Keskiajan yhteisvastuu: Keskiajalla ajatus vakuutuksesta sellaisena kuin me sen tunnemme oli vieras. Sen sijaan luotettiin yhteisön tukeen. Jo 1300- ja 1400-lukujen maalaeissa mainitaan keskinäinen paloapu. Tämä tarkoitti, että tulipalon kohdatessa apua saatiin lähimmäisiltä – käytännössä talonpojilta toisilleen. Kaupungeissa tämä järjestelmä ei kuitenkaan toiminut samalla tavalla.
Uuden ajan alussa pakosta kohti järjestelyä: 1600-luvulla vastuu palossa tuhoutuneiden auttamisesta siirtyi yhä enemmän talonpojille itselleen. Aluksi puhuttiin verohelpotuksista, mutta vähitellen vakiintui velvollisuus osallistua paloapuun. Erityisesti 1680-luvulta lähtien paloavun antaminen tehtiin pakolliseksi määräysten, kuten talonkatselmusjärjestyksen, myötä. Tavoitteena oli turvata talonpoikien elinkeino ja siten kruunun verotulot.
Kohti organisoitunutta turvaa 1700-luvulla: 1700-luvun jälkipuoliskolla alettiin ottaa askelia kohti varsinaista palovakuutustoimintaa. Euroopassa syntyneet ajatukset riskienhallinnasta ja rahastoinnista levisivät myös Suomeen, osana Ruotsin valtakuntaa. Vuosina 1766 ja 1770 säädökset mahdollistivat keskinäisten paloapuyhdistysten perustamisen maaseudulle, mikä lisäsi järjestelmällisyyttä verrattuna aiempaan vapaamuotoisempaan apuun. Samanaikaisesti toimi Ruotsin valtakunnallinen palovakuutusrahasto, ja vuosisadan loppuun mennessä tiedetään jo yksittäisiä tapauksia, joissa suomalaiset saivat korvauksia paloista.
1800-luvun alun vakuutusyritykset: 1800-luvun alussa Suomessa otettiin merkittävä askel kohti paikallista vakuutustoimintaa. Vuonna 1816 Turkuun perustettiin Suomen palovakuutuskonttori – ensimmäinen nimenomaan palovakuutuksia varten luotu laitos. Sen kohtalo oli kuitenkin traaginen: Turun suurpalo vuonna 1827 aiheutti valtavat vahingot, ja konttori ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja lopetti toimintansa. Tästä koettelemuksesta kuitenkin opittiin. Vuonna 1832 perustettiin vakaammalle pohjalle Suomen Yleinen Paloapuyhtiö, joka eri nimillä toimi pitkälle tulevaisuuteen ja keskittyi aluksi erityisesti kaupunkikiinteistöjen vakuuttamiseen. Samalla maaseudulla jatkoivat toimintaansa paikalliset paloapuyhdistykset, muodostaen rinnakkaisen turvaverkon.
Keskiajan kollektiivisesta tuesta 1800-luvun alun vakuutuslaitoksiin – palovakuutusten historia Suomessa heijastaa yhteiskunnan kehitystä ja kasvavaa tarvetta suojautua tulen arvaamattomuudelta. Vaikka järjestelmät olivat alkeellisempia kuin nykyään, ne loivat pohjaa modernille vakuutustoiminnalle ja osoittavat, kuinka tärkeäksi omaisuuden turvaaminen paloilta on aina koettu.
Kuva - Palanut talo - Mitterhusen, Karl, valokuvaaja 1895, Helsingin kaupunginmuseo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti