Teatterimuseon viesti sukututkijoille

Teatterimuseon uusi palvelupaketti sukututkijoille:
MELKEIN SUKUA NÄYTTELIJÄLLE

Onko sukututkimuksessasi tullut vastaan mielenkiintoinen tieto mahdollisesta näyttelijästä tai muusta teatterialan henkilöstä? Haluatko tietää oletko sukua näyttelijälle? Teatterimuseon arkiston tutkijapalvelu tarjoaa sukututkijoille henkilökohtaista palvelua, jonka avulla pääsee alkuun teatterin ja teatterihistorian tutkimuksessa.

Palvelupaketti sisältää:
- alkuselvityksen, jota varten asiakas toimittaa etukäteen haluamansa henkilön nimen ja/tai muita jo tiedossa olevia faktoja.
- raportin alkuselvityksestä, jonka perusteella todetaan, löytyykö Teatterimuseon kokoelmista kaivattua tietoa
- jos tuloksia löytyy, sovitaan käynti tutkijapalveluihin
- tieto- ja kuvapalvelun tutkijan henkilökohtaisen neuvonnan sekä aineistohaun Teatterimuseon tutkijasalissa (1h), missä sukututkijan käytössä ovat mm. Teatterimuseon tietokanta, teatterialan käsikirjasto, lehtikritiikit, käsiohjelmakokoelma sekä arkistokokoelmat.
- rajatun määrän kopioita/tulosteita sekä mahdollisesti löytyvän valokuvan digitaalisessa muodossa (ns. katselukuva jpg -tiedostona)

Palvelupaketin hinta on 40 € (lisäksi mahdolliset kuvankäyttömaksut tapauskohtaisesti). Jos alkuselvityksen mukaan haettua tietoa ei löydy ja tutkimus päättyy siihen, maksua ei peritä.

Normaalisti Teatterimuseon tutkijan tekemä alkuselvitys raportteineen sekä henkilökohtainen neuvonta ja ohjaus 30 € / tunti. Valokopiot ja tulosteet 0,3–1 €/kpl, digitaalinen kuvakopio 15 €.


Tiedustelut ja varaukset:
Teatterimuseon tieto- ja kuvapalvelu
tietopalvelu@teatterimuseo.fi / p.0207 961 672

Elias Heermanin sukuperä

Sain netin kautta pienen tiedustelun koskien Karjalohjan alueen Heerman-sukuja. Kadoksissa oli kysyjän isoisoisoisä Elias Heerman, joka oli syntynyt 26.4.1839 ja kuollut 14.3.1885.

Kysyjän mukaan Elias oli kotoisin Karjalohjalta, mutta tosiasiassa hän syntyi Suomusjärven Nummijärven kylän Sepän talon torpassa. Sekaannus saattoi syntyä sen takia, että Nummijärvi liitettiin 1870-luvulla Karjalohjaan.

Eliaksen vanhemmat olivat Sepän muonatorppari Nils Heerman ja hänen vaimonsa Justina Eriksdotter.  Tarkempi tietojen selaaminen jää tällä kertaa tarpeettomaksi, sillä kirjoittelin melko lähes tarkalleen 11 kuukautta sitten juuri Nils Heermanin "arvoituksesta". Tuosta tarinasta löytyykin sitten lisätietoa tapauksesta.

On todella mukavaa itselleni, kun suvuistaan kiinnostuneet löytävät tällä tavalla melko läheisiäkin esivanhempia blogini jutuista.

Sukunimen muutos

Olin jo tavallaan aikojen alusta tiennyt, että isoäitini isä Kustaa Fredrik suomensi aikanaan sukunimensä Wareliuksesta Verholaksi. Tämän suomentamisen tarkka ajankohta oli kuitenkin jäänyt arvoitukseksi enkä sitten loppujen lopuksi ole pohtinut enää vuosikausiin.

Merkillistä kyllä, aina kun sitä vähiten odottaa, törmää sitten näihin pikkutietoihin. Vaikka niitä ei ole edes millään tavalla etsimässä. Tällä kertaa selailin Historiallista Sanomalehtiarkistoa bongatakseni sieltä mukavia ilmoituksia tai tekstejä Juhan suku-uutisten Facebook-sivulle.

Vaikka talon nimestä Varola muodostettu Warelius-nimi oli ollut käytössä jo 1600-luvun lopulta lähtien, innostui Kustaa Fredrik kymmenien tuhansien muiden tavoin kirjailija Johannes Linnankosken kehotuksesta nimien suomalaistamiseen. Oikea hetki oli Linnankosken mielestä 12.5.1906, jolloin oli tullut kuluneeksi tasan sata vuotta J. V. Snellmanin syntymästä.

Vuonna 1906 12. päivä toukokuuta osui lauantaiksi ja tuolloin ilmestynyt Suomalainen Wirallinen Lehti joutui painamaan reilut viisikymmentä lisäsivua saadakseen kaikki nimien muutokset näkyville. Luettelo kulkee paikkakuntien mukaan aakkosjärjestyksessä, joten vaikkapa omien isoisovanhempien etsiminen on melko helppoa.

Syytä sukunimen Verhola ottamiseen en ole keksinyt. Ehkäpä Kustaa Fredrik vain yksinkertaisesti pyydysti sen jostain ilman sen kummempaa taustaa. Kaunis nimi, joka ei valitettavasti siirtynyt eteenpäin. Kustaa Fredrikillä ja hänen vaimollaan Seliina Adolfiinalla oli neljä lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Molemmat pojat menehtyivät jatkosodassa ja toinen tyttäristä eli koko ikänsä naimattomana sekä lapsettomana. Kun sitten isoisäni vei jäljelle jääneen tyttären vihille, muuttui hänen sukunimensä Vuorelaksi ja Verhola jäi historiaan.

Kummallinen kivitaulu

Kuva T. Kulmala

Ystäväni T. Kulmala toimitti minulle oheisen valokuvan. Siinä komeilee venäjänkielinen kivitaulu, joka sijaitsee Airiston matkailukeskuksen rakennuksen seinässä, merenpuoleisen terassiportaikon alapäässä.


Onko blogini lukijoilla tietoa, minkä takia tämä ilmeinen muistotaulu on kyseiseen seinään muurattu?

Klikkaamalla kuvaa saat sen avautumaan suurikokoisena.

Danbomista Cederbom

Suomusjärven kappalaisena 1700-luvulla toimineen Johan Danbomin ja hänen vaimonsa Sara Urnovian pojista Adolf Fredrik (s. 1766) vihittiin papiksi 1792. Saman tien hänestä tuli Sammatin kappelin armovuodensaarnaaja ja paria vuotta myöhemmin Karjalohjan pitäjänapulainen. Siellä hän myös kuoli nuorella iällä toukokuussa 1799.

Adolf Fredrikiä seitsemän vuotta myöhemmin syntynyt Elias-veli otti käyttöön sukunimen Cederbom. Hänestä tuli kotipitäjänsä Suomusjärven kappalainen 1800-luvun alkuun mennessä. Eliaksella oli useita lapsia vaimonsa Anna Maria Walinin kanssa.

Kolmesta pappisuralle antautuneesta veljeksestä vanhin oli 1765 syntynyt Johan Erik Danbom. Hän tuli papiksi 1791 oli tämän jälkeen isänsä apulaisena Suomusjärvellä. Hän kuoli naimattomana ja lapsettomana vuonna alkuvuodesta 1806.


Tässä lyhyttäkin lyhyemmässä jutussa on ongelmana se, että miksi Elias alkoi käyttämään sukunimeä Cederbom!

Henrik Cederberg - lyhyt oppimäärä

Varkauden tehtaita tammikuussa 2013

Ämmäkosken ja Huruskosken vierelle Savon maan sydämessä syntyi joskus 1800-luvun alussa Varkauden ruukki. Tämän uuden teollisuuslaitoksen työväki asutettiin pieniin mökkeihin sekä erikseen rakennettuihin työväen asuntoihin ruukin välittömään läheisyyteen. Vähitellen tämän uuden ruukin ympärille alkoi muodostua laajempaa asutusta, josta sitten tuli siemen nykyiselle Varkauden kaupungille.

Omista esivanhemmistani vuonna 1836 Kruunupyyssä syntynyt Henrik Jakobsson Cederberg saapui Varkauden ruukille 1874 massamestariksi. Tämä ammatti oli äärimmäisen vastuullinen, sillä Henrikin kuului huolehtia koko "hytin" toiminnasta aina työntekijöiden palkkaamisesta käytännön sulatustyöhön saakka. Massamestari antoi ohjeet, joiden perusteella muu ammattiväki hoiti itse prosessin.

Henrik Cederberg oli naimisissa niin ikään Kruunupyyssä syntyneen Kaisa Reetta Nybergin kanssa. Heille syntyi yhteensä viisi lasta. Vuonna 1869 Cederbergit muuttivat synnyinseudultaan Hyrynsalmen Kiannan kylään. Sen läheisyydessä oli Ämmän ruukki, jonka palveluksessa Henrik sitten oli jonkin aikaa. Kiannan kylästä, joka on nykyinen Suomussalmen kirkonkylä, he lähtivät sitten Varkauteen kuudeksi vuodeksi. Lopulta kesällä 1880 koko perhe asettui Iisalmeen, Paloisten kylän ykköstalon maille.

Vastahakoinen sulhanen

Joulukuisena päivänä vuonna 1865 Nummen kappeliseurakunnan kirkkoraati kokoontui varsin epämiellyttävän asian merkeissä. Paitsi raati, oli paikalle kutsuttu myös renki Elias Ropert Ståhlstedt Leppäkorven kylästä sekä piika Maria Henrika Kaisantytär Järvenpään kylästä.

Kirkkoraadin esimies esitti kokouksen aluksi vaatimuksen, joka oli tullut rovasti Helsingiuksen taholta. Tämä korkea-arvoinen herra nimittäin vaati renki Ståhlstedtia lunastamaan sen naimislupauksen, minkä hän piika Maria Henrikalle oli aikaisemmin antanut. Tämä avioliittolupaus oli vahvistettu kihlakunnanoikeudessa ja Ståhlstedt oli myös laatinut yhteisen lapsen Maria Henrikan kanssa.

Seurakunnan opettajat olivat turhaan yrittäneet hieroa sopua näiden kahden välille. Koska kumpikaan ei ollut valittanut em. oikeuden tuomiosta, katsoi kirkkoraati aiheelliseksi esittää suoran kysymyksen Elias Ropertille.

"Eikö hän jo nyt rakkaalla sydämmellä kohtele valittua morsiantansa ja lastansa ja ota heitä huomaansa ja avioliiton täyttämisen kautta päästä heitä siitä häpeällisestä ja kurjasta tilasta, johon hän naimisen lupauksen suojassa on heitä saattanut."

Tähän kauniisti esitettyyn toivomukseen antoi renki Ståhlstedt ruman vastauksen; "En, vaikka mitä tehtäisiin, en minä häntä nai."

Nyt kirkkoraati kääntyi piika Maria Henrikan puoleen kysyen tämän mielipidettä miehen vastaukseen. Nainen vastasi, ettei suinkaan aio jättää vaatimustansa avioliitosta. Hän haluaa ehdottomasti rengin tekevän lupauksensa mukaisesti. Tämä senkin takia, että yhdessä laadittu lapsikin oli elossa.

Koska kirkkoraadilla ei ollut asiaan enempää sananvaltaa, saattoi se vain "sydämmellisillä varoituksilla manata erinomattain Ståhlstedia totiseen parannukseen ja kristilliseen elämään".

Ilmeisesti jotain lopulta tapahtui, sillä lokakuussa 1867 Elias Ropert ja Maria Henrika vihdoin vihittiin noin kymmenen vuoden huopaamisen jälkeen. Aviottomia yhteisiä lapsia ehti syntyä kaksi ennen papin aamenta ja lisäksi rippikirjaan on merkitty Ida Sofia -niminen Maria Henrikan avioton lapsi. Kun sitten oli päästy naimisiin saakka, ilmaantui jälkeläisiä reipas määrä. Vuoteen 1880 mennessä Järvenpään Jussarin torpassa oli syntynyt yhteensä viisi lasta em. lisäksi.

Ikävä kyllä monta vuotta miehensä kanssa naimisiin yrittänyt Maria Henrika kuoli keuhkotautiin keskikesällä 1882. Vajaan vuoden kuluttua torppari Ståhlstedt meni sitten edellistä kertaa nopeammin naimisiin. Morsiameksi tuli Nummen Kouvon piika Maria Ulriika Fabianintytär. Hänen kanssaan Elias Robert sai vielä kahdeksan lasta. Joten alunperin avioelämään kovin epäluuloisesti suhtautunut Ståhlstedt todennäköisesti piti lapsista!