 |
| 14.3.1723 - sivu 345 |
Hän valittaa, että hänelle on vaikeaa luopua tilasta, jonka hän ja hänen naimisissa oleva poikansa sekä muut lapset pystyvät säilyttämään. Nimismies ja lautamiehet vakuuttavat yksimielisesti, että Matz Ifwarson ja hänen lapsensa ovat ahkeria ja työteliäitä, eläen sovussa naapuriensa kanssa, kun taas isä Ifwar Mattson on ollut riitaisa.
Jacob Ifwarson, jonka Ifwar Mattson nyt haluaa kutsua takaisin kotiin, asuu Turun läänissä Merikarvian seurakunnassa ja Petkelen kylässä, ja hän on aiheuttanut pahennusta ja vahinkoa tässä seurakunnassa, josta sairaudesta hän ei ole vielä toipunut, minkä vuoksi seurakunnan miehet eivät mielellään näe, että hänet päästetään takaisin. Kaikki tämä kirjataan pöytäkirjaan, ja kenraalimajurin ja maaherran ylhäisyyden, arvostetun herra Reinholt Wilhelm von Essenin armollista suosiota nöyrästi pyydetään.
Lähde - Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:34 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1723-1723, jakso 176, sivu 342: 14.3.1723 Lapväärtti; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=8168311845&aineistoId=596658568 / Viitattu 8.12.2023
Taitaa olla sama riitainen Iivari (Iivari Matinpoika Pihlavaniemi/ Frimodig/ Kienokoski), josta minulta löytyy sukupuuhuni kopioituna seuraava teksti:
VastaaPoista27.–28.2.–1.3.1693 Hämeenkyrön käräjillä käsiteltiin 1690-luvulla useita kertoja Honkajoen Jokihongan ja Pihlajaniemen talojen välistä rajariitaa. Honkajoen alue Ylä-Satakunnan pohjoisosissa vasten Pohjanmaata oli pitkään ollut kruunun yhteismaata ja eräaluetta, jossa rajariidat yleistyivät asutuksen levitessä.
Jokihongan isäntä Erich Jacobsson syytti 1693, että Pohjanmaalta tullut uudisrakentaja Ifvar Mattsson Kienokoski oli Pihlajaniemen torpan, riihen sekä ladon pystyttänyt hänen mailleen. Lisäksi Erich väitti Ifvarin uhanneen noitua hänen karjansa.
Käräjillä Erich vaati oikeuden edessä Ifvaria toistamaan uhkaavat sanansa, mutta Ifvar vain sanoi, ettei Erich voi todistaa mitään. Kuitenkin Eskill Jöransson Kodisjoensuusta ja Lars Mattsson Isosta-Röyhiöstä todistivat Ifvarin uhanneen lähettää villieläimet repimään Erichin karjan. Oikeus katsoi Ifvarin perustaneen torppansa liian lähelle Jokihonkaa, mutta rajariidat jatkuivat seuraavina vuosina. Ifvarin esittämälle uhkaukselle noitumisesta ei kuitenkaan oikeuden mukaan ollut tarpeeksi todisteita – rajariita huomioon ottaen – joten oikeus ei voinut rangaista Ifvaria siitä.
Lähde:
Petteri Impola
”MINÄ POLTAN HÄNET KAUTTA SEITSEMÄNTUHANNEN PERKELEEN”
Taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623–1750
Suomen historian pro gradu –tutkielma