Kummallinen ammatti

Entisaikain maailmaan kuului paljon ammatteja ja toimia, jotka on täydellisesti hävinneet nykypäivän ihmisten elämästä. Paimioon kuuluneen Pyhän Jaakobin kappelin kirkkoraati joutui 1900-luvun alussa täyttämään yhden mielenkiintoisen toimen kirkossa. Tätä tehtävää oli hoitanut nuorukainen Juha Henrik Kajander, mutta hän joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan. Tilalle valittiin kiertokoulunopettaja Aksel Sjöblom Vistan kylästä. Akselin isä oli taasen Paimion kirkonvartija. Akselille päätettiin maksaa samaa palkkaa kuin armeijaan menneelle Kajanderille.

Tämä erikoinen työ oli edelläveisaaja. Kyseessä lienee ollut eräänlainen synonyymi lukkarille. Suomen kirkoissa veisattiin pitkään ilman urkujen säestystä tahdin ollessa erittäin hitaan. Kerrotaanpa kansantarinaa siitä, miten erääseen pienen pitäjän kirkkoon oli vihdoin saatu urut. Eräs iäkkäämpi seurakuntalainen rouva oli kotiin tullessaan ihmetellyt; ”koneella siellä nyt veisattiin ja vaikka kuinka yritin, niin lopussa oli kaksi säkeistöä jäljessä”.

Sjöblomien perheen yhteiskunnallinen asema oli nousujohteessa, sillä Akselin isoisä Efraim Sjöblom oli ollut Knut Felixin syntymän aikaan renkinä Salon Ruotsalan kylän Heinulla. Akselin lisäksi kiertokoulunopettajana työskenteli myös hänen veljensä, joka kuitenkin menehtyi vain 20 vuoden iässä. Akselin sisaria olivat Alma, Amanda ja Elviina. Perheen äiti oli Pakarlan rusthollarin tytär Amanda Matilda.

Aksel Sjöblom astui edelläveisaajan toimeensa vuoden 1899 lopulla, mutta hän ilmoitti jo 1901 luopuvansa työstään vappuun mennessä. Näin kirkkoraati joutui taas etsimään voimakasäänisen veisaajan ja sellaisen he löysivät Kustaa Laaksosesta, Hevonpään eli Wiksbergin kartanon jyvärengistä. Tämä oli tullut Halikosta 1890 vaimonsa Beda Josefinan kanssa Hevonpäähän oltuaan tätä ennen saharenkinä – luultavasti Ruuhikoskella.

Samoihin aikoihin eli vuonna 1901 Jaakobin kappelikirkon edelläveisaaja sai pienen palkankorotuksen. Kirkonkokous katsoi, ettei entinen maksu kolme markkaa enää riittänyt. Sen sijaan jatkossa kultakin ripillä käyvältä seurakuntalaiselta, paitsi köyhiltä, kannettaisiin lisäksi 25 penniä. Maksun kerääjäksi määrättiin Hevonpään kartanon pehtoori J.K. Rantala, kun taas kirkkoväärti Karlstedtin tehtäväksi tuli tehdä asianmukaiset tilit näistä rahoista.

Eräs mylläri

Suomessa ensimmäiset kirjalliset maininnat myllyistä ovat 1300-luvulta. Seuraavien parin vuosisadan ajalta voidaan koota tietoja noin sadasta vesimyllystä, joista suurin osa sijaitsi Hämeessä. On melko todennäköistä, että meikäläisen myllyn malli on tullut lännestä. Muinaisruotsin sanat Möllu ja Myllu muistuttavat äänteeltään kovasti suomen vastaavaa sanaa.

Toisaalta möllu / myllu sekä mylna -sanat korvautuivat Ruotsissa noin 1200-luvun lopulla germaaniperäisiin kvaern ja quarn -sanoihin. Näillä tarkoitettiin alunperin vain käsimyllyä, joten vesimyllyn on täytynyt jo ennen tätä aikaa kotoutua maahamme.

