analytics

Hoitamattomia ja hoidettuja hautoja Marttilassa




Seurakunnissa on tapana, että haudat otetaan uudestaan käyttöön ellei niitä ole hoidettu asianmukaisesti. Uusiokäyttöön pakottaa tietysti myös aivan käytännön syytkin eli tilanpuute. Lisäksi kautta historian on samalla paikalle saatettu haudata useita henkilöitä - ilman sukulaisuuttakin.

Silti tuntuu omituiselta, että Marttilan seurakunta on "ulosliputtanut" myös omien työntekijöidensä hautoja.

Gustaf Grandström syntyi Maskussa 13.10.1823. Hänen isänsä oli Auran kappalainen Gustaf G. ja äitinsä Justina Wilen. Hän tuli ylioppilaaksi Helsingissä 22.6.1848 arvosanalla laudatur.
Kahden vuoden päästä 18.12.1850 hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa. Gustaf oli pappina Perniössä ja Liedossa, kunnes hänestä tuli Marttilan pitäjänapulainen 1854, kappalainen 1865 ja varapastori samana vuonna.

Hän kuoli Marttilassa 3.1.1868 ja lepää tämän vakaatasossa olevan kiven alla.
Tekstit kivestä ovat jo melkein kadonneet.



Olisi mielestäni seurakunnan arvolle sopivaa jopa kunnostaa herra Grandströmin hauta ja hoitaa sitä kiitollisuutena seurakunnan hyväksi tehdystä työstä.

Kirkkomaalta löytyi runsaasti muitakin kohta käytöstä poistuvia hautoja. Olen kuvannut niistä suurimman osan ja aion jatkaa projektia kunnes kaikki on dokumentoitu. Vanhin havaitsemani syntymäaika oli erään Christina Fahlbergin kivessä. Hän oli syntynyt 1797 ja kuollut 1865.

Marttilan kirkkoherran ja rovastin, suomenkielisen runoilijan, Jakob Zidenin vaimo oli muuan Kristina Elisabet Fahlberg (vih. 1780, k. 1821). He molemmat olivat asuneet Jomalan Pappilassa Ahvenanmaalla vihkimisen aikaan. Jakobin isä oli Jomalan kirkkoherra.

Ilmeisesti Christina Fahlbergilla on joku yhteys tähän hieman vanhempaan kaimaansa, mutta toistaiseksi en tätä asia ole pystynyt selvittämään.





Marttilan seurakunta on muutoin hoitanut kirkkomaan esimerkillisesti. Eräitä takorautaristejä on kunnostettu ja sijoitettu kirkon vierelle. Samoin "muualle haudattujen muistolle" -paikka on ympäröity kolmella, jo ajan patinoimalla ristillä. Kirkko itsessään on äskettäin saneerattu ja yksi vanhan Härkätien kauneimmista paikoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus