Sotamies, torppari Elias Lindsten

Turun läänin kevyen jalkaväkirykmentin sotilas Elias Lindsten asui vuoden 1800 toukokuussa Kiskon Hongiston kylässä. Kuukauden lopulla hän meni naimisiin Greta Christersdotterin kanssa, joka oli syntynyt 6.5.1774 Ylettylän kylän Myötmäen talossa.

Nuori pari asettui asumaan Toijan kylän Mellerin talon mailla olleeseen torppaan. Siellä heille syntyi yhteensä kahdeksan lasta vuosien 1802-1819 välillä. Näistä kahdeksasta ainakin viidellä tyttärellä oli oma perhe.

Tytär Stina syntyi 1803 ja meni naimisiin Toijan Mommolan kartanon torpparinpojan, Elias Erikssonin kanssa. Elias asui perheineen appensa luona ja tämän käytyä iäkkääksi, ryhtyi hän torppariksi. Samalla hän otti käyttöön Lindsten -sukunimen.

Stinaa pari vuotta nuorempi sisar Helena lähti piikomaan Uskelaan 1820-luvun lopulla, mutta palasi sitten Kiskoon. Hän avioitui Kurkelan kylän Nyytistön torpparinpoika Emanuel Elfströmin kanssa. Emanuel oli 1840-luvulla Mellerin talon torpparina, mutta ainakin 1849 hänet mainitaan muonatorpparina Kavaston Uusikylässä.

Järjestyksessä kolmas sisar, Sara, avioitui Ylettylän Kautmäen torpparinpoika Johan Sundströmin kanssa. Vuonna 1806 syntynyt Johan siirtyi vuosien 1835-37 välisenä aikana Kirkonkylän Pappilan maille, Lievon torpan "isännäksi".

Neljäs tytär, Anna, syntyi 1812 ja avioitui vuonna 1838 Kirkonkylän Immoisten talon Jyskyn torppariksi tulleen Efraim Hammarin kanssa. Efraim sukujuurista löytyy mm. von Lund -suku. Annan kuoltua vuoden 1857 vaiheilla ehti Efraim tämän jälkeen vielä kahdesti avioon.

Annaa kolme vuotta nuorempi sisar Maria löysi puolisonsa Orijärven kaivoksilta. Siellä isänsä tavoin ruukin renkinä työskennellyt Elias Laxström oli puolisoaan vuoden verran vanhempi ja oli ehtinyt olla lyhyen aikaa naimisissa erään Stina Kaisa Grönroosin kanssa. Stina oli kuollut ja näin Elias avioitui sitten Maria Lindstenin kanssa.

Kynttilä

Sytytä kynttilä tänään klo 18.00 Jokelan uhrien muistolle

170 hengen perhe

Azerbaidzanilaisessa Gadzi Aziz-Ogly Dzangirovin ja hänen vaimonsa Leila Ahmed Kyzyn perheessä oli vuonna 1982 peräti 170 henkeä neljässä eri sukupolvessa.

Perheen päämies Gadzi-kisi oli jo eläkkeellä, mutta edelleen tiukasti työn teossa kiinni. Kotipuutarha, vihannesmaa ja karjapiha vaativat hänen huomiotaan. Kyläyhteisölle vanha herra oli kunnioitettu hahmo ja mm. kyläneuvoston puheenjohtaja kävi usein keskustelemassa hänen kanssaan.

Dzangirovien perheen aikuisista 80% harjoitti tuohon aikaan maanviljelyä. Heidän joukostaan löytyi myös kuusi insinööriä, viisi opettajaa, yksi upseeri ja 12 terveydenhuoltoalan työntekijää. Neljä perheenjäsentä oli hoitanut kansan edustajan tehtävää. Lisäksi viisi naista oli saanut Neuvostoliiton sankariäidin arvonimen synnytettyään vähintään 10 lasta.

1800-luvun lopulla syntynyt Gadzi-kisi muisteli nuoruuden vallankumousaikaa seuraavasti;

Valkosipuli-sipuli, valkosipuli-sipuli, yks kaks kolme lausui vanha isäntä ikään kuin jotain muistellen. Hän muistelikin kuinka neuvostovallan ensi kuukausina näillä seuduilla luotiin itsepuolustusjoukot. Viholliset pyrkivät estämään uuden elämän vakiintumista; tunkeutuivat kyliin, polttivat kouluja, murhasivat ensimmäisiä opettajia ja tuhosivat sadon. Silloin nuori mies, "hiukan lukutaitoinen" (osasi kirjoittaa oman nimensä!), piti kyläläisille sulkeisia. Koska kukaan paikallisista talonpojista ei tiennyt, missä heillä on vasen ja missä oikea jalka, nuori mies neuvoi kiinnittämään toiseen jalkaan sipulin ja toiseen valkosipulin ja alkoi komentaa; "valkosipuli-sipuli.....". Lopulta itsepuolustusjoukot saivat karkoitettua vallankumoukselliset vuoriltaan.

Kuvat ja alkuperäisartikkeli : Neuvostoliitto -lehti, nro 5, 1982 ISSN 0206-5126, lehdessä teksti; kuvien jäljentäminen sallittu lähdeviittauksin, 103772, Moskova, K-31, GSP-3, Moskvininkatu 8)

August Ahqvistin muotokuva

August Ahlqvist oli suomalainen kulttuuripersoona, joka jakoi voimiaan usealle eri alalle. Kestävimmän maineen hän on saanut kriitikkona, joka murskasi arvostellullaan Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä" -teoksen.

August syntyi 7. elokuuta vuonna 1826 Kuopiossa aviottomana lapsena palvelijatar Maria Augustina Ahlqvistille (1806-1886). Yleisesti oli tiedossa, että hänen isänsä oli myöhemmin korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan noussut Johan Mauritz Nordenstam (1802-82). Augustin biologisen isän sijaisena pidetään tuomari Karl Steniusta, joka oli hänen velipuoltensa isä.

Vaikka August Ahqlvist tunsi henkilökohtaisesti lähes kaikki 1800-luvun puolivälin jälkeen maineeseen nousseet kulttuuripersoonat, ei häntä itseään ole pidetty samanlaisena hahmona. Tämän takana on hänen monipuolinen toimintansa, joka ei antanut tilaa niistä yhdellekään nousta toista merkittävämmäksi.

Uran alkupuolella hän suomensi runoja J.V. Snellmanin Saima -lehteen. Suomennoksista voidaan mainita myös ensimmäinen suomenkielinen maantiedon oppikirja "Maan Opas". August kunnostautui myös Runebergin teosten ja runojen kääntäjänä. Opiskeluaikoinaan hän perehtyi mm. latinaan, historiaan ja kreikan kieleen. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1853 aiheenaan suomen kieli ja kirjallisuus. Rakkaus suomen kielen käyttöön leimasi kaikkea August Ahlqvistin toimintaa ja hän teki mm. pitkiä runonkeruumatkoja Pohjois-Karjalaan, Vienaan ja itäiselle Pohjanmaalle hyvän ystävänsä Elias Lönnrotin esikuvan innoittamana. Itseasiassa August nimitettiin juuri Lönnrotin seuraajaksi suomen kielen ja kirjallisuuden professuuriin Helsingin Yliopistolla.

Perheen August Ahqlvist oli perustanut vuonna 1861. Vaimo Marie Antoinette Fabritius oli syntynyt Oulussa 21.5.1827 postitarkastaja Erik Vilhelm F:lle ja Lovisa Dybin tyttärenä. Augustilla ja Marielle oli viisi lasta, joista tosin neljä kuoli aivan pieninä.

August Ahqlvist kuoli 1889 ja samana vuonna ilmestymisensä aloittanut Eero Erkon, J. Brofeldtin, Arvid Järnefeltin ja E. Sjöbergin Päivälehti katsoi asialliseksi julkaista hänestä pitkän muistokirjoituksen 5.12.1889. Tuon ajan sanomalehdissä ei juuri kuvitusta ollut, mutta tähän artikkeliin Eero Järnefelt piirsi muotokuvan Ahlqvistista.

Ahlqvist Erkko Fabritius

Helena vai Emerentia?

Taivassalon kirkkoherran, Ericus Erici Alftanuksen puoliso Helena on aiheuttanut paljon kysymyksiä suomalaisissa sukututkijoissa. Hänet on genealogisissa lähteissä mainittu yleensä uusimaalaiseen Brennerien sukuun kuuluvaksi henkilöksi. Toisaalta eräät tutkijat ovat identifioineet Alftanuksen puolison Emerentia Tott -nimiseksi naiseksi, joka olisi ollut Sigrid Vasan tytär ja kuningas Eerik XIV:n ja hänen vaimonsa Kaarina Maununtyttären tyttärentytär.

Magnus Brennerin vuonna 1912 ilmestynyt "Slägterna Brenner i Finland - jemte förgreningar utom landet" -kirja kertoo Alftanuksen vaimosta, Elin Mårtensdotter Brenneristä seuraavaa;

Helena, ehuru genom sannolik misskrifning benämnd Helena Mathiae Brenner, lefde som enka i Töfsala ännu 1639 och var, såsom orden: "pia mater Helena, quae Nylandorum Brändö oriunda fuit" lyda i hennes son, kyrkoherden Israel Alftanus' epitaphium i Storkyro kyrka, hemma från Brändö i Nyland. Gift med rektorn i Borgå skola, sedermera theologie lektorn i Åbo skola, kyrkoherden i Lundo och slutligen sedan 1623 kyrkoherden och prosten i Töfsala Ericus Erici Alftanus, d. 1639. Barn; Magdalena, gift med prosten Eric Fortelius i Pedersöre, Henrik, ståthållare på Åbo slott, Harald, kyrkoherde i Karis, samt Israel, född 1632, kyrkoherde i Storkyrö, gift med Susanna Echman, dotter till Barbara Isaksdotter Brenner från Vasa.

Samalla aukeamalla ovat oheiset kuvat Brennerien muinaisen kotitalon maisemista, Helsingin Vanhankaupunginselän Saunalahdelta. Saunalahden pohjukka hieman Kulosaaren kartanosta itään.

Magnus Brenner kertoo näistä 1900-luvun alussa otetuita kuvista seuraavaa;

Brändö gård i Helsinge socken, på en i Gammelstadsdjärdens sydöstra, hörn mot nordvest utskjutande halfö, den nyländska Brenner -slägtens ursprungliga hem, låg på den högländta vestra stranden af den från Gammelstadsfjärden i norr inskjutande Bastuviken, uppe på höjden af och ofvanom den nuvarande Öteråkern (kolme ylintä kuvaa), med utsigt åt norr och nordost öfver Gammelstadsfjärdens östrä del och Bastuviken med Fastholmen (kolme alinta kuvaa) samt åt öster öfver vikens boten och den låga ängen söder derom samt de öster om denna belägna, af småskog bevuxna Härtonäs-bärgen.

Emerentia Brenner Kaarina Maununtytär

Eräs kuva Stalinista

Nykyisin Georgiassa sijaitsevassa Gorin kaupungissa päivänvalon nähnyt poikalapsi Josif Vissarionovits Dzugasvili l. Josef Stalin syntyi vuonna 1878 tai 1879 ja kuoli 5. päivä maaliskuuta 1953. Hänen vanhempansa olivat suutari Vissario ja vaimonsa Ekaterina.

Äidin perhe oli maaorjatalonpoikia ja isä Vissario oli puolestaan tullut Goriin Didi-Lilosta yhdessä perheensä kanssa. Suutarin vanhemmat olivat olleet Asatianin ruhtinaiden omaisuutta.
Lapsuudessaan Josef vietti neljä vuotta Gorin hengellisessä koulussa ollen joka vuosi koulun paras oppilas. Äiti "Keke" toivoikin pojalleen hengellistä uraa ja vielä koko Neuvostoliiton johtajana toimiessaan Josefista olisi pitänyt äidin mielestä tulla pappi. Vuonna 1899 Josef erotettiin pappisseminaarista ja tämän jälkeen hän siirtyi Leninin bolsevikkipuolueeseen, loppujen lopuksi tuhoisin seurauksin koko maan kannalta.

Tämän jälkeläiset tapahtumat ovat yleisesti tiedossa ja niitä tuskin tämän blogin puitteissa kannattaa kerrata. Oheinen kuva Stalinista löytyy kirjasta, jonka englanninkielinen nimi on "The History of the Civil War in the U.S.S.R. Volume I: The Prelude of the Great Proletarian Revolution. by M. Gorky, V. Molotov, K. Voroshilov, S. Kirov, A. Zhdanov, J. Stalin".

Mikäli satunnainen lukija tunnistaa Stalinin vierellä kulkevan herran, voinee hän lähettää palautetta!




Stalin

Verinen tappelu Turussa

Turussa Vähä-Hämeenkadulla käytiin 20. päivä tammikuuta vuonna 1888 kova tappelu kolmen nahkurikisällin ja työmies Edvard Ljufströmin kesken. Kisällit olivat yrittäneet tunkeutua väkisin erääseen asuntoon ja särkeneet joitakin ikkunoita, kun Edvard päätti yrittää estää heitä.

Edvard hakattiin miesten toimesta erittäin pahoin ja hänet jouduttiin toimittamaan läänin sairashuoneella. Myös yksi tappelupukareista sai lääkärin hoitoa vaatineita vammoja. Kaikki kolme onnistuttiin pidättämään ja vangitsemaan.

Edvardin vammat olivat lopulta kohtalokkaita. Neljä viikkoa hän taisteli hengestään sairaalassa, mutta hoidosta huolimatta hän menehtyi 18. helmikuuta samana vuonna.

Nahkurikisällit saivat toisaalta ansaitun rangaistuksensa. Pääpukari Erland Konstantin Saarinen sai seitsemän vuotta vankeutta. Johan Wilhelm Salmen, Gustaf Leppänen ja Johan Suominen, kaikki kotoisin Turun kaupungista, tuomittiin kolmen kuukauden vankeuteen. Vähä-Hämeen kadun tappelupaikalla myös ollut kisälli Jaakko Vihtori Koskinen sen sijaan vapautettiin kaikesta edesvastuusta. Oikeuden päätös alistettiin ajan tavan mukaisesti vielä Keisarillisen Hovioikeuden tarkastettavaksi.

Edvard Johan Ljufströmiä jäivät kaipamaan hänen isänsä Johan Gustaf sekä lukuisat sisarukset. Hänen äitinsä Matilda Rotsten oli kuollut edellisenä vuonna. Isä Johan Gustaf Ljufström oli Kiskon Kurkelan kylän Heikolan talon rusthollari ja vuosi Edvardin kuoleman jälkeen hän osallistui mm. pitäjään perustetun Säästöpankin toimintaan innokkaasti toimien mm. hallituksen jäsenenä.

Edvard haudattiin syntymäpitäjänsä hautausmaalle.



Ljufström Turku Kisko