Perttelin kirkon lattian alta

Vanhimman säilyneen haudattujen luettelon alku Perttelistä
Kesällä 1888 Perttelin kirkossa tehtiin korjaustöitä joiden yhteydessä vanhat sisustukset purettiin pois. Lattialautojen alta saatiin tuolloin esiin satamäärin matalaan hiekkaan haudattuja ruumisarkkuja, joista osa oli jopa aivan peittämättä.

Eräät arkut olivat työmiesten mukaan kuin eilispäivänä tehtyjä ja muutkin valtaosalta erittäin hyvin säilyneitä. Jotkut ruumiit olivat säilyttäneet ihmismuotonsa, mutta toki suurin osa oli jo aikoja sitten mädännyt. Asiasta uutisoineet sanomalehdet kertoivat, että tarkkaa aikaa lattian alle hautaamisesta luopumiseen ei Perttelissä osattu enää sanoa.

Arkuista löytyneistä vuosiluvuista varhaisin oli 1698, kun taas yhdestä saatettiin lukea teksti "Fru Probstinnan Christina Wallenius Helsingfors 8 Aprill 1775, 56 År Gammals". Christina Walleniuksen mies oli ollut Espoon kirkkoherrana kuollut rovasti Elias Cajander. Christinan isä taasen oli Akaan kirkkoherra Johan Wallenius. Rouva Wallenius oli kuollut ja haudattu Espoossa ym. päivämäärällä, mutta epäselväksi jää hänen arkkunsa siirto Perttelin kirkon lattian alle. Pientä viitettä asiaan antaa se tieto, että rovasti Cajanderin isä, kruununvouti Gabriel C. oli omistanut melko lähellä sijainneen Lopin kylän Haiton rusthollin silloisessa Uskelassa. Toisaalta Perttelissä asui 1750-luvulla Eliaksen veli, rykmentinpastori Gabriel Cajander.

Christina Walleniuksen arkussa oli todellakin naisen ruumis ja välittömästi hänen vieressään makasi yhden miehen sekä kolmen lapsen ruumiit holvatussa muurihaudassa.

Eräissä kirstuissa havaittiin useampia ruumiita. Nämä vainajat sekä heidän arkkunsa siirrettiin remontissa vielä nykyisin käytössä olevaan kirkkotarhaan ja haudattiin sinne lopulliseen lepoonsa.

Perttelin kirkko on nykyisellään lähes 600 vuoden ikäinen. Näin ollen kirjoitukset sadoista arkuista lattiasannassa eivät tunnu välttämättä liioitelluilta. Esimerkiksi vuosien 1700-1720 välisenä aikana löytyy pitäjän haudattujen luettelosta 402 nimeä. Jos lasketaan lattian alle hautaamisen lakanneen joskus 1700-luvun lopulla, niin silti kirkkoon ehdittiin kuopata vainajia noin kolmen vuosisadan ajan.

Kommentit

Suositut tekstit