Siirry pääsisältöön

Sukututkija ja sanomalehdet

Poliitiikkaa sanomalehdissä
Sukututkija voi hyötyä sanomalehdistä monella tapaa. Sanomalehdet ovat tärkeä historiallinen lähde, josta sukututkija voi löytää tietoa oman sukunsa historiasta ja elinoloista. Sanomalehdet ovat arkistoituja ja niitä on saatavilla monissa kirjastoissa ja arkistoissa.


Sanomalehdet voivat antaa tietoa esimerkiksi seuraavista asioista:


Sukulaisten kuolintiedoista: Sanomalehdet julkaisevat usein kuolinilmoituksia, joista sukututkija voi löytää tietoa sukulaisensa kuolemasta. Kuolinilmoituksista voi saada myös tietoa sukulaisen ammatista, perhesuhteista ja asuinpaikasta.

Henkilöhistoriasta: Sanomalehdet julkaisevat usein artikkeleita paikallisista tapahtumista ja henkilöistä. Näistä artikkeleista voi löytää tietoa oman suvun jäsenistä, jotka ovat olleet mukana merkittävissä tapahtumissa tai tehneet merkittäviä asioita.

Yhteiskunnallisista tapahtumista: Sanomalehdet kertovat yhteiskunnallisista tapahtumista ja ilmiöistä, jotka voivat vaikuttaa suvun jäsenten elämään. Esimerkiksi sota-aikojen uutisoinnista voi saada tietoa suvun jäsenten palveluksesta armeijassa.

Mainoksista: Sanomalehdissä julkaistiin myös mainoksia, jotka voivat antaa tietoa sukulaisten ammateista ja liiketoiminnasta.

Historiallisesta kontekstista: Sanomalehdet ovat arvokas lähde historiallisen kontekstin ymmärtämisessä. Ne voivat antaa tietoa aikakauden yleisistä olosuhteista, kuten poliittisesta ilmapiiristä, taloudellisesta tilanteesta ja yhteiskunnallisista muutoksista, jotka vaikuttivat suvun jäsenten elämään.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten sukututkija voi hyötyä sanomalehdistä. Sanomalehdet voivat antaa arvokasta tietoa, jota ei välttämättä löydy muualta, ja ne voivat auttaa sukututkijaa ymmärtämään paremmin oman sukunsa historiaa ja elämää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirkkopalon jälkeen

Osmo Durchman kokosi Suomen Sukututkimusseuran jäsenjulkaisuun, Aikakauskirja Genokseen 1930-luvulla tietoja kirkkojen ja pappiloiden tuhoutumisista. Näistä tiedoista on paljon hyötyä tutkijalle, joka ihmettelee esimerkiksi rippikirjojen puuttumista tietyistä seurakunnista. Paloja on ollut 1600-luvulta lähtien, kun kirkonkirjoja ylipäätänsä alettiin pitämään, runsaasti. Toisaalta hämmästyttävän vähän on kokonaisuutena katsottuna tästä kirkollisesta materiaalista tuhoutunut. Eräitä näistä tapauksista olivat Kannuksen kirkon ja kellotapulin tuhonnut tulipalo 31.7.1813. Tuon samaisena päivänä oli ehditty soittaa seurakunnan kappalaisen, Karl Borgin kuolinkellot. Toinen tulipalo riehui vajaata vuotta aiemmin eli 22.8.1812 Valkjärven kirkossa. Koko rakennus tuhoutui tässä palossa. Tietoja kirkkorakennusten ja pappiloiden tulipaloista löytyy mm. piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista. Myös tuomiokapitulien asiakirjoista innokas sukututkija voi etsiä näiden onnettomien tapausten syit

Vanhan ajan horoskooppi

Vanhan ajan horoskooppi tyttölapsista 1900-luvun alusta; Tammikuussa syntyneestä tytöstä tulee järkevä emäntä, joka välistä on hieman synkkämielinen, mutta hiljainen luonteeltaan. Tytöstä, joka on helmikuussa syntynyt, tulee kärsivällinen ja täysilempinen aviovaimo ja hellä äiti. Maaliskuussa syntynyt tyttö on kevytmielinen ja sitäpaitsi riitainen. Huhtikuun tyttö on epävakainen, oikkuja täynnä ja huonopäinen, mutta useinkin hyvin kaunis. Toukokuussa syntynyt tyttö on kaunis ja tulee tavallisesti onnelliseksi. Kesäkuussa syntyneet tytöt ovat luonteeltaan kiivaat, menevät aikaisin naimisiin ja ottavat elämän keveältä kannalta. Tyttö, joka heinäkuussa maailmaan tulee, on tavallisesti kaunis, mutta näyttää usein nyreältä. Elokuun tyttö on rakastava ja käytännöllinen sekä pääsee tavallisesti rikkaisiin naimisiin. Tyttö, joka syntyy syyskuussa, voi kiittää onneaan, sillä hänestä tulee ajatteleva ja seurustelusta pitävä nainen, jota kaikki rakastavat. Lokakuun tyttö on kaunis ja kiemaileva j

Eräs saha Halikossa

Maamme vanhimpina sahalaitoksina on monesti pidetty Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kymenkartanoon, Perniöön, Viipuriin ja Espooseen kruunun toimesta pystytettyjä vesisahoja. Näiden sahojen tärkein tehtävä oli tuottaa se sahatavara, mitä linnoissa ja latokartanoissa tarvittiin. Raaka-aineena nämä sahat käyttivät ns. verotukkeja eli talollisilta veroparseleina kerättyjä puolta. Samoihin aikoihin myös eräillä aatelismiehillä oli omia, yksityisiä sahoja. Monia pitäjänhistorioita ja muita selvityksiä kirjoittaneen Aulis Ojan mukaan Varsinais-Suomesta löytyy em. kruununsahoja varhaisempia vesisahoja. Tietoja näistä on säilynyt mm. Eerik Flemingin maakirjassa. Tuo mainittu maakirja sisältää erilaisia maanjakoon liittyviä tuomioita vuosien 1420–1551 väliltä.   Samoin siitä löytyy muitakin omaisuuteen liittyviä dokumentteja sekä merkintöjä Flemingin suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan. Aulis Ojan kirjoitusten perusteella löytyy Eerik Flemingin maakirjan sivulta 45 [1] lyhyt dokume