analytics

Sammatin kirkkomaa

Reino Silvanto on vuonna 1929 ilmestyneeseen Sammatti -kirjaansa kopioinut G. Nyströmin vuonna 1885 tekemän pitäjän kirkkomaan asemapiirroksen. Nykyisinkin käytössä oleva kirkkotarha oli alun alkaen hyvin pieni käsittäen lähinnä kapean maakaistaleen heti kirkon eteläläisellä seinämällä. Kirkkoon hautaamisen loputtua alkoi tila täyttyä nopeasti 1800-luvun alkupuolella.

Syksyllä 1831 hautausmaata laajennettiin Gabriel Lekmanin isännöimän Vanhatalon rusthollin maille. Samalla rakennettiin kivinen aita, koska uusi kirkkolaki ei enää hyväksynyt puisia. Uuden kiviaidan oli määrä olla valmis kahdessa vuodessa. Pituudeltaan se oli 155 kyynärää korkeuden ollessa 2 kyynärää.
Hautausmaan ympärysmitta oli siis noin 92 metriä, johon on lisättävä kirkon itäinen pääty, kellotapulin ulkosivu ja ehkä sakastin pääty. Ne olivat niin lähellä kirkkomaan rajaa, ettei aitaa ollut tarvetta tehdä.

Vanhakin aita oli ollut jykevä, koska se oli asiakirjojen mukaan rakennettu hirsistä. Kiviaitaa tehtäessä hävitettiin kokonaan läntisellä seinustalla ollut sisäänkäyntihuone l. ryömyaukko. Se katsotiin tarpeettomaksi ja sopimattomaksi, koska se ollen matala ja kapea teki läpikäynnin hankalaksi ja epämukavaksi. Sen sijalle tehtiin tilava portti.

Toinen sisäänkäynti oli kellotapulin lävitse ja kolmatta ei vielä tuossa vaiheessa ollut.
Uuden kiviaidan teko jaettiin suhteessa eri talojen manttaalien kesken. Työ valmistui lähes määräajassa ainoastaan Niemenkylän Oinoon Samuel Lindholmin osalta. Hänen osuutensa tekivät muut hänen kustannuksellaan.

Kesällä 1833 uusi hautausmaa jaettiin neljään eri osaan. Ensimmäisessä osassa hautaus maksoi 32 killinkiä, toisessa 21, kolmannen ollessa köyhien ilmainen maa ja neljäs osa oli varattu itsemurhan tehneille yms.

Vuoden 1833 jälkeen hautausmaata oli vuoteen 1929 mennessä laajennettu kahdesti. Laajennus tapahtui näissäkin tapauksissa Vanhatalon rusthollin maiden kustannuksella. Kirkkotarhan ulkonäköä kohennettiin vuonna 1899 puutarhuri Frans Heermanin johdolla ja 1920 Johan Lohilammen toimesta.

Pappilanpuoleinen pieni rautaportti on vuodelta 1907 ja vastapäätä oleva 2-osainen portti tehtiin kaksi vuotta myöhemmin Leikkilän kyläseppä E. Enqvistin pajassa, kuten siinä olevat nimikirjaimet todistavat.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus