Siirry pääsisältöön

Helena vai Emerentia?

Taivassalon kirkkoherran, Ericus Erici Alftanuksen puoliso Helena on aiheuttanut paljon kysymyksiä suomalaisissa sukututkijoissa. Hänet on genealogisissa lähteissä mainittu yleensä uusimaalaiseen Brennerien sukuun kuuluvaksi henkilöksi. Toisaalta eräät tutkijat ovat identifioineet Alftanuksen puolison Emerentia Tott -nimiseksi naiseksi, joka olisi ollut Sigrid Vasan tytär ja kuningas Eerik XIV:n ja hänen vaimonsa Kaarina Maununtyttären tyttärentytär.

Magnus Brennerin vuonna 1912 ilmestynyt "Slägterna Brenner i Finland - jemte förgreningar utom landet" -kirja kertoo Alftanuksen vaimosta, Elin Mårtensdotter Brenneristä seuraavaa;

Helena, ehuru genom sannolik misskrifning benämnd Helena Mathiae Brenner, lefde som enka i Töfsala ännu 1639 och var, såsom orden: "pia mater Helena, quae Nylandorum Brändö oriunda fuit" lyda i hennes son, kyrkoherden Israel Alftanus' epitaphium i Storkyro kyrka, hemma från Brändö i Nyland. Gift med rektorn i Borgå skola, sedermera theologie lektorn i Åbo skola, kyrkoherden i Lundo och slutligen sedan 1623 kyrkoherden och prosten i Töfsala Ericus Erici Alftanus, d. 1639. Barn; Magdalena, gift med prosten Eric Fortelius i Pedersöre, Henrik, ståthållare på Åbo slott, Harald, kyrkoherde i Karis, samt Israel, född 1632, kyrkoherde i Storkyrö, gift med Susanna Echman, dotter till Barbara Isaksdotter Brenner från Vasa.

Samalla aukeamalla ovat oheiset kuvat Brennerien muinaisen kotitalon maisemista, Helsingin Vanhankaupunginselän Saunalahdelta. Saunalahden pohjukka hieman Kulosaaren kartanosta itään.

Magnus Brenner kertoo näistä 1900-luvun alussa otetuita kuvista seuraavaa;
Brändö gård i Helsinge socken, på en i Gammelstadsdjärdens sydöstra, hörn mot nordvest utskjutande halfö, den nyländska Brenner -slägtens ursprungliga hem, låg på den högländta vestra stranden af den från Gammelstadsfjärden i norr inskjutande Bastuviken, uppe på höjden af och ofvanom den nuvarande Öteråkern (kolme ylintä kuvaa), med utsigt åt norr och nordost öfver Gammelstadsfjärdens östrä del och Bastuviken med Fastholmen (kolme alinta kuvaa) samt åt öster öfver vikens boten och den låga ängen söder derom samt de öster om denna belägna, af småskog bevuxna Härtonäs-bärgen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Stubbet Inkoosta

Sinetti Inkoosta; Kansalliarkiston pergamenttikokoelmasta vuodelta 1447 Länsi-uusimaalainen Inkoon pitäjä (ruots. Ingå) mainittiin nimeltään ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1335. Nimen arvellaan tullen siitä, että joku Inge sai joen nimettyä itsensä mukaan, Inge å, Ingen joki. 1400-luvulla löydetään Inkoosta eräs suku, joka myöhemmin käytti samanlaista lenkistä roikkuvaa metsästys-torvivaakunaa, kun naantalilainen Jägerhorn af Storby –suku. Tapio Vähäkangas arvelee, että suvuilla voisi olla yhteinen esi-isä, sillä Jägerhorn af Storbyn kantaisä oli eräs Jowan (Jöns) Filpunpoika, rälssimies joka mainittiin Maskussa 1405, samoihin aikoihin, kun Inkoossa mainittiin eräs Olof Filpunpoika. Tämä Olof Filpunpoika osti Inkoossa 1400 1,5 veromarkan maat, jonka myyjä halusi takaisin 1409. Tutkintakäräjillä 1405 Olofilta peruutettiin (otettiin verolle) Inkoon Kullasta rälssimaata 3,5 veromarkan edestä. Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen Olof Andersinpoika (tai Andreaksenpoika) main

Skitinbäck - Nygård

Esimerkiksi Juha Sinivaaran nettisivuillaan esittelemä aateloitu Giös -suku oli kotoisin nykyisen Raaseporin kaupungin, entisen Pohjan pitäjän Nygårdin tilalta. Tilan alkuperäinen nimi oli Skitinbäck päärakennuksen takana virranneen pienen puropahasen mukaan. Luultavasti elokuussa 1444 aateloidun suvun myöhemmät herrat eivät katsoneet hyvällä tätä rahvaanomaista nimeä. Niinpä kartano sai uuden, täysin neutraalin nimen Nygård. Kun kuningas Kristoffer antoi Jösse Olofinpojalle rälssikirjeen Tukholmassa 1444, mainittiin samalla miehen omistukset. Näin tuo Skitinbäckin tilan voidaan sanoa olleen olemassa jo lähes 600 vuoden ajan. Nykyisen päärakennuksen etupuolen pihamaalla on kivirivi, joka luultavasti on jäänne jostain varhemmasta rakennuksesta. Kivien muoto ja koko viittavat tämän olleen rakennetun ennen 1700-lukua. Saman vuosisadan alussa katosivat Giös -sukuiset omistajat Skitinbäckiltä. Heidän jälkeensä talo oli lampuotien hallussa jaettuna useampaan eri osaan. Vasta vuosisadan lo

Kolmen suurmiehen sukulaisuus

Maassamme ilmestyi 1910-luvun lopulla hetken aikaa Genealogica -niminen aikakauslehti, johon alan asiantuntijat sekä harrastajat kirjoittivat sukuselvityksiä. Lisäksi mukaan mahtui paikallishistoriaa, yleistä Suomen historiaa sekä pohdiskelua sukututkimuksen tekemisestä arkistojen järjestelyä myöten. Näistä lehdistä voi pongata monta mielenkiintoista asiaa, joista tähän alle olen napsinut yhden - Osmo Durchmanin tekemän koosteen "kolmen ylipäällikö sekä entisen valtionhoitajamme keskinäinen sukulaisuus". Muistettakoon, että herra Durchmanilla ei luonnollisesti ollut mitään tietoa siitä, että ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimista sekä senaattori Per Evind Svinhufvudista tulisi vielä joku päivä tasavallan presidenttejä.