Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

6.7.2018

Prunkkalan penkkijako

Kansallisarkiston Digitaaliarkisto
Auran seurakunnan arkisto

Vuonna 1690 Prunkkalan kappeliseurakunnassa kirkkoraati kokoontui erittäin tärkeään tehtävään.
Yhdessä professori ja Liedon kirkkoherra Pietari Laurbeckiuksen ja kappalainen Henrik Brunkanderin kanssa raadin miehet laativat penkkijaon Prunkkalan kirkkoon. Tuohon aikaan ei sanankuulijan sopinut istua mihin tahansa penkille kirkossa, vaan jokaisella talolla oli tarkkaan säädetty paikkansa. Lisäksi penkit oli jaettu miesten- ja naistenpuoleen.

Prunkkalassa 1690 miestenpuolen ensimmäiselle riville pääsivät istumaan pitäjän aateliset, upseerit ja vieraat. Toista riviä kansoittivat ne kauppiaat, jotka omistivat pitäjässä taloja. Kolmantena sanaa joutuivat kuulemaan nimismies ja Karviaisten kyän Simo Yrjönpoika. Miestenpuolen neljännellä rivillä olivat Karviaisten Abram ja Järsän Jaakko.

Naistenpuolella jako oli hieman samantapainen, sillä eturivissä olivat vieraat, aatelisnaiset ja kappalaisen emäntä. Toisella rivillä kauppiaiden puolisot ja kolmannelle nimismiehen sekä Karviaisten Simo Yrjönpojan puoliso. Neljänteen penkkiriviin jäivät sitten Karviaisten Abramin ja Järsän emännät.

Vuonna 1690 laadittu penkkijärjestys oli voimassa harvinaisen pitkään, sillä pääkohdiltaan sitä noudatettiin vuoteen 1804 saakka. Syksyllä 1736 tehdyn kirkon korjauksen yhteydessä oli tosin tehty pieniä muutoksia. Kokonaan uusi penkkijärjestys tuli ajankohtaiseksi kuuden kirkon myötä, joka valmistui em. vuotena legendaarisen Mikael Piimäsen johdolla.

Kirkkoihin liittyivät entisaikaan kiinteästi kynttilät, sillä muuta valaistusta ei talvipäivinä juuri ollut. Seurakuntalaisten velvollisuuksiin Prunkkalassa kuuluivat joulukirkkojen kynttilät. Nämä valontuojat valettiin maalaistaloissa itse ja Prunkkalan kappelissa 1700-luvulla joulukynttilöiden hankkiminen oli tarkasti suunniteltu prosessi. Muualta maasta ei tätä perinnettä ole juuri dokumentoitu, jos sellaista on ollutkaan käytössä. Karinaisissa on kuitenkin aikanaan valettu kirkkokynttilät tavallisuudesta poikkeavilla muoteilla muita kynttilöitä suuremmiksi.

Edellä mainittu kirkkoraati, luonnollisesti uusin jäsenin, päätti 1741, että koko manttaalin talosta oli tuotava kaksi kynttilää. Ellei näitä pystynyt tuomaan, joutui maksamaan kahdeksan kupariäyriä kirkonkassaan. Tällä rahalla lukkari sitten osti kynttilät jostain. Määräaika kynttilöiden tuonnille oli Tuomaanpäivä. Talot ja kirkon kynttiläkruunut oli nekin jaettu taitavasti. Karviaisten väki toi kahdeksan kynttilää messinkikruunuun. Käetyn kaksi talollista puolestaan alttarille kolme, Prunkkalan Isotalot saarnastuolin laidalle kaksi ja Järykselä  ja Satopää yhteensä viisi kynttilää papinpenkkiin. Edelleen Laukkaniityn, Leppäkosken, Leikola, Simolan, Järvenojan ja Seppälän talollisten 11 kynttilää sijoitettiin kirkkolaivan alipäässä olleeseen puiseen kruunuun. Samaan tyyliin käytiin läpi kaikki kappeliseurakunnan talot, jokaisella oli oma vastuualueensa valaistuksessa. Kaiken kaikkiaan kirkkoon tarvittiin tuohon aikaan 46 suurta kynttilää.

Prunkkalan kappelin vuoden 1690 penkkijaon löytää kirkon tilikirjasta, kun taas kynttilöiden justeerauksen kirkkoraadin kokouksen pöytäkirjasta tammikuulta 1741.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...