Uusimaalaiseen Brenner -sukuun kuulunut kauppias ja laivanvarustaja Bernhard Benedikt Brenner syntyi Kirkkonummen Stor Kantskogissa elokuussa 1808. Hänen vanhempansa olivat Benedikt B. ja vaimonsa Maria Fredrika Ekholm. Isä Benediktin kuva löytyy maaliskuun 16. 2007 julkaistusta artikkelistani. 
Poika Benedikt muutti 18 vuoden iässä Helsinkiin, jossa hän sai paikan kapteeni G.W. Sundmanin konttorilla. Hän työskenteli siellä aina vuoteen 1828, jonka jälkeen hänen työnantajinaan olivat G. Stolpe ja G.A. Sederholm. Vuoden 1834 kesällä Benediktistä tuli veljensä Magnuksen vanhempi kirjanpitäjä. Viitisen vuotta myöhemmin veljekset perustivat yhteisen yrityksen ja tästä ilmoitettiin Finlands Allmänna Tidning -lehdessä syyskuussa 1839. Yhteistyötä kesti loppuvuoteen 1844, jonka jälkeen Benedikt toimi koti- ja ulkomaankaupassa sekä laivanvarustajana.
Samoihin aikoihin eli 1837-44 hän omisti Lill-Svinön rälssitalon Espoossa sekä kaksi taloa Helsingissä (Brunnsparken 80 ja Hafsgatan 1). Jo vuotta aiemmin Benedikt oli ostanut Lauttasaaren Bertan tilaan kuuluneen Melkin saaren. Sinne hän rakensi kuvassa näkyvä päärakennuksen. Myös toisessa kuvassa oleva rantamaja on samoilta ajoilta. Rakennukset purettiin 1885.
Isänsä kuoleman jälkeen Benedikt sai muutamaksi vuodeksi omistukseensa Edön tilan Kirkkonummelta. Hänet palkittiin myöhemmällä iällä hengenpelastusmitalilla. Vaiherikkaan uran jälkeen hän kuoli Melkön kodissaan syksyllä 1879.
Benedikt Brenneriltä ei puuttunut rohkeutta muutenkaan, siitä todisteena Magnus Brennerin kirjassa "Slägterna Brenner i Finland" esittämä tarina Krimin sodan ajoilta;
"Djerf oc oförvägen affärsman, men mycket utsatt för lyckans vexlingar. Ett lysande prof på fyndighet och energi aflade han vid upptagandet af två under Krimkriget vid Sveaborg försänkta ryska linieskepp, då han, för att ej försumma den utfästa fatalietidens utgång, med tillhjelp af sex för ändamålet förhyrda skärgårdsskutor sista stunden från hafsbottnen upptog och genom i isen uppsågad ränna bortförde hela den vid utgängen af den bestämda terminen ännu återstående skeppsbottnen jemte på stranden under tre års tid samlade arbetsmaterialier och sålunda undgick den för fördröjdt slutförande af arbetet stipulerade plikten, 18000 rubel."
Benediktin vaimo oli Eva Fredika Holmström, joka oli syntynyt 21.12.1816 Melkillä ja kuoli samassa paikassa 14.3.1883. Hänen vanhempansa Johan H. ja Johanna olivat muuttaneet Melkille Ahvenanmaalta. Benediktillä ja Eva Fredrikalla oli yhteensä kahdeksan lasta, jotka kaikki olivat poikia. Melkin talossa onkin varmaan aikain kuluessa ollut melkoinen hyörinä. Perheen esikoispoika kuoli 12 vuoden iässä, mutta muut veljekset ehtivät aikuisikään. Yhteisenä luonteenpiirteenä heillä kaikilla oli kiinnostus vesillä liikkumiseen ja paria poikkeusta lukuunottamatta he olivat purjehdusseurojen kantavia jäseniä.
