Verityön Kuopion kupeessa

Kuopion kaupunkiin ilmestyi lokakuun lopulla 1865 kahdella hevosella eräs pariskunta, mies noin 24 vuoden ja vaimo 40 vuoden iässä. He olivat ennen keskustaan tuloa vaihtaneet toisen hevosistaan Siippalan mökissä lähellä kaupunkia ja tulleet sitten ostamaan jauhoja, rommia ja paloviinaa sekä muuta pientä. Kahta päivää myöhemmin pariskunta löytyi Hiltulanlahden kestikievarista, jossa he olivat yrittäneet tuloksetta kaupitella uusinta hevostaan eteenpäin mainitun kievarin isännälle. Koska kauppoja ei siis tullut, lähtivät he Hiltulan ja Vehmasmen välillä olleeseen uudismökkiin vieraiksi. Siellä vaimo oli ryhtynyt leiväntekoon.

Seuraavan launtain tullessa pariskunta tuli uudelleen kestikievarille hevostaan myymään. Tällä kertaa isäntä osti kuin ostikin sen kahdella taskukellolla ja neljällä markalla. Mies ja vaimo olivat tehneet kaupat "yksituumaisesti ja aina rakkaita silmäyksiä toisiinsa luoden". Täten kaikki läsnäolijat olivat uskoneet heidän olleen naimisissa.

Mies oli tavan takaa ryypiskellyt mukana olleesta rommipullostaan. Illan tullen hän lähti vaimoineen ajamaan kahden kesken Kuopioon päin. Kuitenkin tunnin perästä mies tuli yllättäen takaisin aivan yksin hevoskärryillään. Kun häneltä kysyttiin vaimosta, väitti hän tämän jääneen erääseen tien varren mökkiin tai sitten lähteneen jatkamaan matkaa. Tämän enempiä selittelemättä mies söi iltapalaa ja lähti levolla.

Kestikievarin väen mielestä tämä kaikki vaikutti omituiselta ja niinpä lähimökeistä lähdettiin tiedustelemaan vaimon perään. Kun mistään ei tätä löytynyt, pidätytti isäntä Laitinen, joka toimitti myös pitäjän jahtivoudin virkaa, jo sänkyyn asti ehtineen miehen. Ikävä kyllä vahdiksi laitetut miehet nukahtivat ja vanki pääsi karkuun.

Sunnuntain valjettua löydettiin vaimon ruumis pari virstaa kievarista, tien varrella olleen mutahaudan reunalta - ilman päätä. Luonnollisesti miestä epäiltiin surmaajaksi ja maanantaina hänet saatiin kiinni eräästä töllistä, jonne tämä oli mennyt pakoiltuaan alasti pitkin metsiä päivän verran.

Kun murhaaja lähdettiin kuljettamaan vankilaan, kertoi hän murhapaikkaa ohittaessa pään hautapaikan. Kammottava jäänne oli kätketty kiviraunion uumeniin. Mies sanoi katkaisseensa kaulan ensin partaveitsellä ja sitten mukanaan olleella kirveellä. Syynä oli ollut keskinäinen torailu, kun nainen oli alkanut "nuhdella" miestä kohta kievarista lähdön jälkeen. Mies sanoi vaimolta jääneen 11 ja 12 vuoden ikäiset lapset kotiin. Itse hän väitti olevansa eräs torpparinpoika Juho Hämäläinen Paanalanniemeltä, mutta mukana olleen papinkirjan mukaan mies olikin torpparin vävy "Keihärinkosken talosta 12 Viitasaarelta". Näiden tunnustusten kera murhaaja saatettiin Kuopion vankihuoneeseen kruununvouti Norringin toimesta.