Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

2.5.2019

Traaginen hahmo

26.4.1928
Valkeakosken ja
Sääksmäen Sanomat
Tammelan Mustialan maanviljelyslaitoksen ”tutkimuksen läpikäynyt aliluokan” oppilas Aleksander
Ollonberg muutti Yläneen Vanhakartanoon vuonna 1874. Hänestä tuli hetkeksi aikaa jonkinlainen tarkastaja tuohon ikivanhaan kartanoon, jonka isännäksi oli edellisenä vuonna saapunut Helsingistä hovioikeudenneuvos Reinhold Ernst Peter Jägerhorn. Noin vuoden päästä vuonna 1847 Nurmijärven Palojoella muonatorpparin poikana syntynyt Ollonberg kuitenkin muutti työskentelemään Uudenkartanon puolelle. Näihin aikoihin Tammelan muuttokirjaan kirjattu sukunimi Ollonberg muuttuu muotoon Ollenberg. Samaisessa muuttokirjassa, joka toimii myös eräänlaisena mainetodistuksena, Ollenbergin kerrotaan lukeneen sisältä ”jotenki puhtaasti” ja ymmärtäneen kristinoppia auttavasti. Aapiskirja, Lutherin katekismus ja selitykset sujuivat häneltä myös auttavasti.
Lukusilla mies oli käynyt säännöllisesti ollen ulkonaisessa elämässään hyvämaineinen.

Kun Yläneen rippikirjoja vuodesta 1878 alkaen kirjoitettiin suomeksi, oli Aleksanderin titteliksi tullut pehtori. Lopulta 1883 hän kuitenkin lähti Auranmaalta asettuen Urjalaan, Matkun rustholliin pehtooriksi. Paria vuotta myöhemmin tapaamme maanviljelijäksi ryhtyneen Ollenbergin Akaan pitäjän Konhon säterikartanon isäntänä. Vaimo Emma Vilhelmiina Akkola oli kotoisin Honkilahdelta. Pariskunnalla oli ainakin kaksi Urjalassa syntynyttä tytärtä, Laina Alice ja Linda Vilhelmiina.

Konho oli iso maatila, joten Ollenbergin palveluksessa oli työnjohtaja ja karjanhoitaja sekä suuri joukko muuta palvelusväkeä. Konhon kartanon historian synkintä aikaa oli sisällissota reilu sata vuotta sitten. Sääksmäen Pietolan rusthollin isäntä Kustaa Laine murhattiin ampumalla Konhon metsässä huhtikuussa 1918. Tämän jälkeen samassa metsässä joutui uhriksi Jaakkolan isäntä Eemeli Jaakkola, jonka ruumis löydettiin vasta noin kolmen kuukauden kuluttua murhasta. Molkan talollinen Jalmari Salonen yritti paeta, mutta joutui ammutuksi omalla pihalla. Myös Aleksander Ollenberg,

joka tuolloin oli 70 vuoden iässä, joutui punaisten ampumaksi. Hän ei enää tuossa vaiheessa omistanut Konhoa, mutta häneltä kiristettiin rahoja kapinallisten toimesta. Kaksi esikunnan lähettämää vartijaa saikin noin 8500 markkaa Ollenbergilta, jonkavjälkeen hänet ammuttiin erään aution mökin seinustalle Konholta Nuuttilaan johtavan tien varrella. Ennen tätä tragediaa oli häntä kuulusteltu punaisten esikunnassa syytettynä vakoilusta valkoisen armeijakunnan hyväksi.

Leskivaimo Emmi säilyi fyysisesti vahingoittumattomana. Täyttäessään 60 vuotta häntä muistettiin sanomalehdissä. Lehtikirjoituksissa ylistettiin rouva Ollenbergin olevan niitä uhrautuvia talonemäntiä, jotka antavat elämänsä työn ja kodin hyväksi. Aikalaiset totesivat myös harvoin nähtävän niin hyvin hoidettua taloutta kuin mitä Konhon tilalla oli.  Tätä voinee kuvastaa sekin, että miehensä murhan jälkeen heinäkuussa 1918 leski järjesti asianmukaisen perunkirjoituksen Konholla. Apunaan hänelle tosin oli tamperelainen asianajotoimisto K.O. Laitinen & Viljo Sainio.

Vaikka Aleksander Ollenbergin aika Yläneellä jäi melko lyhyeksi vaiheeksi hänen elämässään, oli hän yksi pitäjän kartanoiden puutarhoihin ja viljelyksiin vaikuttaneista Mustialan kasvateista. Suuren maailman trendejä kartanoille toivat myös Ruotsin tulleet puutarhamestarit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Julmaa vanhuksen hoivaa

Liedon Ankan kylän Ryngöllä syntyi tammikuussa 1821 rusthollari Matti Heikinpojan ja Ulrika Jaakontyttären perheeseen tytär, jolle annettiin...