Osa Benediktin pojista löytyy oheisesta kuvasta; siinä vasemmalla ovat Wilhelm ja vaimonsa Nanna sekä oikealla eturivissä istumassa Bernhard ja Napoleon. Viimeksi mainitun vaimo Anna on vaaleapukuinen nainen. Muut henkilöt ovat näiden kolmen veljeksen serkkuja perheineen.
Poika Benedikt muutti 18 vuoden iässä Helsinkiin, jossa hän sai paikan kapteeni G.W. Sundmanin konttorilla. Hän työskenteli siellä aina vuoteen 1828, jonka jälkeen hänen työnantajinaan olivat G. Stolpe ja G.A. Sederholm. Vuoden 1834 kesällä Benediktistä tuli veljensä Magnuksen vanhempi kirjanpitäjä. Viitisen vuotta myöhemmin veljekset perustivat yhteisen yrityksen ja tästä ilmoitettiin Finlands Allmänna Tidning -lehdessä syyskuussa 1839. Yhteistyötä kesti loppuvuoteen 1844, jonka jälkeen Benedikt toimi koti- ja ulkomaankaupassa sekä laivanvarustajana.
Samoihin aikoihin eli 1837-44 hän omisti Lill-Svinön rälssitalon Espoossa sekä kaksi taloa Helsingissä (Brunnsparken 80 ja Hafsgatan 1). Jo vuotta aiemmin Benedikt oli ostanut Lauttasaaren Bertan tilaan kuuluneen Melkin saaren. Sinne hän rakensi kuvassa näkyvä päärakennuksen. Myös toisessa kuvassa oleva rantamaja on samoilta ajoilta. Rakennukset purettiin 1885.
Isänsä kuoleman jälkeen Benedikt sai muutamaksi vuodeksi omistukseensa Edön tilan Kirkkonummelta. Hänet palkittiin myöhemmällä iällä hengenpelastusmitalilla. Vaiherikkaan uran jälkeen hän kuoli Melkön kodissaan syksyllä 1879.
Benedikt Brenneriltä ei puuttunut rohkeutta muutenkaan, siitä todisteena Magnus Brennerin kirjassa "Slägterna Brenner i Finland" esittämä tarina Krimin sodan ajoilta;
"Djerf oc oförvägen affärsman, men mycket utsatt för lyckans vexlingar. Ett lysande prof på fyndighet och energi aflade han vid upptagandet af två under Krimkriget vid Sveaborg försänkta ryska linieskepp, då han, för att ej försumma den utfästa fatalietidens utgång, med tillhjelp af sex för ändamålet förhyrda skärgårdsskutor sista stunden från hafsbottnen upptog och genom i isen uppsågad ränna bortförde hela den vid utgängen af den bestämda terminen ännu återstående skeppsbottnen jemte på stranden under tre års tid samlade arbetsmaterialier och sålunda undgick den för fördröjdt slutförande af arbetet stipulerade plikten, 18000 rubel."
Benediktin vaimo oli Eva Fredika Holmström, joka oli syntynyt 21.12.1816 Melkillä ja kuoli samassa paikassa 14.3.1883. Hänen vanhempansa Johan H. ja Johanna olivat muuttaneet Melkille Ahvenanmaalta. Benediktillä ja Eva Fredrikalla oli yhteensä kahdeksan lasta, jotka kaikki olivat poikia. Melkin talossa onkin varmaan aikain kuluessa ollut melkoinen hyörinä. Perheen esikoispoika kuoli 12 vuoden iässä, mutta muut veljekset ehtivät aikuisikään. Yhteisenä luonteenpiirteenä heillä kaikilla oli kiinnostus vesillä liikkumiseen ja paria poikkeusta lukuunottamatta he olivat purjehdusseurojen kantavia jäseniä.
Osa Benediktin pojista löytyy oheisesta kuvasta; siinä vasemmalla ovat Wilhelm ja vaimonsa Nanna sekä oikealla eturivissä istumassa Bernhard ja Napoleon. Viimeksi mainitun vaimo Anna on vaaleapukuinen nainen. Muut henkilöt ovat näiden kolmen veljeksen serkkuja perheineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti