Iso-Mikko

Syksyllä 1709 syntyi Pöytyän Ellisten Mäkiritarin talossa poikalapsi, jolle vanhemmat Tuomas Erkinpoika ja Riitta Heikintytär antoivat nimen Mikko.  Aikuistuttuaan hänestä tuli suorastaan maankuulu tavattomien voimiensa takia. Kansan suussa säilyi useita tarinoita hänen elämästään. Erään kerran suurempi hämäläisäijien joukko oli matkallaan Turkuun poikennut Ellisiin. Mukanaan heillä oli parrukuorma.

Miehet menivät Kyläritarin taloon syömään sanoen ”Täälä kylässä kehutaan olevan vahvan miähen, muttei he usko, että se voittaa heitä, sillä heirän joukossaan on vahvoja miähiä. Menkää hakemaan se Vahva-Mikko.” Mikko olikin istunut tuvan penkillä hämäläisten häntä tuntematta. Mies meni vaivihkaa ulos ja nosteli kaikki jälkireet parruineen katon räystäille. Sen jälkeen Mikko tuli takaisin istuen rauhallisesti penkilleen. Eräs hämäläisistä meni ulos ja huomasi tapahtuneen. ”Nyt on Iso-Mikko ollut liikenteessä” hän totesi. Joku talonväestä sitten sanoi, että tässähän se Mikko istuu teidän keskellä. Halut Miko haastamiseen olivat menneet ja joukkio alistui pyytämään miehen apua saadakseen reet alas. Kun tämä oli tehty, istuivat miehet sovussa juomaan miestä väkevämpää.  Retkille lähtiessään ei Mikko halunnut kantaa evästä mukanaan, vaan söi sen etukäteen. Sellaiseksi kelpasi mm. palvattu lammas, jonka miehemme hotkaisi luineen päivineen.

Erään kerran Liedon Mäkkylässä olivat pöytyäläiset joutuneet tappeluun muiden matkaa tekevien kanssa. Kun Mikon nähtiin tulevan paikalle, huusivat pöytyäläiset tätä auttamaan sanoen olevan häviöllä. Mikko sanoi ”varrokkaas, panen kintaani korjuun, ettei lapset karota”. Tämän sanottuaan hän nosti erään aitan nurkan ylös laittaen lapaset sen alle. Kun riitaa tehneet näkivät tämän, lähtivät he vauhdilla pakoon. Suurimpia urotekoja Mikolta oli kuitenkin Pöytyän kirkon rakentamisessa tapahtuneen virheen korjaaminen. Ison oven puolella ollut poikkiparru oli asennettu väärin päin ja sen kääntäminen olisi vaatinut runsaasti työvoimaa sekä aikaa. Niinpä Mikko hoiti homman kokonaan itse. Rakennusmestari antoi siitä päivän palkan Mikolle.

Kansantarut ovat nimenomaan taruja, mutta tässä tapauksessa Ellisten Ritarin talossa todellakin syntyi Mikko-niminen poika. Oliko hän sitten tuo ”Iso-Mikko”, onkin eri asia. Tarun mukaan hän olisi elänyt 1700-luvun loppupuolella ja Pöytyän Himaisten kylässä asunut ”roteva ja voimakas” vaimoihminen olisi ollut hänen jälkeläisensä. Tuota naisen ulkomuodon luonnehdintaa on pidetty yhtenä perusteena sille, että Iso-Mikko oli todellinen hahmo Pöytyällä.  Ellisten kylän vuonna 1709 syntynyt Mikko kuoli marraskuussa 1779. Jostain syystä hänen kuolemaansa ei löydy haudattujen luettelosta. Hänellä ei myöskään näyttäisi olleen lapsia, joten tässäpä selvitettävää innokkaalle tutkijalle. Kuka ”Iso-Mikko” oli vai oliko hän vain pitkien talvi-iltojen ratoksi luotu hahmo. Pöytyän kirkkokin valmistui vasta 1793, joten Mikon osallisuus poikkiparrun asentamiseen on myös kyseenalainen.

Todella eläneitä voimamiehiä olivat Pöytyän kirkkoherran, Kaarle Heleniuksen pojat Niku ja Konra eli Nils ja Conrad. Kerran erään miehen hevosen perässä olleet kuormakärryt painuivat lasteineen ojaan Pöytyän kirkon tienoilla. Niku Helenius sattui olemaan viereisellä pellolla. Kärrykuski asteli pyytämään häneltä mehiä avuksi. Niku totesi, että eiköhän kärryt saa muutenkin ylös. Niinpä mies kannatteli kärryä aisoista ja Helenius nosti kärryt kuormineen takaisin maantielle. Mies ei uskaltanut edes kiittää Nikua, sillä piti tätä paholaisena. Toinen kertomus Nikun voimista on kertomus ruissäkkien kantamisesta. Hän asteli makasiinin parvelle pitäen säkkejä molemmissa käsissään, kädet suorina. Kun häneltä tivattiin syytä tähän hyvin raskaaseen kantotapaan, oli Helenius todennut, että näin ei takki tahriutuisi jauhopölyyn.