Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

11.7.2018

Judiuksia


Marttilassa asui 1600-luvun puolivälin tienoilla herra Bertil Judius, joka mainitaan ylioppilaansa Turun akatemian konsistorin pöytäkirjassa marraskuussa 1643. Hänen isänsä Simon Judius oli ollut myös Marttilan kappalainen, mutta kuollut jo 1625. Poika Bertil ehti elämänsä aikana olla kaksi kertaa naimisissa. Noin vuodesta 1647 lähtien hänen puolisonaan mainitaan Kristina Staffansdotter ja tämän kuoltua 1652 Anna (Annika) Jakobsdotter Möther, jonka isä oli työskennellyt niin ikään kappalaisena, mutta Turun suomalaisessa seurakunnassa. Bertil Judiuksen velipoika Johan pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1635 antautuen tämän jälkeen lainlukijaksi. Hän palveli Piikkiön tuomiokunnan lainlukijana 1641–45, Ala-Satakunnan 1646–68, Ylä-Satakunnan 1658, Vehmaan 1663, 1665, Porin kreivikunnan 1651–68, Loimaan vapaaherrakunnan (1660) sekä Närpiön vapaaherrakunnan 1664–68. Kokemäeltä hän hankki omistukseensa Villiön kylän Simulan talon. Simon Judiuksen kolmas poika, Zachris, oli hänkin ylioppilas. Ensimmäinen papillinen virka hänellä oli Kosken Tl kappalaisen toimi. Pari vuosikymmentä myöhemmin hänestä leivottiin Marttilan kirkkoherra. Näiden kolmen veljeksen ympärille kietoutui monipolvinen kudos kappalaisia, kirkkoherroja ja saarnaajia.

Eräs muisto näistä ajoista löytyy Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisen tutkijakunnan matkaraportista kesältä 1885. Tuolloin tämä joukkio katsasti Euran, Kosken ja Karinaisten kappelikirkkojen lisäksi Marttilan emäkirkon sisustuksen ja irtaimiston. Kappeliseurakunnista tutkijat eivät juuri löytäneet mainitsemisen arvoista, sillä kaikki kolme kirkkoa puista kirkkoa oli rakennettu vasta melko hiljakkoin historiallisesta perspektiivistä. Euralta eli Tarvasjoelta herrat suvaitsivat merkitä muistiin seurakunnan pienemmän kirkonkellon tiedot, sillä se oli valettu Turussa vuonna 1706. Karinaisista löytyi kenties koko maan pienin alttaritaulu, pahville 1841 maalattu Kristus molemmilla puolillaan pyövelit. Karinaisten kirkon messupuku taasen oli valmistettu valkoisesta palttinasta. Koristeet oli tehty leveällä korko-ompeluksessa punaisesta pellavalangasta. Kosken kappelista tutkijakunta totesi, ettei sieltä löytynyt ainoatakaan esinettä, jolla olisi suurempaa taidehistoriallista arvoa.

Marttilan emäkirkosta sen sijaan löytyi runsain mitoin tutkittavaa. Yksi mielenkiintoisimmasta löydöistä oli vanha, paksu kangasverho. Sen oletettiin olleen muinoin jonkun ylimyksen asunnossa seinävaatteena. Sieltä se olisi sitten tullut lahjoituksena kirkolle. Kankaalle oli ”kömpelösti” kudottu leijonien ja kotkien kuvia.

Henkilöhistoriallisesti mielenkiintoisimpana voisi pitää tutkijakunnan kirkonarkistosta löytämiä, painettuja hautakirjoituksia. Niistä toinen oli painettu Turussa 1652. Tekijänä oli tuolloin Turun akatemian runousopin professori Ericus Johannis Justander. Tämä Mynämäen kirkkoherrana ja lääninrovastina kuollut mies oli taitava kynänkäyttäjä. Vuoden 1652 muistokirjoitus oli omistettu em. Kristina Staffansdotterille, edellä mainitun Bertil Judiuksen ensimmäiselle vaimolle. Sen ensimmäinen kappale olkoon esimerkkinä tuon ajan sanataiteesta – suomennos onkin eri asia!

Salomon suurest surkiudest
Ihmisten isost ilkiydest
Coco kirjan kirjoitti canss
Mailman mala muodollans
Catz cuing cuwattomast cohta
Hänen hauree hahmonsa hohta
Bettä pian bijcat bildit
Waimon wagat wiret wilpit
Jättä jälkin itkemähän
Monaist Miehins Murhettiman
Miehen mös murhella muista
Siust Sydämmen syriän kuista
Lyckä lapset lawoin uscon
Nuorna nijldä neuwon noucka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...