Paimionjokeen oli Koskella rakennettu ainakin neljä myllyä jo 1500-luvun lopulla; Tuimalaan, Patakoskelle, Myllykylään ja Koivukylään. Niissä kaikissa oli yksi kivipari eli ne olivat jalkamyllyjä. Vuonna 1588 mainitaan Sorvastolla mylly ja 1643 kartanonomistaja Gustaf Grass rakennutti uuden laitoksen. Kosken kartanoa lukuun ottamatta myllyt olivat osuuskuntien omistuksessa. Jokaisella talolla oli oma myllyvuoronsa, joita sitten saatettiin ostaa, myydä tai jopa vuokrata.

Yksi varhaisimmista rippikirjoista mainituista Tuimalan myllyn mylläreistä oli muuan Simo Erkinpoika Leijon, joka oli naimisissa Kirsti Yrjöntyttären kanssa. Hän saattoi samalla olla pitäjässä kaikista iäkkäin pitäjässä koskaan työskennellyt mylläri. Rippikirjan mukaan hän oli syntynyt 1696 ja vielä 1770-luvulla hänet mainitaan tässä raskaassa ammatissaan. Mylläri-Simo saattoi olla alkujaan sotilas, sillä hänen sukunimensä viittaa vahvasti tähän suuntaan. Tämä otaksuma vahvistuu, sillä aina 1740-luvun alkupuolelle saakka Simo asui perheineen Liedon Hihnan kylässä. Siellä ollessaan hänet mainitaan rakuunana. Simon ja Kirstin lapsista vanhin oli isänsä kaima. Hänestä tulikin aikoinaan Tuimalan mylläri isänsä jalanjäljissä.

Nuorempi Simo oli hänkin melko iäkäs mylläriksi tullessaan, sillä hän työskenteli saharenkinä Kirkonmäellä 1780-luvun alkuun saakka. Vasta 1783 hänet mainitaan ensimmäisen kerran Tuimalassa ja tuolloin hän on jo yli 50-vuotias. Puolisoaan ei Simon tarvinnut kovin kaukaa hakea. Nuorikko Matleena Niilontyttären isä oli Tuimalan Isotalon rusthollari Niilo Helsteen ja äiti Kristiina Warell, Matleenan äidinisä oli lohjalaissyntyinen Olavi (Olof) Warell, joka työuransa aikana ehti olla mm. Mietoisten Saaren kartanon voutina, Maskun Kankaisten vuokraajana ja Maskun nimismiehenä. Tuimalan Isotaloon hän tuli ensin vuokraajaksi ja vuodesta 1728 eteenpäin isännäksi.

Simon ja Matleenan lapsia olivat Matti, Maria ja Liisa. Heistä Matti asui koko ikänsä kotitorpassaan kuollen naimattomana ja lapsettomana 25 vuoden iässä vuonna 1803. Hänen molemmat siskonsa, Liisa ja Maria olivat kuolleet vain muutamien kuukausien ikäisinä. Näin tämä sukuhaara Simo Leijonin jälkeläisiä sammui Tuimalan kylässä, sillä Simo Simonpoika menehtyi syksyllä 1813 ja leski Matleena Niilontytär keväällä 1833.

 

Pohdiskelua äitilinja eli mtDNA -testauksesta

Isoäitini mtDNA on selvitetty, mutta kovin läheisiä osumia ei tule. Toki tulee geneettisellä etäisyydellä 0 olevia kaukaisia sukulaisia, joilla on yhteinen kantaäiti on isoäitini kanssa. Mutta se ei nyt olekaan tämän lyhyen pohdinnan aihe. Tarkoituksena on kertoa mikä muu kuin mtDNA:ssa harvaan tapahtuvat mutaatiot voi selittää läheisten osumien puutetta äitilinjan testissä.

Jokaiseen sukupolveen syntyy satunnaisesti tyttöjä ja poikia. Soluelimen eli mitokondrion DNA siirtyy seuraavalle sukupolvelle aina naisen kautta. Jos äidillä on pelkkiä poikia, katkeaa linja heihin. Poikien mahdolliset omat lapset saavat mtDNA:nsa omalta äidiltään.

Tarkastelin muutamia sukupolvia taaksepäin isoäitini Esterin suoraa äitilinjaa ja sain kokoon oheisia tietoja. Esteristä eteenpäin äitilinja jatkuu tällä hetkellä yhden henkilön, serkkuni tyttären voimin. Täten tässä  matriarkaalisessa jälkipolvitaulussa tapahtuva naislinjojen "kato" jatkuu vieläkin! Tämä sukutaulusto kertoo siis sen, että vuonna 1749 syntyneen Maria Liisan mtDNA elää enää yhdessä henkilössä!

Taulu 38

I.   Maria Liisa. Syntynyt  14.10.1749 Lohja, Marttila. Kuollut  1808 Lohja.  Martilan kylästä Lohjalta.–Puoliso  05.11.1765 Lohja  Niilo. Syntynyt  11.09.1741 Lohja,Paavola. Kastettu  13.09.1741 Lohja. Kuollut  21.02.1813 Lohja,Marttila. Haudattu  21.03.1813 Lohja.  Talollinen.  Pavolan Alhaisten renki vihittäessä . Myöhemmin Nils oli Lohjansaaren Marttilan kylän Martin talon isäntä.

II Lapset

 Abraham. Syntynyt  28.03.1768 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  22.12.1845 Lohja,Martti.  Talollinen.  Lohjan Marttilan kylän Martin talon isäntä.–Puoliso  26.10.1797 Lohja  Anna. Syntynyt  03.12.1772 Lohja, Jönsböle, Lang. Kastettu  1772 Lohja. Kuollut  lapsivuode 12.08.1809 Lohja,Marttila.  Anna oli kotoisin Jonsbölen Langin talosta, isä oli Johan Långström ja äiti Maria Eliasdotter Glad. Anna kuoli lapsivuoteeseen synnytettyään kaksoset 11.8.1809.–Puoliso  03.07.1810 Karjalohja  Greta. Syntynyt  30.12.1781 Karjalohja,Kourjoki. Kastettu  31.12.1781 Karjalohja. Kuollut  24.04.1855 Lohja,Marttila.  Isä Karjalohjan Kourjoen Tiaisen talollinen Johan Jacobsson ja äiti Tammiston rusthollarin tytär Maria Nilsdotter.

 Maria. Syntynyt  31.12.1770 Lohja,Marttila. Kastettu  01.01.1771 Mustio.  Kaste merkitty Mustion luetteloihin.

 Greta. Syntynyt  1771 Lohja,Martila. Kuollut  rintakuume 27.12.1798 Lohja,Orsnäs. (Taulu 39).

 Henrik. Syntynyt  1776 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja.

 Ulrika. Syntynyt  17.07.1779 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  1801 Lohja.

 Niilo. Syntynyt  1783 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  25.04.1784 Lohja,Marttila.

 Anna Maija. Syntynyt  11.04.1785 Lohja,Martila. Kuollut  rintakuume 07.01.1820 Lohja,Moisio. (Taulu 40).

Taulu 39 (Taulusta 38)

II.   Greta. Syntynyt  1771 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  rintakuume 27.12.1798 Lohja,Orsnäs. Haudattu  1798 Lohja. Äiti (Taulu 38).–Puoliso  08.10.1792 Lohja  Elias. Syntynyt  1766. Kuollut  kohtaus 06.05.1797 Lohja,Orsnäs. Haudattu  21.05.1797 Lohja.  Talollinen.  Lohjan pitäjän Orsnäsin Svarfvarsin talon isäntä. Perheen kohtalo oli murheellinen, molemmat lapset kuolivat lähevastasyntyneitä. Elias ja Greta menehtyivät myös molemmat nuorina, samana vuonna 1797.

III Lapset

 Elias. Syntynyt  03.10.1795 Lohja,Orsnäs. Kastettu  06.10.1795 Lohja. Kuollut  tuntematon sairaus 09.10.1795 Lohja,Orsnäs. Haudattu  10.11.1795 Lohja.

 Gabriel. Syntynyt  19.01.1797 Lohja,Orsnäs. Kuollut  tuntematon sairaus 27.01.1797 Lohja,Orsnäs. Haudattu  1797 Lohja.

Taulu 40 (Taulusta 38)

II.   Anna Maija. Syntynyt  11.04.1785 Lohja,Martila. Kastettu  13.04.1785 Lohja. Kuollut  rintakuume 07.01.1820 Lohja,Moisio. Haudattu  23.01.1820 Lohja.  Mainitaan vihittäessä talollisen tyttäreksi Martilan kylästä Lohjalla. Äiti (Taulu 38).–Puoliso  13.10.1808 Lohja  Johan Gustaf Lågström. Syntynyt  06.08.1778 Karjaa, Kasaby. Kastettu  09.08.1778. Kuollut  Keuhkotauti 08.01.1820 Lohja,Moisio. Haudattu  23.01.1820 Lohja.  Seppä.  Toimi seppänä Lohjan pitäjässä, asui perheineen Moision kylän Pelrikon torpassa. 

Johan mainitaan vihittäessä vuonna 1808 sepäksi Mustiolta, jonne hän oli tullut 1805 Lohjalta. 

Vuonna 1809 Johan muutti Kirkkonummelle ja sieltä edelleen maaliskuussa 1811 Lohjan Moisioon muuttokirjalla nro 6. 

Vanhemmat Karjaan Kasabyssä sotilas Anders L. ja vaimonsa Maria Matsdotter.

III Lapset

 Henrik Johan Lågström. Syntynyt  04.04.1812 Lohja,Moisio. Kuollut  09.04.1812 Lohja,Moisio.

 Eva Christina Lågström. Syntynyt  28.05.1813 Lohja, Moisio, Pelrikon torppa. Kuollut  Hermokuume 12.09.1840 Nummi, Salo, Iso-Markku. (Taulu 41).

 Henrik Johan Lågström. Syntynyt  22.01.1816 Lohja,Moisio. Kuollut  20.04.1816.

Taulu 41 (Taulusta 40)

III.   Eva Christina Lågström. Syntynyt  28.05.1813 Lohja, Moisio, Pelrikon torppa. Kuollut  Hermokuume 12.09.1840 Nummi, Salo, Iso-Markku. Haudattu  20.09.1840 Nummi.  Vihkimisen aikaan piikana Lohjansaaren Askolan kylässä. Muutti avioiduttuaan Nummelle. Äiti (Taulu 40).–Puoliso  14.10.1838 Lohja  Samuel Wilenius. Syntynyt  24.04.1812 Nummi, Hyvelä. Kastettu  26.04.1812 Nummi. Kuollut  Vesitauti 17.03.1885 Lohja, Talpela.  Muonatorppari.  Asui vihittäessä Outamossa ja mainitaan muonatorpparin poikana. 

Ensimmäisen vaimonsa kanssa asui Nummen Salon kylän Iso-Markun talon torpassa muonatorpparina. 

Vuonna 1845 Samuel muutti perheineen Lohjan Talpelan kylän rakuunan torppaan torppariksi. 

Kummit Nummella Pirkkulan räätäli Henrik Johan Hellgren, vaimonsa Anna Henriksdotter Grön, Elisabeth Gedda ja Salon kylän Iso-Markun renki Henrik Nilsson. Näistä Elisabet Gedda oli Nummen kappalaisen vaimo.

IV Lapset

 Lovisa Amanda Wilenius. Syntynyt  29.08.1840 Nummi,Salo. Kuollut  21.10.1917 Karjalohja.  Piika. (Taulu 42).

Taulu 42 (Taulusta 41)

IV.   Lovisa Amanda Wilenius. Syntynyt  29.08.1840 Nummi,Salo. Kastettu  30.08.1840 Nummi. Kuollut  21.10.1917 Karjalohja.  Piika.  Oli ainakin vuosina 1856-57 piikana Lohjan Skraatilassa. Vihkimisen aikaan vuonna 1872 oli piikana Karjalohjan Tammiston Isotalossa. Äiti (Taulu 41).–Puoliso  24.06.1872 Karjalohja  Erik Johan Lindström. Syntynyt  18.04.1847 Pusula, Kaukola. Kastettu  19.04.1847 Pusula. Kuollut  03.07.1905 Karjalohja.  Renki,muonamies.  Oli vihkimisen aikaan renkinä Karjalohjan Tammiston Isotalossa. Muutti 1874 Karjaalle, Romsarbyn Antalle. Siellä sai puolisonsa kanssa kuolleena syntyneen lapsen. 

Palasi 23.4.1876 takaisin Karjalohjalle Pellonkylän Alhaisiin. 1880-luvun alkupuolella perhe asui Särkijärven Alhaisissa. 

Tytär Selinan päästessä ripiltä kesällä 1896 mainitaan Erik Lindström muonamieheksi Pellonkylän Alhaisilta.

V Lapset

 Karl Johan Lindström. Syntynyt  29.12.1872 Karjalohja. Kuollut  30.09.1950 Karjalohja.  Pysyi koko ikänsä naimattomana ja kuoli lapsettomana Karjalohjallla. Hänen asumansa mökin lunasti kunta pilkkahintaan itselleen.

 Erik Ferninand Lindström. Syntynyt  15.05.1877 Karjalohja. Kuollut  20.07.1892 Karjalohja.

 Seliina Aadolfiina Lindström. Syntynyt  30.09.1880 Karjalohja, Särkijärvi. Kuollut  04.05.1934 Lohja. (Taulu 43).

Taulu 43 (Taulusta 42)

V.   Seliina Aadolfiina Lindström. Syntynyt  30.09.1880 Karjalohja, Särkijärvi. Kuollut  04.05.1934 Lohja.  Kummit Ilmoniemen Pukkilan itsellisen leski Anna Lisa Pettersson ja muonarengin vaimo Lena Gustava Silenius. 

Oli Pipolassa piikana samaan aikaan kuin Juho Tukkisen puoliso Ida Sofia Warelius. Oli päässyt ripiltä 21.6.1896, myös samaan aikaan kuin Ida Sofia. Äiti (Taulu 42).–Puoliso  12.10.1901 Karjalohja  Kustaa Fredrik Verhola. Syntynyt  09.11.1874 Karjalohja, Makkarjoki. Kuollut  28.11.1930 Karjalohja.  Suutari.  Syntyisin Makkarjoen isosta talosta Karjalohjalta. Kummit Makkarjoen Isotalon torppari Gabriel Lindroth ja vaimonsa Ulrika Loman. 

Pääsi ripiltä 15.6.1890, jolloin hänet todettiin mm. kirjoitustaitoiseksi. 

Asui perheineen Pentjärven rannalla, Karjalohjalla. Muutti Lohjlle 1930 neljän lapsensa kanssa.

VI Lapset

 Naima Irene Verhola. Syntynyt  19.02.1905 Karjalohja. Kuollut  05.08.1981 Lohja.  Emäntä.  Elias Lönnrotin Emännyyskoulussa 1927-28. otiapulaisena mm. Malmössä 1930-luvulla. Toimi vuosikausia Lohjan Virkkalan taajaman Martta-tuvan emäntää.

 Karl Kustaa Verhola. Syntynyt  06.05.1909 Karjalohja. Kuollut  23.02.1942 Karaganda,Spasskin asutusalue.  Joutui jatkosodassa sotavangiksi Aunuksen Levinassa. 

Oli ensin lyhyen aikaa Petroskoissa sotavankina. Lopullisena sijoituspaikkana oli sotavankileiri 99, Spasskin asutuskeskus, Karagandan alue,Kazakstan 

Borodavkin Aleksander kertoo Kalle Verholan ajasta vankileirillä: oli melkein koko vankeusajan sairaalassa, kunnes kevättalvella 1942 kuoli sairastettuaan kovan ripulin ja vesipöhön.

 Ester Selina Verhola. Syntynyt  14.09.1914 Karjalohja. Kuollut  27.03.1985 Salon sairaala.  Palvelija,emäntä. (Taulu 44).

 Väinö Olavi Verhola. Syntynyt  10.05.1919 Karjalohja. Kuollut  12.08.1941 Kiestinki.  Viilari.  Kummeina Juho Tukkinen ja Ida Sofia Varelius. Oli viilarina Virkkalan tehtailla, Lohjalla. 

Jatkosodassa haavoittui Kiestingin Kapustnajajoen taisteluissa 10.8.1941 klo. 12 ja kuoli vammoihinsa seuraavana aamuna klo. 8.30. Arvoltaan Väinö Verhola oli alikersantti.

Taulu 44 (Taulusta 43)

VI.   Ester Selina Verhola. Syntynyt  14.09.1914 Karjalohja. Kuollut  27.03.1985 Salon sairaala.  Palvelija,emäntä.  Toimi mm. palvelijana ja lastenhoitajana Karjaalla. Kiskon Kajalan kylän Verholan talossa huolehti oman perheensä lisäksi puolisonsa kasvattivanhemmista sekä puolison äidistä tämän vanhoilla päivillä.