Perheen päämies Gadzi-kisi oli jo eläkkeellä, mutta edelleen tiukasti työn teossa kiinni. Kotipuutarha, vihannesmaa ja karjapiha vaativat hänen huomiotaan. Kyläyhteisölle vanha herra oli kunnioitettu hahmo ja mm. kyläneuvoston puheenjohtaja kävi usein keskustelemassa hänen kanssaan.
Dzangirovien perheen aikuisista 80% harjoitti tuohon aikaan maanviljelyä. Heidän joukostaan löytyi myös kuusi insinööriä, viisi opettajaa, yksi upseeri ja 12 terveydenhuoltoalan työntekijää. Neljä perheenjäsentä oli hoitanut kansan edustajan tehtävää. Lisäksi viisi naista oli saanut Neuvostoliiton sankariäidin arvonimen
synnytettyään vähintään 10 lasta.1800-luvun lopulla syntynyt Gadzi-kisi muisteli nuoruuden vallankumousaikaa seuraavasti;
Valkosipuli-sipuli, valkosipuli-sipuli, yks kaks kolme lausui vanha isäntä ikään kuin jotain muistellen. Hän muistelikin kuinka neuvostovallan ensi kuukausina näillä seuduilla luotiin itsepuolustusjoukot. Viholliset pyrkivät estämään uuden elämän vakiintumista; tunkeutuivat kyliin, polttivat kouluja, murhasivat ensimmäisiä opettajia ja tuhosivat sadon. Silloin nuori mies, "hiukan lukutaitoinen" (osasi kirjoittaa oman nimensä!), piti kyläläisille sulkeisia. Koska kukaan paikallisista talonpojista ei tiennyt, missä heillä on vasen ja missä oikea jalka, nuori mies neuvoi kiinnittämään toiseen jalkaan sipulin ja toiseen valkosipulin ja alkoi komentaa; "valkosipuli-sipuli.....". Lopulta itsepuolustusjoukot saivat karkoitettua vallankumoukselliset vuoriltaan.
Kuvat ja alkuperäisartikkeli : Neuvostoliitto -lehti, nro 5, 1982 ISSN 0206-5126, lehdessä teksti; kuvien jäljentäminen sallittu lähdeviittauksin, 103772, Moskova, K-31, GSP-3, Moskvininkatu 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti