Siirry pääsisältöön

Geneettisen sukututkimuksen mtDNA testistä sananen

Geneettisessä sukututkimuksessa tutkittava mtDNA tai mitokondriaalinen DNA on geneettinen materiaali, joka löytyy solujemme mitokondrioista. Toisin kuin tuman DNA, joka periytyy molemmilta vanhemmilta, mtDNA periytyy yksinomaan äidiltä, mikä tekee siitä arvokkaan välineen sukututkimuksessa.

Sukututkimuksessa mtDNA:ta käytetään usein jäljittämään ns. suoraa äitilinjaa aina geneettiseen Eevaan saakka, koska se siirtyy muuttumattomana sukupolvelta toiselle. Tämä tarkoittaa, että jos kahdella ihmisellä on sama mtDNA-sekvenssi, he ovat äidin sukulaisia, ja heillä on yhteinen esiäiti.

Analysoimalla yksilöiden mtDNA-näytteitä ja vertaamalla niitä viitetietokantaan, voidaan tunnistaa geneettisiä vastaavuuksia ja mahdollisesti paljastaa tietoja heidän äitien esivanhemmista, kuten heidän etnisestä alkuperästään sekä muuttoliikkeistään todella pitkällä aikavälillä.

On tärkeää huomata, että mtDNA-testaus voi jäljittää vain yhden tietyn linjan henkilön sukupuussa, eikä aina välttämättä ole mahdollista tunnistaa tiettyjä esi-äitejä tai täyttää sukupuun puuttuvia oksia. Yhdessä muun tyyppisten geneettisten testausten ja perinteisen sukututkimustutkimuksen kanssa mtDNA-analyysi voi kuitenkin olla arvokas työkalu ihmisen sukuhistoriaan.



Mitokondriot ja siten mitokondrioiden DNA
 siirtyvät yksinomaan äidiltä jälkeläisille munasolun kautta.


Kommentit

  1. Ajattelin kysäistä seuraavaa, kun juuri tein testin myheritagen ksutta. Selviääkö testin kautta mikäli jo edesmennyt isäni ei olisikaan oikea isäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei selviä millään tavoin suoraan. Eli testitulokset pitää analysoida. Jos läheisistä osumista löytyy edesmenneen isäsi lähisukulaisia, onko aika varmaa, että hän on myös biologinen isäsi

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirkkopalon jälkeen

Osmo Durchman kokosi Suomen Sukututkimusseuran jäsenjulkaisuun, Aikakauskirja Genokseen 1930-luvulla tietoja kirkkojen ja pappiloiden tuhoutumisista. Näistä tiedoista on paljon hyötyä tutkijalle, joka ihmettelee esimerkiksi rippikirjojen puuttumista tietyistä seurakunnista. Paloja on ollut 1600-luvulta lähtien, kun kirkonkirjoja ylipäätänsä alettiin pitämään, runsaasti. Toisaalta hämmästyttävän vähän on kokonaisuutena katsottuna tästä kirkollisesta materiaalista tuhoutunut. Eräitä näistä tapauksista olivat Kannuksen kirkon ja kellotapulin tuhonnut tulipalo 31.7.1813. Tuon samaisena päivänä oli ehditty soittaa seurakunnan kappalaisen, Karl Borgin kuolinkellot. Toinen tulipalo riehui vajaata vuotta aiemmin eli 22.8.1812 Valkjärven kirkossa. Koko rakennus tuhoutui tässä palossa. Tietoja kirkkorakennusten ja pappiloiden tulipaloista löytyy mm. piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista. Myös tuomiokapitulien asiakirjoista innokas sukututkija voi etsiä näiden onnettomien tapausten syit

Vanhan ajan horoskooppi

Vanhan ajan horoskooppi tyttölapsista 1900-luvun alusta; Tammikuussa syntyneestä tytöstä tulee järkevä emäntä, joka välistä on hieman synkkämielinen, mutta hiljainen luonteeltaan. Tytöstä, joka on helmikuussa syntynyt, tulee kärsivällinen ja täysilempinen aviovaimo ja hellä äiti. Maaliskuussa syntynyt tyttö on kevytmielinen ja sitäpaitsi riitainen. Huhtikuun tyttö on epävakainen, oikkuja täynnä ja huonopäinen, mutta useinkin hyvin kaunis. Toukokuussa syntynyt tyttö on kaunis ja tulee tavallisesti onnelliseksi. Kesäkuussa syntyneet tytöt ovat luonteeltaan kiivaat, menevät aikaisin naimisiin ja ottavat elämän keveältä kannalta. Tyttö, joka heinäkuussa maailmaan tulee, on tavallisesti kaunis, mutta näyttää usein nyreältä. Elokuun tyttö on rakastava ja käytännöllinen sekä pääsee tavallisesti rikkaisiin naimisiin. Tyttö, joka syntyy syyskuussa, voi kiittää onneaan, sillä hänestä tulee ajatteleva ja seurustelusta pitävä nainen, jota kaikki rakastavat. Lokakuun tyttö on kaunis ja kiemaileva j

Eräs saha Halikossa

Maamme vanhimpina sahalaitoksina on monesti pidetty Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kymenkartanoon, Perniöön, Viipuriin ja Espooseen kruunun toimesta pystytettyjä vesisahoja. Näiden sahojen tärkein tehtävä oli tuottaa se sahatavara, mitä linnoissa ja latokartanoissa tarvittiin. Raaka-aineena nämä sahat käyttivät ns. verotukkeja eli talollisilta veroparseleina kerättyjä puolta. Samoihin aikoihin myös eräillä aatelismiehillä oli omia, yksityisiä sahoja. Monia pitäjänhistorioita ja muita selvityksiä kirjoittaneen Aulis Ojan mukaan Varsinais-Suomesta löytyy em. kruununsahoja varhaisempia vesisahoja. Tietoja näistä on säilynyt mm. Eerik Flemingin maakirjassa. Tuo mainittu maakirja sisältää erilaisia maanjakoon liittyviä tuomioita vuosien 1420–1551 väliltä.   Samoin siitä löytyy muitakin omaisuuteen liittyviä dokumentteja sekä merkintöjä Flemingin suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan. Aulis Ojan kirjoitusten perusteella löytyy Eerik Flemingin maakirjan sivulta 45 [1] lyhyt dokume