikonlopun ratoksi

Voi sitä muutakin harrastaa kuin sukututkimusta, jos sille päälle sattuu - klikkaa kuvaa, jos uskallat!