Laivaristeilyllä Turusta Tukholmaan

Höyrylaivojen käyttöä Turun ja Tukholman väliseen, hyvin vilkkaaseen liikennöintiin pohdittiin jo vuonna 1819. Kuitenkin ensimmäinen höyrykäyttöinen alus ankkuroitui Turun satamaan vasta lokakuun lopulla 1836. Turun Höyrylaivayhtiön toinen alus, Furst Menschikoff oli laskettu vesille kesäkuun lopulla ja näin se sai kunnian aloittaa uuden aikakauden kahden tärkeän satamakaupungin välillä.

Keväällä 1837 alkoi varsinainen linjaliikenne ja ensimmäisellä matkalla kerrotaan olleen 24 henkeä. Kilpailevaakin toimintaa aiottiin jo edellisenä vuonna, mutta lopulta uusi Solide -höyrylaiva aloitti yhteistyön Turun Höyrylaivayhtiön kanssa. Tämä alus tuli ensi kerran Turkuun kesäkuun alussa 1836 satamapaikkanaan Aurajoki Seurahuoneen alapuolella. Solide matkasi kerran viikossa suuntaansa siten, että lähtö Turusta oli aina tiistaisin. Tukholmaan asti laiva ehti torstaihin mennessä.

Paria vuotta myöhemmin, heinäkuussa 1839, ilmoitettiin Åbo Underrättelserin numerossa 55 Soliden saapuvan Turkuun kuluvan kuun 10. päivänä. Matkustajien joukossa tulisivat olemaan teologian lisensiaatti Schauman, raatimies Öhman, neiti Schalien, mamselli Beckmark, kulkukauppiaat Langen ja Såfström puolisoineen, rakennusmestari Lax, kaksi nuorta rouvaa, eräs torpparin leski, kisälli ja 13 muuta henkilöä.

Paluumatkalle Tukholmaan kaksi päivää myöhemmin olivat lähdössä ainakin kirjanpitäjä Richnau ja rouva Tallsten.

Näistä matkustavaisista itselleni tutuin on herra Lars Axel Lax, joka oli syntynyt vuonna 1816 Pohjan pitäjässä. Hän oli isänsä Andersin tavoin ruukkiyhtiön palveluksessa rakennusmestarin tittelillä. Tämä Tukholman reissu oli luultavasti Lars Axelin viimeinen ulkomaanmatka, sillä hän sairastui "parantumattomaan tautiin", joka syövytti miehen kasvot "aina luihin asti". Perimätiedon mukaan rakennusmestari Lax riisti hengen itseltään synkkämielisyyden tilassa vain 25 vuoden iässä.

Lars Axelin isoisän isä oli mylläri Abraham Lax Antskogin ruukilta. Abrahamilla oli ainakin kaksi poikaa, Anders ja Johan. Näistä jälkimmäinen työskenteli 1700-luvun lopulla Kiskon Orijärven kaivoksella, kun taas Andersista tuli rakennusmestari Antskogin ruukille. Andersin poika, isänsä täyskaima, oli myös rakennusmestari, joten Laxin suvussa oli kolme sukupolvea peräkkäin kehittämässä alueen ruukkiteollisuuden toimintaedellytyksiä.

Orijärvelle muuttanut Johan Lax on eräs esivanhemmistani seitsemännessä polvessa. Luultavasti palaan tämän suvun parempaan esittelyyn jatkossa.

Kanttori-urkuri Heermanin elämää

Silloisessa Euran kappelissa, myöhemmällä Tarvasjoella vaikutti noin 40 vuoden ajan lukkarina Juho Vihtori Heerman. Hän oli syntynyt heinäkuussa 1862 Karjalohjan Ilmoniemen kylässä pitäjänräätäli Johan Henrik Heermanin ja Mathilda Elvira Pihlstedtin perheen toiseksi vanhimpana lapsena. Tosin Juhon isosisko Ida Josefina oli menehtynyt vain parin kuukauden ikäisenä. Pitäjänräätälille tämä avio oli jo toinen, sillä hänen ensimmäinen liittonsa oli päätynyt vaimo Ulrika Sorrenin kuolemaan 1857. Mathilda Elvira oli leskimiehen naidessaan piikana Kiskon Toijan kylän Mommolan kartanossa, vaikka olikin syntynyt Karjalohjalla aviottomana lapsena.

Juho Vihtori oli kotoisin varsin vaatimattomista oloista. Toki kotitorpassa riitti vilskettä, sillä pitäjänräätäli Heermanilla oli kaksi kisälliä opissaan; serkukset August Fredrik Warelius ja Gustaf Adolf Rosendahl. Näin perheen vanhimman pojan ei tarvinnutkaan seurata isänsä polkuja, vaan hän saattoi lähteä täysin toiselle alalle.

Sen takia voimmekin lukea Nya Pressen -sanomalehdestä maaliskuun viimeisenä päivänä 1883 "lukkari- ja urkurioppilas Johan Viktor Heermanin tulleen valituksi Kiikan kappeliseurakunnan uudeksi lukkariksi". Niinpä Juho Vihtori, joka siis oli äidinkieleltään suomalainen, muutti Kiikan kylän Alakontin talon maille poikamiehenä. Siellä hän asusti ja palveli seurakuntaa aina vuoteen 1889, kunnes lopulta muutti nykyiselle Tarvasjoelle urkuriksi.

Uudessa kotipaikassaan hän viihtyi luultavasti erittäin hyvin. Vaimokseen hän löysi Lyydian, jonka kanssa hänellä oli mm. tytär Alli. Alli, sukunimeltään Koskiranta, opiskeli itsensä opettajaksi. Kun isä Juho Vihtori luopui 1929 toimestaan 40 vuoden työrupeaman jälkeen, tuli uudeksi kanttoriksi Aarne Lehtonen. Hän ehti palvella tarvasjokelaisia hieman vajaat 40 vuotta. Sota-aikana Aarnen puoliso Liisa joutui ottamaan vastuulleen myös kanttorin työt saaden korvaamatonta apua Alli Koskirannalta. Myös Allin sisar Helmi oli koulutoimen ihmisiä, sillä hänet valittiin pitäjän kansakoulun tyttöjen käsityön opettajaksi alkusyksystä 1909.

Aivan täysin ongelmitta ei Juho Vihtori Heermanin ura Tarvasjoella sujunut. Vuoden 1908 huhtikuussa kuntakokous teki päätöksen, jonka mukaan lukkari-urkuri Heermanin oli hoidettava ja kannettava saarnastuoliin kaikki kirkolliset kuulutukset ilman erillistä korvausta. Tämä ei sopinut Juho Vihtorille ja hän lähetti asiasta valituksen läänin kuvernöörille. Tämä palautti saman vuoden syksyllä valituksen takaisin Heermanille, koska asiassa oli vedottava tuomiokapituliin.

Heerman oli toki pätevänä miehenä itsekin kunnalliselämässä mukana ja niinpä hän oli Tarvasjoen ensimmäinen varsinainen sivutoiminen kunnankirjuri. Vuosi hänen tulonsa jälkeen oli Euran Simolan puustelliin avattu pitäjän ensimmäinen postiasema, jonka hoitajaksi Heerman sitten heti miten ryhtyi. Voi varmasti sanoa, että näiden kaikkien tehtävien takia jokainen tarvasjokelainen tunsi hänet.

HisKi ei kerro kaikkea - Kiikan merkillinen kuollut

HisKistä, Kiikan kappeliseurakunnan kastettujen luettelosta, kesäkuun kuudennen päivän kohdalta vuonna 1860 löytyy lakoninen merkintä itsellismies Antti Tallgrenin ja hänen vaimonsa, Kaisa Antintyttären saamista kuolleista kaksostytöistä. Tämä ei ollut entisaikaan ollenkaan harvinaista, sillä huonon hygienian ja vaatimattomien olosuhteiden takia vastasyntyneiden kuolleisuus oli suurta. Kaksosten kohdalla riski oli sitäkin suurempi, koska pienikokoisten vauvojen hoitamiseen ei ollut sen kummempia apuvälineitä kuin normaalikokoistenkaan.

Tällä kertaa luontoäiti saattoi järjestää erehdyksenä oma-aloitteisesti, sillä nämä tytöt olivat siamilaisia kaksosia. Sanomalehtitietojen mukaan kesäkuisena aamuna 1860 tapahtui seuraavaa;

"Täällä tapahtui eilen aamulla eriskummainen tapaus ja luojan ihme-työ kuin ittellisen Antti Tallgrenin waimo Meskalan kylästä synnytti lapsen, jolla oli yksi pää, kahdet kaswot ja neljä korwaa, yksi ruumis napaan asti, neljä kättä ja neljä jalkaa, täydet kynnet sormissa ja warpaissa.

Lapsi oli 14,5 tuumaa pitkä ja täysiaikaisen luontoinen, waikka äiti päätti sen kahta kuukautta ennen aikaansa syntyneen. Äiti oli kaksi wiikkoa sairastanut ennen, mutta synnyttämisen hetki oli tawallista helpompi, ehkä yksi jalka ensin näkywiin tuli. Lapsen synnyttyä luuliwat naapurin waimot olewan hengen sen sydämessä, jonka tähden toimittawat hätäkasteen.

Oikeemmin sanoin siinä oli kaksi olentoa eli kaksi tyttö-lasta, etupuolet navasta alkain ylöspäin yhteen juottuneet (eli kaswaneet), selät ja takapuoli päitä (joissa oli tawalliset hiukset) oli ulospäin, mutta kaswot oli kahden-puolen siwulla, joista toiset oli hiukan waillinaisemmat, ettei näkynyt silmän teriä."


Lehdissä ei puhuttu siamilaisista kaksosista, vaikka termi oli luultavasti tuttu Suomessa saakka nykyisessä Thaimaassa syntyneiden Chang ja Eng Bunkerin tultua kuuluisiksi. He olivat syntyneet 1811 rintalastat toisiinsa kiinnittyneitä. Maailman maineeseen he nousivat esiinnyttyään P.T. Barnumin sirkuksessa.

Antti Tuomaanpoika Tallgrenilla ja Kaisalla oli ennen kaksosia syntynyt kahdeksan tervettä lasta, mutta viimeisen kohdalla luonto teki kepposensa. Pelkkää HisKiä sukututkimukseensa käyttävä ei ikinä löytäisi tätä tarinaa perhettä kohdanneesta merkillisestä sattumuksesta. Kiikassa ei moista ollut aikalaisten mukaan tapahtunut koskaan ennen.


Kuva - J. Tithonus Pednaud www.thehumanmarvels.com

Rahvaaseen vajonneet ja muita kertomuksia Auranmaalta

Lokakuun alkupuolella ilmestyy LC Tarvasjoen kustantamana kirja "Rahvaaseen vajonneet ja muita kertomuksia Auranmaalta".

Kirjan hinta on 10 euroa ja tämä summa käytetään kokonaisuudessaan paikallisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin Lions -periaatteiden mukaisesti.

Sijoittamalla kympin viisaasti saat samalla itsellesi n. 160 sivua kivaa lukemista menneiltä vuosisadoilta Auranmaalla!




Ennakkotilaukset sähköpostitse osoitteeseen palaute@varola.fi

Raakalaisuutta Teijolla elokuussa 1860

Teijon ruukin suutarina oli vuodesta 1860 lähtien ruotsalaissyntyinen Karl Asklöf, jonka puoliso Anna Lovisa Olofsdotter oli hänkin kotoisin entisestä emämaastamme. Pariskunnan lapsista Hilma Lovisa ja Karl Gustaf olivat ehtineet syntyä perheen ollessa vielä Ruotsissa ja Teijolla he saivat seuraa kahdesta pikkuveljestä. Hämmästyttävää kyllä, kaikilla pojilla oli sama etunimi; Karl Gustaf (1858), Karl Oskar (1862) ja Karl Leonard (1864). Tosin kaksin nuorinta "Kallea" ehtinyt koskaan nähdä isosiskoaan, sillä elokuisena päivänä vuonna 1860 tapahtui Teijolla yksi sen historian ikävimmistä tapauksista.

Tuona päivänä oli ruukin puuseppänä toimineen Ernst Reinhold Branderin poika Ernst Fredrik tullut pyytämään maitoa Asklöfin torpasta. Vaimo Anna Hilma Lovisa oli sanonut lypsävänsä lehmän ensin ja pyytänyt Ernstiä menemään metsään hakkaamaan hieman polttopuita tätä odotellessaan. Asklöfin tytär Hilma Lovisa lähti pojan mukaan poimiakseen marjoja.

Kun Ernst Fredrik aikanaan palasi metsästä, ei Hilma Lovisa enää ollut hänen mukanaan. Tyttären äidille poika kertoi tämän menneen naapurimökkiin marjojaan jakamaan. Odotettuaan aikansa lähti Anna Lovisa hakemaan lastaan naapurista, mutta siellä ei ollut kukaan nähnyt koko tyttöä. Nyt alkoikin yleinen etsintä lähimetsässä.

Noin 50 henkeä samosi metsän läpi, mutta pikkuinen Hilma Lovisa pysyi piilossa. Kun Branderin pojalta udeltiin tapahtumista hieman tarkemmin, väitti hän nähneensä kaksi sutta. Hän johdatti etsintäpartion sinne, missä nämä pedot olivat olleet. Sieltä löytyikin tyttösen toinen kenkä vesilammikosta. Ernst Fredrik arveli suden tai susien kätkeneen saaliinsa sammalien alle. Yhdestä kohtaa metsänpohjaa huomattiinkin sammaleen tulleen möyrityksi ja niiden alta löytyi Hilma Lovisa Asklöf kuolleena moniin haavoihin.

Branderin pojalta asiaa tiukattaessa väitti tämä kirveen terän irronneen varresta puita hakattaessa ja lentäneen sitten suoraan Hilma Lovisaa päin. Ernst Fredrik ei ollut uskaltanut viedä tyttöä kotiinsa se haavoitettuna, vaan oli päin vastoin lyönyt tätä vielä uudestaan kirveellään. Tämän jälkeen hän oli vetänyt iskuista kuolleen tytön maata pitkin sammalien alle. Tässä yhteydessä oli nahka osaksi irronnut vainajan kasvoista. Kirvestä tarkemmin tutkittaessa huomattiin sen olevan ja olleen aivan ehjän. Näin Ernst Fredrik Branderia ryhdyttiin epäilemään Hilma Lovisa Asklöfin murhasta.

Seuranneissa tutkinnoissa ja oikeusistunnoissa arveltiin, että pieni Hilma Lovisa olisi aikonut kertoa tiettyihin varkauksiin liittyvistä asioista vanhemmilleen. Ernst Fredrik oli kokenut itsensä uhatuksi, koska oli ilmeisesti sekaantunut niihin jollain tapaa ja tämän vuoksi hän olisi sitten tappanut viattoman tyttöparan.

Professori Sahlberg

Satakunnan Eurassa syntyi vuoden 1779 alussa poikalapsi Porin jalkaväkirykmentissä palvelleele Isak Reinhold Sahlbergille ja hänen vaimolleen Lovisa Katarina Polvianderille. Nimekseen tämä pienokainen sai Carl Reinhold. Noin yhdentoista vuoden iässä poika lähetettiin Porin triviaalikouluun, mistä hän viitisen vuotta opiskeltuaan siirtyi Turkuun päästen ylioppilaaksi satakuntalaisesta osakunnasta 1795.

Nuorukainen luultavasti piti opiskelemisesta paljon, sillä jo seuraavana vuonna hän läpäisi pro exercitio -tutkinnon. Tällä selvitettiin opiskelijan kielitaitoa. Vuoden 1802 puoliväliin mennessä olivat Sahlbergin taidot karttuneet niin paljon, että hän pystyi julkaisemaan väitöskirjansa. Työteliäiden vuosien jälkeen, kesällä 1810, Sahlberg väitteli tohtoriksi. Tässä välissä hän oli myös tullut satakuntalaisen osakunnan kuraattoriksi, missä virassa hän oli vuoteen 1817 tullen lopulta kunniajäseneksi. Vuodet 1828-1841 Sahlberg oli sitten osakunnan inspehtorina.

Luottamustoimien lisäksi tarmokas miehemme työskentel Turun akatemian puutarha-apulaisena 1799–1800, luonnonhistorian dosenttina 1804, kasvitieteen vt. demonstraattorina 1805–06, lääketieteen apulaisena ja kasvitieteen demonstraattorina 1810, luonnonhistorian apulaisena ja museonhoitajana 1813 sekä luonnonhistorian ja talousopin vt. professorina 1816–17. Seuraavana vuonna hän sai vakinaisen professorin viran, jonka alaksi määriteltiin 1828 eläin- ja kasvitiede. Carl Reinhold Sahlberg erosi täysinpalvelleena 1841, vaikkakin jatkoi museon ja kasvitieteellisen puutarhan valvojana sekä konsistorin jäsenenä näihin laitoksiin liittyvissä asioissa.

Carl Reinhold toimi Turun yliopiston rehtorina vuosina 1824-25 ja lisäksi vararehtorina 1830-31. Vetäydyttyään eläkkeelle Sahlberg muutti Yläneen pitäjän Uusikartanoon. Hän oli vielä hyvissä voimissa rakentaen vähitelleen Pyhäjärven rantamaisemiin suuren puutarhan antaen tälle nimi "Huvitus". Tämä paikka tuli maankuuluksi runsaiden omena- ja kirsikkapuiden sekä "saksanmansikoidensa" takia.

