Lybecker

Finlands Allmänna Tidning 3.3.1823

Åbo Tidningar -sanomalehti tiesi kertoa huhtikuun alussa 1823 jalosukuisen neiti Helena Catharina Lybeckerin kuolleen 57 vuoden iässä Yläneen säterikartanolla. Naimattomana ja lapsettomana koko ikänsä pysytellyt aatelisneito oli syntynyt Mietoisten pitäjän Lehtisten kartanossa. Tuon kartanon oli perustanut Herman Fleming jo 1575 yhdistämällä useita ostamiaan tiloja Tiirolan, Uhlun ja Rantavakkisten kylistä sekä liittämällä nämä jo aiemmin omistamaansa Kaskisten kartanoon.
Helena Catharinan vanhemmat olivat hovijunkkari, paroni Carl Bleckert Lybecker ja hänen toinen puolisonsa Helena Margareta Hising. Äidin veli oli Carl Hising, jonka jälkimaailma tuntenee paremmin hänen myöhemmin saamansa aateloinnin myötä tulleella sukunimellä Hisinger. Sekä äidin että isän puolelta Helena Catharinalla oli mitä ylhäisimpiä henkilöitä esivanhempiansa joukossa. Hising, aateloituna siis Hisinger -suku katsoo saaneensa alkunsa Ruotsin Bohusin läänissä sijaitsevassa Hisingin saaressa asuneesta Olof Hisingistä, joka palveli Eerik XIV:n armeijassa luutnanttina ja vara-amiraalina.

Lybeckerit olivat puolestaan vapaaherrallista sukua numero 119, joka on mieslinjaltaan kuollut nykyisin. Suku introdusoitiin Ruotsin aatelishuoneeseen 1719 ja Suomen 1818 numerolla viisi. Sukulinja loppui Suomessa 1914. Lybecker -suku sai alkunsa aatelisesta suvusta numero 516, joka sai tämän arvon 1650. Varhaisin tunnettu esi-isä on Tylott Lybecker, joka työskenteli virkamiehenä Westfalenin Ravensbergissä joskus 1500-luvulla. Yläneen vanha neiti oli Tylottin suora jälkeläinen.
Hovijunkkari Bleckert Lybeckerillä oli kahden vaimonsa kanssa yhteensä peräti 17 lasta, joista tosin moni kuoli pienenä. Ensimmäinen vaimo oli ollut hänen veljensä vaimon sisar, vapaaherratar Charlotta Yxkull. Perheellä oli siis moninaiset yhteydet maan korkeimpaan sotilaalliseen eliittiin ja virkamiehistöön tätäkin kautta.

Helena Catharinan oma sisko Eleonora Christina meni naimisiin sukulaisensa Reinhild af Spurilan kanssa, joka yleni sotilasurallaan aina kapteeniksi saakka Turun läänin jalkaväkirykmentissä. Hän kuoli kartanossaan Yläneellä kesällä 1821. Leski Eleonoraa tituleerattiin kuolemaansa saakka 1834 sotaneuvoksettareksi, koska aviomies oli saanut kyseisen arvon ansioistaan armeijassa.

Siskosten veli Kristlieb Lybecker oli sotilasarvoltaan kersantti palvellessaan Porin läänin jalkaväkirykmentissä ja lopulta luutnantti aatelislipullisessa. Hän omisti Askaisissa Autisen tilan ja kuoli naimattomana. Sisarussarjasta Elisabet Charlotta Lybeckerin nai Keuruulla kuollut kapteeni Johan Otto von Knorring. Anna Renata Lybeckerin puolisoksi osui edellä mainitun kapteeni sukulaismies, Anjalan liittoon sekaantunut Karl Fredrik von Knorring. Hänellä oli onnistumisia sotilasurallaan, mutta antauduttuaan kauppiaaksi Turussa joutui von Knorring ongelmiin.

Petkutettuaan eräitä velkojiaan, tuomittiin mies kaakinpuuhun sekä 14 päiväksi vedelle ja leivälle. Samalla von Knorring menetti aatelisoikeutensa, mutta sai sen takaisin Venäjän keisarilta 1810. Ikävä kyllä hän kuoli ennen asian virallistamista syksyllä 1810.