Professorin Sahlberg oli vuodesta 1807 naimisissa Johanna Sofia Björkforsin kanssa, joka oli Turun kaupungin kassanhoitajana toimineen Zacharias B:n tytär. Pariskunnalla oli useita lapsia, joista poika Reinhold Ferdinand seurasi isänsä jälkiä luonnontieteiden saralla. Vaikka hän ei ehtinyt koskaan saada vakinaista professorin virkaa, toimi hän 1847 - 1849 viransijaisena eläin- ja kasvitieteellisessä tiedekunnassa. Yliopiston museonhoitaja hänestä oli tullut 1845, mutta tämä virka lakkautettiin 1852. Isänsä kuoltua 1860 jatkoi Reinhold Ferdinand tilanpitoa Yläneen Uudellakartanolla. Uudeltakartanolta saattoi ostaa hedelmien ja mansikoiden lisäksi "isoissa määrissä 96% itävää suomalaista rukiinsiementä".

Valitettavasti poika Sahlberg ei halunnut tai osannut paneutua riittävästi Huvituksen hedelmätarhan hoitamiseen, sillä valtionagronomi H. Gibsonin vuonna 1873 tekemässä tarkastuksessa paikan tila osoittautui hämmästyttävän huonoksi. Huvitusta oli aiemmin pidetty suoranaisena mallitilana maassamme, mutta Gibsonin sanojen mukaan mistään ei voinut löytää huonommassa kunnossa olevaa puutarhaa. Kauniit hedelmäpuut olivat kuivuneet pystyneet ja komeat kivikäytävät rehottivat ruohoa. Vain muutamia vuosia aiemmin oli hedelmien myynti ollut 1200 markasta pariin tuhanteen markkaan, mutta nyt Gibson arvioi niiden hinnaksi noin viisikymppiä. Hän piti suurena vahinkona Huvituksen päästämistä rappiolle.

Enimmällään tilalla oli ollut yli 1200 omenapuuta ja työväkeä jopa 30 henkeä kerrallaan. Hieman toistakymmentä vuotta Reinhold Ferdinand Sahlbergin kuoleman jälkeen ostivat herrat Bergroth ja Nylund Huvituksen valtion myöntämällä 40000 markan suuruisella lainalla perustaen sinne alkoholistiparantolan. Näin Sahlbergien vuodesta 1807 asti omistama Uusikartano pieneni reilulla 300 hehtaarilla.

Vanhan ajan horoskooppi

Vanhan ajan horoskooppi tyttölapsista 1900-luvun alusta;


Tammikuussa syntyneestä tytöstä tulee järkevä emäntä, joka välistä on hieman synkkämielinen, mutta hiljainen luonteeltaan.

Tytöstä, joka on helmikuussa syntynyt, tulee kärsivällinen ja täysilempinen aviovaimo ja hellä äiti.

Maaliskuussa syntynyt tyttö on kevytmielinen ja sitäpaitsi riitainen.

Huhtikuun tyttö on epävakainen, oikkuja täynnä ja huonopäinen, mutta useinkin hyvin kaunis.

Toukokuussa syntynyt tyttö on kaunis ja tulee tavallisesti onnelliseksi.

Kesäkuussa syntyneet tytöt ovat luonteeltaan kiivaat, menevät aikaisin naimisiin ja ottavat elämän keveältä kannalta.

Tyttö, joka heinäkuussa maailmaan tulee, on tavallisesti kaunis, mutta näyttää usein nyreältä.

Elokuun tyttö on rakastava ja käytännöllinen sekä pääsee tavallisesti rikkaisiin naimisiin.

Tyttö, joka syntyy syyskuussa, voi kiittää onneaan, sillä hänestä tulee ajatteleva ja seurustelusta pitävä nainen, jota kaikki rakastavat.

Lokakuun tyttö on kaunis ja kiemaileva ja tulee usein onnettomaksi.

Marraskuun tyttö on sitävastoin ystävällinen, kohtelias ja luonteeltaan hiljainen.

Joulukuussa syntynyt tyttö on kaunis, mutta rakastaa huvitusta ja on sentähden tuhlaavainen.


Sanomalehti Pohjois-Savo, nro 74, v. 1905