Käyrän avajaiset 5.10.1877

Turun ja Porin läänin silloisen kuvernöörin, kreivi Creutzin myötävaikutuksella perustettu Käyrän Kaswatuslaitos vihittiin käyttöön lokakuun viidentenä päivänä vuonna 1877. Juhlallisiin avajaisiin oli kutsuttu väkeä Turkua myöten. Erikseen tilatulla junavuorolla tulikin paikalle 44 matkustajaa heti aamusta. Pienen virkistäytymishetken jälkeen väkijoukko pääsi tutustumaan Käyrään, jossa oli yhdeksän päärakennusta sekä lisäksi tarvittavat ulkohuoneet. Rakennukset muodostivat vanhanaikaisen, nelikulmaisen pihan, joista yhdellä pitkäsivulla oli kolme taloa. Näistä keskimmäisessä oli neljä huonetta sekä keittiön laitoksen johtajaa varten. Heti johtajan huoneen vieressä oli pieni koppi, joka oli varattu tottelemattomien oppilaiden arestipaikaksi.


Kouluhuone oli tästä rakennuksesta katsoen oikealla puolella avarine ja korkeine rukoussaleineen. Lukuhuoneita löytyi erikseen pojille ja tytöille. Vasemmalla kädellä oli ruokasalirakennus, jossa sijaitsivat myös taloudenhoitajattaren sekä opettajattaren asuintilat. Lisäksi taloon oli saatu mahtumaan sairastuvat molemmille sukupuolille.



Käyrän laitos sai lahjoituksia myöhemminkin

 Vastakkaisella pitkällä sivulla oli neljä pienempää rakennusta, kaikki poikia varten. Taipumustensa mukaan saattoi nuorukainen oppia räätälin, suutarin tai puusepän taitoja. Tarkoituksena oli, että kaikki samaa työtä harjoittavat asuivat yhdessä näistä taloista työnjohtajansa alaisuudessa.

Lyhyillä pihasivuilla oli vielä kummallakin puolella yksi rakennus. Toisessa näistä oli kaksi asuinhuonetta tytöille sekä niiden välissä käsitöiden johtavan opettajattaren asunto.

Itse vihkimisjuhla Prunkkalan Käyrällä alkoi kello 11 aamulla, jolloin laitoksen 21 poikaoppilasta asettuivat rukoussaliin järjestyksessä. Koulun kelloa soitettiin ja vihreillä kukkakiehkuroilla koristettuun saliin kokoontui reilut satakunta juhlijaa. Virsi 245 veisattiin tohtori Indreniuksen lahjoittamien urkujen säestyksellä, minkä jälkeen rovasti Alopaeus toimitti suomeksi lyhyen rukouksen. Kreivi Creutz piti ruotsiksi juhlapuheen kertoen laitoksen synnystä ja tarkoituksesta. Hän mainitsi sanoissaan ne lukuisat lahjoitukset, mitä Käyrä oli saanut vastaanottaa. Lopuksi hän asetti muutamia "kehoitussanoja opettajille waroitussanoja oppilaille". Käyrän toimikunnan sihteeri, lääninkirjanpitäjä Westerling suomensi puheen kuulijoille. Laitoksen ensimmäinen johtaja, herra Rahilainen lausui loppusanat ja toimitus päättyi virteen 413.

Tilaisuuden jälkeen piti kreivi Creutz juhlapäivälliset ruokasalissa. Maljoja nosteltiin erityisesti Käyrän toimikunnalle, johon tuolloin kuuluivat paitsi Creutz itse, niin myös presidentti Rotkirch, tohtori Indrenius, rovasti Alopaeus, tuomari Brander, arkkitehti Heideken, kreivi Armfelt ja apteekkari Arwidsson. Heistä Rotkirch esitti vastavuoroisesti kiitokset toimikunnan puheenjohtajana toimineelle Creutzille Hänen mukaansa uusi laitos on jalo kunniamuisto ja osoittaa kreivin ihmisystävällisyyttä sekä suurenmoista anteliaisuutta. Samalla puhuja muisti myös kreivitär Creutzia ja tämän osuutta hankkeessa.
Kreivi Creutz kertoi laitoksen saaneen kaksi erityisen arvokasta lahjoitusta, joista toinen oli em. urut. Niiden kera oli saatu taiteilija Ekmanilta taulu aiheesta "Suokaat lasten olla ja älkäät kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni". Taideteoksen kustansi kreivitär Eugenie Armfelt.

Käyrän kasvatuslaitokseen oli otettu 22 oppilasta, joista yksi oli estynyt tulemasta paikalle vihkijäispäivänä. Ohjesäännöt sallivat myös tyttöjen opiskelun, mutta toistaiseksi vain yksi oli ilmoittautunut. Niinpä tyttöosasta ei vielä syksyllä 1877 avattu. Oppilaista seitsemän oli Turusta, kuusi Perniöstä, kaksi Liedosta, kaksi silloisesta Nummen pitäjästä sekä Uudestakaupungista, Korppoosta, Piikkiöstä ja Aurasta kustakin paikasta yksi. Iältään he olivat 9-15 -vuotiaita. Käyrä oli tullut maksamaan rakennuksineen ja sisustuksineen lähes 100,000 markkaa.

Murhattu leski

Suomusjärven Rautsuon Kaarlen talon asukkaat ottivat joskus 1800-luvun alussa käyttöön sukunimen Carlstedt. Eräs heistä oli helmikuussa 1780 syntynyt Elias Erkinpoika, joka meni 1818 naimisiin Karolina Lönnbladin kanssa. Vaimo tosin mainitaan jo seuraavana vuonna sukunimellä Ma(u)rberg. Hän oli "hushållerska" Kaisa Marbergin avioton tytär, joka oli syntynyt Perttelin Inkereen Pajarilla 1784 Tosin Suomusjärven rippikirjoissa hänen syntymäpitäjäkseen on merkitty Sauvo. Elias ja Karolina asuivat ensin Ahtialan kylän Kurjen talon mailla ja muuttivat sitten 1820-luvun puolivälissä Häntälään Torkkeliin. Vuonna 1838 Elias otti kimpsunsa ja kampsunsa ryhtyen Salon Tottolan profossin puustellin vuokraajaksi. Mukaan lähtivät vaimo Karolinan lisäksi lapset Aleksanteri (1818), Kaisa Lovisa (1824) ja Karolina Antonette (1827).

Näistä keskimmäisen, Kaisa Lovisan, nai vuonna 1848 Kiskon Toijan Ilveksen talon perillinen, Elias Christian Hagelberg. Hän oli morsiantaan noin vuoden verran nuorempi. Elias Christian asui ns. itsellisenä Ilveksen talon mailla. Hänelle ja Kaisa Lovisalle syntyi kaksi lasta, pojat Christian Ferdinand 1849 ja Gustaf Nestor 1852. Gustaf Nestorista tuli aikuisiällä isänsä tapaan itsellismies. Vuodesta 1877 lähtien hän oli Suomusjärven Koorlan kylän Heikan isäntänä, mutta myöhemmin torpparina samassa paikassa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Sofia Gustava oli Heikan edellisen isännän tytär ja tämän kuoltua meni Gustaf Nestor Hagelberg naimisiin Eufrosyne Wilhelmina Appelqvistin kanssa. Näistä avioliitoista oli yhteensä kymmenen (4+6) lasta, jotka kaikki syntyivät Suomusjärvellä.

Elias Christian menehtyi vesitautiin joulun alla 1875 ja näin Kaisa Lovisa jäi elämään kahdestaan poikansa Gustaf Nestorin kanssa. Seuraavan tammikuun loppupuolella, tarkemmin sanottuna 26. päivänä menetti poika äitinsä seuraavalla, äärimmäien ikävällä tavalla.

Tuon päivän iltana oli poika lähtenyt omille asioilleen. Äiti Kaisa Lovisa oli puolestaan poikennut naapuritorppaan maitoa ostamaan. Myyjälle hän oli kertonut tarvitsevansa sitä, koska hänen miesvainajansa serkku oli ilmoittanut tulevansa kylään iltasella. Tätä orpanaa ei Kaisa Lovisa varsinaisesti tuntenut lainkaan. Hän oli kuitenkin ajatellut valmistaa iltapalan oudolle vieraalle.

Myöhemmin samana iltana eräs muurari lähti asialle lesken torppaan, mutta huomasi oven olevan suljettuna. Mies arveli muorin olevan puutarhassa ja lähti etsimään häntä sieltä. Kun ketään ei löytynyt, palasi muurari ovelle huomatakseen sen nyt olevan avoimen. Astuttuaan tupaan huomasi mies lieden pienessä loimussa lattialla makaavan hahmon. Otettuaan tulta tikun päähän tunnisti muurarimme tämän hahmon torpan leskivaimoksi, joka nyt lojui elottomana ampumahaava kaulassaan.

Ilmeisesti murhamies oli ollut vielä tuvassa muurarin käydessä ensimmäisen kerran ovella. Tuntematon ampuja pakeni sinä lyhyenä hetkenä, kun myöhäinen vieras etsi muoria puutarhasta. Suoritetussa tutkinnassa huomattiin murhaajan vieneen kahdeksan markkaa, kun taas murha-aseena käytetty pyssy oli talon oma. Sen oli ampuja ripustanut takaisin seinäkoukkuihin tehtyään verityönsä. Pyssy oli kuulunut Elias Christian Hagelbergille ja tämä oli sen myös ladannut ennen kuolemaansa. Näin kammottavalla tavalla Hagelberg oli edesauttanut oman leskensä kuolemaa.

Murhaaja taisi jäädä ikiajoiksi selvittämättä, sillä erästä "pahamaineista miestä" epäiltiin ja hänet otettiin kiinnikin. Varsinaisten todisteiden puuttuessa tuo muihin rötöksiin syyllistynyt laitapuolen kulkija saattoi kävellä vapauteen, vaikka yleisesti häntä pidettiin syyllisenä.

Helsingin seurakuntayhtymä kieltää sukututkimuksen

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja PT Kuusiluoma raportoi hetki sitten Suku Forumilla seuraavaa;

Helsingin seurakuntayhtymän lehti Kirkko & kaupunki kertoi tänään, että Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisteri on päättänyt, ettei sukututkijoille myönnetä keskusrekisterissä enää tutkimuslupia lainkaan. Tämän päätöksen myötä sukututkijoiden ulottumattomiin menevät myös vuosien 1856-1910 kirkonkirjat.

Lue tästä koko uskomaton tapaus ja ota kantaa!

Sotilas Johan Almin jälkeläisiä

Tämän viikon projektina Johan Almin jälkeläisten täydentäminen vähintään neljänteen sukupolveen saakka. Hän on eräs monista karjalohjalaisista esivanhemmistani, mutta runsaiden muuttojen myötä tämän sukupuu on jäänyt kautta aikain itseltäni hieman vähemmälle huomiolle. Tässä sukuhaarassa on monia aviottomia lapsia sekä renkejä ja piikoja, joiden jälkien seuraaminen on hidasta - olkoonkin, että apuna ovat nettiin digitoidut alueen rippikirjat.



Taulu 1

I. Johan Alm. Syntynyt 18.03.1769 Karjalohja,Tallaa. Kastettu 19.03.1769 Karjalohja. Kuollut 19.07.1849 Karjalohja,Tallaa. Haudattu 05.08.1849 Karjalohja. Sotilas. Asui vihittäessä Karjalohjan Lohjantaipaleen kylän Prunkan talon torpassa. Ammatiltaan sotilas. Kuollessaan asui leskenä Tallaan kylässä ja mainitaan haudattujen listassa eläkeläisenä. Anna. Syntynyt 20.12.1763 Karjalohja,Pipola. Kastettu 22.12.1763 Karjalohja. Kuollut vanhuus 10.03.1838 Karjalohja,Tallaa. Haudattu 18.03.1838 Karjalohja. Toivo Haation viestin mukaan voidaan todeta seuraavaa : Annan syntymäaika on 20.12.1763 ja vuoden 1787/89 vaiheessa hän muuttaa Kourjoella rippikirjan sivulta toiseen ja tässä vaiheessa päivämäärät häviävät kokonaan. Ts virhe tullee tässä yhteydessä. Koko ajan 20 on kirjoitettu sen verran laveasti että sen voi tulkita myös 26:ksi. Seuraavassa Karjalohjan rippikirjasarjassahan on siitten puutteita tämän jälkeen. Asui vihittäessä Kourjoen Rahikkalan torpassa muun perheen kanssa. nna Ericsdotterin kummit olivat: Kuusian Lasolan talon nuori rusthollari Jeremias Jöransson, Ilmniemen Pukkilan talon rusthollari Abram Nilsson sekä tämän vaimoLisa Carlsdotter, pitäjänapulainen Jeremias Heerman ja tämän vaimo Christina Lunderberg Mustlahden kylästä sekä Kuusian Lasolanrusthollarin tytär Maria Jöransdotter. ( i Eric Pipare. Syntynyt 08.05.1738 Karjalohja,Lohjantaipale. Kuollut vanhuuden heikkous 28.10.1805 Karjalohja,Kourijoki. Sotilas. Ä Maria. Syntynyt 1743. Kuollut keuhkotauti 27.10.1803 Karjalohja,Kourijoki.)
II Lapset
Anna Stina Alm. Syntynyt 31.10.1797 Karjalohja,Tallaa. Kuollut ähky 14.09.1851 Karjalohja,Sakkola. Taulu 2.
Ulrica Alm. Syntynyt 17.04.1803 Karjalohja,Tallnäs. Taulu 8.
Eva Lena Alm. Syntynyt 24.10.1807 Karjalohja,Tallnäs. Taulu 10.
Taulu 2
(Taulusta 1)

Johan Almin tyttären perhettä Karjalohjan rippikirjassa 1838-44

II. Anna Stina Alm. Syntyi Karjalohjan Tallaan kylän sotilastorpassa. Syntynyt 31.10.1797 Karjalohja,Tallaa. Kastettu 01.11.1797 Karjalohja. Kuollut ähky 14.09.1851 Karjalohja,Sakkola. Haudattu 21.09.1851 Karjalohja. Isä Taulu 1. –Puoliso 17.11.1816 Karjaa Gabriel Antin. Syntynyt 22.01.1791 Karjaa,Mölnarby. Kastettu 23.01.1791 Karjaa. Kuollut vesitauti 14.05.1853 Karjalohja,Sakkola. Haudattu 22.05.1853. Muonatorppari. 1820-luvun alussa asui perheineen sisarensa Maria Lovisan naapurissa, Karjaan Romsarbyn Antan talon torpassa. Lanko Eric Malm oli tuolloin Antan isäntänä.

Sieltä muutti Karjalohjan Kourjoelle muonatorppariksi ja lopulta Makkarjoen kylän kautta Sakkolaan, missä myös kuoli ruotuvaivaisena. ( i Erik Anteen. Syntynyt 30.11.1750 Mustio,Ingvalsby. Kuollut 1815 Karjaa. Lampuoti;torppari. Ä Anna Koskman. Syntynyt 09.12.1756 Karjaa,Ingvalsby. Kuollut vanhuuden heikkous 10.02.1831 Karjaa,Mölnarby.)

III Lapset
Johan Gabriel Antin. Renki. Oli vuosina 1840-42 renkinä Karjalohjan Sakkolan kylän Henrikin rusthollissa. Vuosina 1836-1839 asui Kiskossa. Syntynyt 07.05.1817 Karjaa, Mölnarby. Kastettu 08.05.1817.
Eva Erica Antin. Syntynyt 01.04.1819 Karjaa, Romsarby. Kuollut 03.12.1883 Karjalohja, Suurniemi. Taulu 3.
Gustaf Antin. Syntynyt 21.04.1821 Karjaa, Mölnarby. Kastettu 21.04.1821. Muutti Karjaalle vuonna 1836.
Eric August Antin. Syntynyt 08.06.1823 Karjaa, Mölnarby. Kastettu 08.06.1823. Muutti Pohjan pitäjään vuonna 1836.
Maja Lovisa Antin. Syntynyt 03.09.1825 Karjalohja.
Anna Ulrika Antin. Syntynyt 27.09.1827 Karjalohja.
Christina Carolina Antin. Syntynyt 12.09.1829 Karjalohja, Kourjoki. Kastettu 13.09.1829. Piika. Vihkimisen aikaan oli piikana Pohjan pitäjän pappilassa. –Puoliso 05.10.1856 Pohja, Pappila Johan Edvard Tammelin. Syntynyt 21.02.1817 Inkoo, Bollstad. Renkivouti. Pohjan pitäjän Pappilan renkivouti 1850-luvulla.

Vanhemmat Inkoon Bollstadin lampuoti Johan Tamm ja vaimonsa Maja Eriksdotter.
Abram Antin. Syntynyt 03.01.1832 Karjalohja, Mustlahti. Kastettu 04.01.1832 Karjalohja. Työskenteli 1850-luvulla Tammisaaren kaupungissa porvari Ekqvistin renkinä. Renki.
Edla Johanna Antin. Syntynyt 19.07.1834 Karjalohja,Sackola. Piika. Taulu 7.
Sophia Wilhelmina Antin. Syntynyt 10.07.1837 Karjalohja, Sakkola. Kastettu 11.07.1837.
Josepha Gustava Antin. Syntynyt 14.09.1840 Karjalohja,Sackola. Kastettu 15.09.1840. Kuollut punatauti 15.01.1846 Karjalohja,Sackola. Haudattu 25.01.1846.
Carl Antin. Syntynyt 28.10.1842 Karjalohja,Sackola. Kastettu 30.10.1842. Kuollut punatauti 18.01.1846 Karjalohja. Haudattu 25.01.1846.
Taulu 3
(Taulusta 2)

III. Eva Erica Antin. Syntynyt 01.04.1819 Karjaa, Romsarby. Kastettu 01.04.1819 Karjaa. Kuollut 03.12.1883 Karjalohja, Suurniemi. Haudattu 1883 Karjalohja. Syntyi Karjaan Romsarbyn kylän Antan talon torpassa. Asui sitten vanhempiensa kanssa Karjalohjalla, josta muutti 1834 Pusulaan.

Sieltä muutti jossain vaiheessa Lohjalle ja edelleen 27.5.1840 Karjalohjalle juuri ennen vihkimistä. Vihkiminen Otto Fredrikin kanssa tapahtui Suurniemen talossa. Asui Otto Fredrikin kuoleman jälkeen Suurniemen torpassa leskenä. Äiti Taulu 2. –Puoliso 30.06.1840 Karjalohja Otto Fredrik Varelius. Syntynyt 29.06.1807 Karjalohja,Suurniemi. Kastettu 02.07.1807 Karjalohja. Kuollut 17.11.1882 Karjalohja,Suurniemi. Haudattu 1882 Karjalohja. Muonamies,torppari,renki. Otto oli Karjalohjan Mailan talossa renkinä vihkimisen aikaan. Mainitaan myöhemmin muonamiehenä ja torpparina Lohjantaipaleen Passilla ja edelleen Suurniemessä. Torpan nimeä ei valitettavasti mainita Karjalohjan rippikirjoissa. Otto myös kuolee Suurniemessä. ( i Erik Johan Varelius. Syntynyt 21.12.1783 Lohja,Varola. Kuollut 05.06.1842 Karjalohja,Suurniemi. Kultaseppä,torppari,talollinen. Ä Hedvig Hagelberg. Syntynyt 20.01.1786 Karjalohja, Karkali. Kuollut 18.12.1875 Karjalohja,Suurniemi.)

IV Lapset
Karl Kustaa Varelius. Syntynyt 28.05.1841 Karjalohja, Suurniemi. Talollinen. Taulu 4.
August Fredrik Varelius. Syntynyt 21.08.1843 Karjalohja,Suurniemi. Kuollut 26.07.1917 Karjalohja. Suutari,torppari. Taulu 5.
Eva Matilda Varelius. Syntynyt 14.07.1846 Karjalohja. Taulu 6.
Taulu 4
(Taulusta 3)

IV. Karl Kustaa Varelius. Syntynyt 28.05.1841 Karjalohja, Suurniemi. Kastettu 30.05.1841 Karjalohja. Talollinen. Muutti perheineen 2.7.1890 Pusulasta Helsinkiin ja edelleen 28.12.1898 "Helsingfors odelade församling till Helsinge". Alunperin muutti Karjalohjalta Pusulaan 30.10.1882 perheineen. Karjalohjalla ollessaan mainitaan räätäliksi. Asui perheettömänä Karjalohjan Sakkolan Heikintalossa 1863-65 ja toimi tuolloin räätälinä. Piti myös maakauppaa Sakkolassa ja sai luvan siellä ehdolla, "ettei myy rohtoja kotoaan". Pusulassa ollessaan oli Wörlön Ollan ja Mikkolan talojen isäntä vuorollaan.

Vuoden 1908 paikkeilla asui Porvoossa ja toimi ainakin Patria -tapaturma/vakuutysyhtiön asiamiehenä. Äiti Taulu 3. –Puoliso 1:o 19.10.1865 Suomusjärvi Erika. Syntynyt 25.03.1843 Suomusjärvi,Taipalo. Kastettu 26.03.1843 Suomusjärvi. Kuollut kurkkumätä 29.02.1888 Helsinki. Haudattu 24.03.1888 Pusula. Asui vihittäessä Taipalon kylän Paavolan talossa. Vanhemmat Suomusjärven Salitun Taipalon rusthollari Gabriel Eliasson ja vaimonsa Maria Helena Eliasdotter. ( i Gabriel. Syntynyt 29.08.1817 Suomusjärvi,Taipale. Kuollut 01.09.1877 Suomusjärvi,Taipale. Rusthollari. Ä Maria Helena Salonius. Syntynyt 09.08.1817 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut 20.11.1910 Hyvinkää.) –Puoliso 2:o 30.12.1889 Pusula Maria Josefina Johansson. Syntynyt 16.01.1855 Pusula, Vörlö. Kastettu 20.01.1855 Pusula. Isä Pusulan Vörlön kylän Skinnarin talollinen, Karl Fredrik Johansson ja äiti vaimonsa Karolina Amnell. Karolina oli kotoisin Hirvijoen Höysin talosta.

V Lapset
1: Karl Kustaa Vainio. Syntynyt 21.10.1865 Karjalohja. Kuollut 15.09.1912 Helsinki. Muutti 26.8.1889 Pusulasta Helsinkiin. Suomensi nimensä Wareliuksesta Vainioksi. Kuoli Helsingin Pohjoisen suomalaisen seurakunnan jäsenenä. –Puoliso 25.07.1891 Helsinki Matilda Lovisa Alen. Syntynyt 11.09.1860 Lohja. Kuollut 16.05.1922 Helsinki. Sukunimen muutos 1906. Kuoli Helsingin Pohjoisen suomalaisen seurakunnan jäsenenä.
2: Kustaa Evert Varelius. Kuollut 22.02.1973 Vihti. Syntynyt 09.09.1890 Pusula. –Puoliso 20.07.1913 Nummi Naima Elina Väre. Syntynyt 10.02.1898 Suomusjärvi,Laperla. Kastettu 13.02.1898 Suomusjärvi. Kuollut 11.05.1919 Vihti. Isä Suomusjärven Laperlan Nikkarin talon muonamies Antti Sofianpoika Nurmi ja äiti Johanna Matilda Fri. –Puoliso 24.10.1920 Vihti Hilda Irene Berglund. Syntynyt 03.04.1896 Vihti. Kuollut 17.06.1954 Vihti.
2: Helmi Maria Varelius. Syntynyt 03.08.1891 Pusula. Kuollut Asui Porvoossa kesällä 1909 ja tuli tuolloin valituksi Tammisaaren seminaarin oppilaaksi.
2: Fanny Alexandra Varelius. Syntynyt 27.02.1893 Helsinki.
2: Hedvig Sofia Varelius. Syntynyt 15.10.1894 Helsinki.
2: Karl Emanuel Varelius. Syntynyt 25.03.1898 Helsinki.
Taulu 5
(Taulusta 3)

IV. August Fredrik Varelius. Syntynyt 21.08.1843 Karjalohja,Suurniemi. Kastettu 24.08.1843 Karjalohja. Kuollut 26.07.1917 Karjalohja. Suutari,torppari. Ainakin vuosina 1859-60 oli oppilaana pitäjänsuutari Henrik Johan Heermanilla (s. 4.6.1828) Karjalohjan Ilmoniemen Pukkilassa.

Vihkimisen aikaan August oli Lohjantaipaleen Passin torppari.

Augustin perhe asui vuodesta 1866 lähtien Karjalohjan Makkarjoen Isotalossa. Äiti Taulu 3. –Puoliso 21.05.1866 Karjalohja August ja Eva saivat kuulutukset 3.3.1866. Eva Matilda Ahlbom. Syntynyt 27.11.1843 Karjalohja, Lohjantaipale. Kastettu 30.11.1843 Karjalohja. Kuollut 17.10.1928 Karjalohja. Pääsi ripille 10.4.1859 Karjalohjalla. ( i Abraham Ahlbom. Syntynyt 27.04.1806 Suomusjärvi, Lahnajärvi. Kuollut 30.12.1865 Karjalohja. Renki,renkivouti,torppari. Ä Anna Stina Wikström. Syntynyt 09.12.1802 Karjalohja,Immula. Kuollut 02.05.1871 Karjalohja.)

V Lapset
Karl August Warelius. Syntynyt 13.07.1867 Karjalohja. Kuollut 07.08.1882 Karjalohja.
Matilda Maria Warelius. Syntynyt 01.12.1871 Karjalohja. Kuollut 12.08.1882 Karjalohja.
Kustaa Fredrik Verhola. Syntynyt 09.11.1874 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 28.11.1930 Karjalohja. Suutari. Syntyisin Makkarjoen isosta talosta Karjalohjalta. Pääsi ripiltä 15.6.1890, jolloin hänet todettiin mm. kirjoitustaitoiseksi. Asui perheineen Pentjärven rannalla, Karjalohjalla. Muutti Lohjlle 1930 neljän lapsensa kanssa. –Puoliso 12.10.1901 Karjalohja Seliina Aadolfiina Lindström. Syntynyt 30.09.1880 Karjalohja,Särkijärvi. Kuollut 04.05.1934 Lohja. Oli Pipolassa piikana samaan aikaan kuin Juho Tukkisen puoliso Ida Sofia Warelius. Oli päässyt ripiltä 21.6.1896, myös samaan aikaan kuin Ida Sofia. ( i Erik Johan Lindström. Syntynyt 18.04.1847 Pusula,Kaukola. Kuollut 03.07.1905 Karjalohja. Renki,muonamies. Ä Lovisa Amanda Wilenius. Syntynyt 29.08.1840 Nummi,Salo. Kuollut 21.10.1917 Karjalohja. Piika.)
Gabriel Wilhelm Warelius. Syntynyt 23.03.1878 Karjalohja. Kuollut 15.08.1882 Karjalohja.
Ida Sofia Warelius. Syntynyt 01.03.1881 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 1964 Karjalohja. Pääsi ripiltä 21.6.1896, samaan aikaan kuin veljensä tuleva vaimo Selina Lindström. –Puoliso 23.12.1900 Juho Tukkinen. Syntynyt 25.04.1857 Loimaa. Kuollut 12.05.1941 Karjalohja,Pellonkylä. Kuoli Karjalohjan Pellonkylässä.
Maria Mathilda Warelius. Syntynyt 01.09.1883 Karjalohja. Kuollut 1960 Karjalohja. –Puoliso 02.03.1906 Karl Kustaa Ekström. Syntynyt 03.05.1861 Kisko. Kuollut 08.08.1935 Karjalohja. Räätäli. Asui 1900-luvun alussa Suomusjärvellä ja toimi räätälinä asuen perheineen Salitun Vanhatalossa. Ensimmäinen puoliso oli ollut Naima Matilda, jonka kanssa hänellä oli ainakin poika Vieno Valdemar, s. 18.9.1903.
Taulu 6
(Taulusta 3)

IV. Eva Matilda Varelius. Syntynyt 14.07.1846 Karjalohja. Oli piikana Lohjan Skraatilassa 1860-luvun alussa. Muutti LohjanHermalan Pietolaan 1863 ja edelleen Karjalohjalle 1866. Oli myös Karjalohjan Mustlaxissa piikana 1861-62. Muutti Mustiolle vuonna 1868, Ripitetty salavuoteudesta 21.5.1870, koska ensimmäinen lapsi syntyi ennen avioparin vihkimistä. Perhe asui ainakin vuosina 1870-74 Mustiolla, ruukkiyhdyskunnassa, mutta häviää seuraavan jakson rippikirjoista. Äiti Taulu 3. –Puoliso 06.11.1870 Mustio Karl Anton Sandholm. Syntynyt 15.09.1848 Mustio,Ruukki. Kastettu 15.09.1848 Mustio. Ruukkityöläinen. Pariskunta vihittiin kotonaan, kuulutukset oli saatu 2.11.1870. Karl Antonin äidin, Eva Christinan vanhemmat olivat ruukkityölänen Gustaf Sandholm, 4.3.1797-4.12.1871 sekä tämän vaimo, Maria Sandberg, s. 1.6.1798, elossa vielä vuonna 1885. Evalla oli veli Carl Gustaf (s. 1835). Mustion kastettujen luettelossa Eva mainitaan herraskartanon eli Mustion ruukinkartanon piikana aviottoman Karl Antonin syntymänaikaan.
V Lapset
Karl Anton Sandholm. Syntynyt 01.05.1870 Mustio,Ruukki. Kastettu 03.05.1870 Mustio. Kastettujen luettelossa mainitaan aviottomaksi pojaksi, mutta ilmeisesti isä oli Evan tuleva puoliso, Sandholm.
Taulu 7
(Taulusta 2)

III. Edla Johanna Antin. Syntynyt 19.07.1834 Karjalohja,Sackola. Kastettu 21.07.1834. Piika. Annettiin vain neljän vuoden iässä kasvatiksi Karjalohjan Karkalin taloon.

Karjaan Lill-Sannäsin Jurkan talon piika 1850-luvulla.

Edla Johannalla oli kolme aviotonta lasta. Äiti Taulu 2.

IV Lapset
Erik Wilhellm Antin. Syntynyt 13.05.1855 Karjaa.
Erika Sofia Antin. Syntynyt 30.07.1856 Karjaa.
Anders August Antin. Syntynyt 22.11.1857 Karjaa.
Taulu 8
(Taulusta 1)

II. Ulrica Alm. Syntynyt 17.04.1803 Karjalohja,Tallnäs. Isä Taulu 1. Johan. Muonatorppari. Muonatorpparii Karjalohjan Tallaan kylästä.
III Lapset
Wilhelmina Alm. Syntynyt 08.05.1828 Suomusjärvi, Nummijärvi. Piika. Taulu 9.
Taulu 9
(Taulusta 8)

III. Wilhelmina Alm. Syntynyt 08.05.1828 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kastettu 08.05.1828 Suomusjärvi. Piika. Oli vihkimisen aikaan piikana Karjalohjan Kourjoen rusthollissa. Äiti Taulu 8. –Puoliso 09.12.1854 Karjalohja Henrik. Syntynyt 06.02.1831 Karjalohja. Kastettu 07.02.1831 Karjalohja. Renki. Vihkimisen aikaan oli renkinä Karjalohjan Kourjoen kylän rusthollissa. Viimeistään 1859 Härjänvatsan Pellin talon Lantzin torpparina.

Vanhemmat Pellonkylässä asunut muonatorppari Carl Göransson ja vaimonsa Eva Adamsdotter.

IV Lapset
Josefa Ulrika Karlsson. Syntynyt Karjalohja,Härjänvatsa. Kastettu Karjalohja. –Puoliso Gustaf Evert Lindqvist. Rusthollarin poika Karjalohjan Härjänvatsan kylän Rannanpellon talosta.
Henrik August Ferdinand. Syntynyt 19.07.1855 Karjalohja,Kourjoki. Kastettu 22.07.1855 Karjalohja.
Erika Wilhelmina Karlsson. Syntynyt 01.03.1858 Karjalohja,Härjänvatsa. Kastettu Karjalohja. Vanhemmat Karjalohjan Härjänvatsan Pellin talon Lantzin torppari Henrik Karlsson ja vaimonsa Wilhelmina Alm. –Puoliso 21.05.1877 Karjalohja Gustaf Edvard Ojonen. Torppari. Karjalohjan Makkarjoen kylän Isotalon torppari.
Karl Alexander Karlsson. Syntynyt 09.09.1859 Karjalohja,Härjänvatsa. Kastettu 11.09.1859 Karjalohja. Räätäli. Asui vihkimisen aikaan vuonna 1883 Karjalohjan Härjänvatsan kylässä ja toimi räätälinä. –Puoliso 16.11.1883 Karjalohja Mathilda Katarina Nyberg. Mainitaan vihittäessä entisen torpparin tyttäreksi Karjalohjan Härjänvatsan kylästä.
Taulu 10
(Taulusta 1)

II. Eva Lena Alm. Syntynyt 24.10.1807 Karjalohja,Tallnäs. Isä Taulu 1. –Puoliso 30.09.1832 Karjalohja Gustaf Henric Bäckström. Syntynyt 27.04.1807 Karjalohja,Lohjantaipale. Renki,itsellinen. Karjalohjan Lohjantaipaleen renki, sittemmin itsellinen. Oli myös puusepän opissa välillä. Beckström.
III Lapset
Josepha Wilhelmina Beckström. Syntynyt 23.11.1832 Karjalohja,Lohjantaipale. Kastettu 25.11.1832 Karjalohja.
Josepha Gustava Bäckström. Syntynyt 03.06.1835 Karjalohja,Lohjantaipale. Kastettu 04.06.1835 Karjalohja. Kuollut punatauti 05.02.1846 Karjalohja,Lohjantaipale. Haudattu 09.02.1846 Karjalohja.
Carl Gustaf Napoleon Bäckström. Syntynyt 13.09.1840 Karjalohja,Lohjantaipale. Kastettu 16.09.1840 Karjalohja. Kuollut convuls 08.02.1846 Karjalohja,Lohjantaipale. Haudattu 09.02.1846 Karjalohja.
Josepha Wilhelmina Bäckström. Syntynyt 20.11.1847 Karjalohja,Lohjantaipale. Kastettu 24.11.1847 Karjalohja.

Varkaus Raunistulassa

Eräs kaukainen sukulaiseni oli Turussa 1800-luvun lopulla asunut vaununtekijä Gustaf Adolf Hartzell. Hänellä oli vaimonsa Johanna Amalia Heleniuksen kanssa useita lapsia, joista vuonna 1870 syntynyt Frans Wilhelm pääsi ylioppilaaksi Turun lyseosta ja työskenteli lopulta tullitarkastajana Viipurissa 1925-1937. Hänen vaimonsa oli Edit Emilia Avenius. Frans Wilhelm kuoli 1942 Helsingissä, mutta isä Gustaf Adolfin kuolinajasta ei itselläni ole toistaiseksi tietoa.


Luultavasti hän kuoli jo ennen vuotta 1885, sillä tuolloin Johanna Amalia asui yksinään (tosin lapsien kera) Raunistulan kylässä.Tuo pahamaineinen alue kuului tuohon aikaan Maarian pitäjään. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä, kello 12-14 välillä Johanna torppaan murtauduttiin hänen itsensä ollessa kaupungilla. Lähtiessä Johanna oli kätkenyt avaimen tavalliseen paikkaan (missä se sitten ikinä olikin), mutta varkaat olivat löytäneet sen ja menneet sisälle. Sieltä olivat pitkäkyntiset hoksanneet piirongin avaimen ja täten saaneet haltuunsa melkoisen aarteen; 3 kpl 20 markan ja 4 kpl 10 markan kultarahoja, kaksi 20 markan ja yhden 10 markan setelin, viisi kultasormusta, yhdet kultaiset korvarenkaat sekä hopeisen kellon pronssiperillä.

Johannan tultua takaisin reissultaan, ilmoitti hän tietenkin asiasta välittömästi poliisille. Etsiväkomissaari August Hilden tiesi, että eräs varkaudesta taannoin tuomion saanut maalarinpoika, Oskar Wiitanen erään toisen samanlaisen sällin kanssa oli pitänyt elämää räätäli Randellin torpassa Ruohonpään kylässä. Tämä tölli oli kuuluisa laitapuolen asukkaistaan. Wiitasella ja hänen toverillaan oli tuona päivänä ollut runsaasti rahaa ja niinpä muutamat konstaapelit lähtivät katsomaan mitä Ruohopäässä tapahtui.

Konstaapelit korjasivat pojat mukaansa kesken juominkien ja poliisilaitoksella Wiitaselta löydettiin tarkastuksessa yksi varastetuista sormuksista, kolme 20 markan ja kaksi 10 markan kultarahaa, kolikoita sekä pari vaatekertaa. Toisen sormuksen Wiitanen kertoi antaneensa kyytimiehelleen aiemmin samana aamuna. Tämäkin sormus saatiin sitten takaisin ao. mieheltä.

Wiitanen oli tuon rikospäivän aamuna oleskellut Randellien luona, poistunut hetkeksi juuri varkauden aikoihin ja sitten taas tullut takaisin "hyvissä varoissa". Asiasta uutisoinnin yhteydessä paheksuttiin sitä, että Maarian pitäjän siltavoutikin oli ottanut osaa mökin juomajuhliin. Wiitanen vangittiin kuulustelujen päätteeksi ja tuomioistuin antoi aikanaan rangaistuksen.
Tämä ei paljoa hillinnyt Oskar Alfred Wiitasta, sillä vielä joulukuussa 1900 saattoi lehdistä lukea hänen tekemistään varkauksista. Oikeus katsoi näiden kolttosten jälkeen kohtuulliseksi rangaista Wiitasta kahdeksalla vuodella kuritushuonetta. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi.

Taikataiteilija Pauline Schmidt

Wiipurin Sanomat no 92 - 22.4.1888

Tanskassa syntynyt taikataiteilija Pauline Wilhelmine Schmidt


(5.9.1865–14.6.1944) teki aikoinaan yhden suurimmista Suomessa koskaan olleista taikurikiertueista. Hänen uransa kesti kaiken kaikkiaan noin kuusi vuotta ja Suomen lisäksi Schmidtin taitoja saatiin ihailla muissakin Skandinavian maissa. Sanomalehdet antoivat kauttaaltaan lähinnä ylistäviä lausuntoja "silmänkääntäjän" esiintymisistä ja yleisökin tuntuisi ottaneen hänet omakseen. Kevätkaudella 1888 Schmidt esiintyi mm. Hämeenlinnassa ja Mikkelissä. Sanomalehti Hämäläinen kertoi maaliskuussa olleesta illasta seuraavaa;


”Silmänkääntäjä,neiti Pauline Schmidt oli eilen ehtoolla sangen hupainen ilmestys meidän tätä nykyään muuten sangen ikävällä näyttämöllä. Hän toimitti tehtävänsä hitaisella levollisuudella, joka piti yleisön kiinteässä innostuksessa koko ajan. Neiti Schmidt ei ensinkään hätäillyt, vaan vaihteli vitsejä yleisön kanssa, niin että yleisön oli pakko nauraaja olla tyytyväinen, vieläpä ihastua kaikkeen mitä neiti Schmidt toimitti.
Näyttämöllä liikkuu neiti Schmidt hiljaisesti, mutta osoittaa kaikissa tempuissaan erinomaista hermojen voimaa. Muun ohessa osaa hän tähdättyyn paikkaan joka kerta kun hän ampuu. Sitä ei joka mies tee.”

Noin kuukautta aiemmin ilmestynyt Aura kertoi myös siitä, mitä itse temppuihin sisältyi;

”Enin taitoa osoitti se temppu, kun taituri käsin ja jaloin ja kauloin paaluun sidottuna solmut sinetissä verhon takana sytytti sikarin, riisti kumppaniltaan takin, kellon ym. ilman että sinetit solmuista rikkoutuivat.”

Huhtikuussa 1888 Schmidt vieraili Viiprussa ja siellä suosio oli niin suurta, että sunnuntai-iltana 22. päivä jouduttiin järjestämään ylimääräinen näytös. Lippujen hinnat tähän esitykseen vaihtelivat 50 pennistä kahteen markkaan.

Toukokuussa Pauline Schmidtin käytyä Mikkelissä totesi paikallinen aviisi lakonisesti "...ettei tämä ylistys ole liioiteltu sen tuli yleisö eilisillan näytännössä huomaamaan." Kuopion kaupungissa toimittajat kertoivat neidin kääntävän "meidän rehelliset silmämme ja panevan meidät uskomaan semmoista, mikä kokonaan sotii järkeä vastaan".

Edellä mainitusta Viipurin toisesta näytöksestä kirjoitti Wiipurin Uutiset pari päivää myöhemmin tähän tapaan;

"Olemme usein olleet tilaisuudessa tutustumaan tämänlaatuisten "taiteilijain", niin nais- kuin miespuolisten temppuihin, mutta neiti Schmidtin vertaa sukkeluudessa ja sievyydessä mitä vaikeimpain - niin tuiki peräti käsittämättömäin - "loihtutemppujen" ratkaisemisessa emme usko monta vielä tällä sataluvullakaan löytyvän. Mitään yksityisluetteloa "loihtutaitelijattaren" esittämistä tempuista ei ahdas tila lehdessä salli eikä meillä siihen haluakaan ole - ken itse ne näkee, hän ne parhaiten tajuaa.

Mainitsemme vain, että meille entuudesta tunnettu nk. "viheriä huone", jonka neiti S. viimeisenä "näytti", hämmästytti suuresti,sillä siihen kuuluvat tehtävät suoritettiin niin äkkipikaa, että suumme jäi ammolleen. Koko "mestari" on tuo neiti Schmidt tosiaan!"


Lisäksi lehti kertoi, että Suomen pataljoonan septetti piti tarkan huolen asiaankuuluvasta soitannosta.

Tarvas-Radio

Joskus sitä ajautuu mielenkiintoisiin hankkeisiin lähes puolivahingossa. Parasta tässä on se, että juttu voi yllättäen kääntyä äärimmäisen hauskaksi ja opettavaiseksi. Tämän sain kokea Tarvasjoen ns. nettiradiotyöryhmän laajennetussa palaverissa viime keskiviikkoiltana. Vieraiksi kutsutut toimittaja Joona Haarala (YLE) ja nettiradio-osaaja Jussi Kokkola virittävät paikalle saapuneen runsaslukuisen joukon vilkkaaseen keskusteluun paikallisradion mahdollisuuksista.

Olen itse innostunut termistä hyperlokaali ja juuri siitä tässä projektissa tulee olemaan kyse. Tarvas-Radion tarkoituksena on tehdä, dokumentoida ja kertoa alle kahden tuhannen asukkaan pitäjässämme tarinoita sukupolvelta toiselle, kaverilta kaverille, tutulta tuntemattomalle jne jne. Toimittaja Haarala antoi lennosta monia hyviä esimerkkejä ja havaintoesityksiä siitä, miten nykytekniikka mahdollistaa esim. haastattelun tekemisen todella helposti. Itselleni oli suuri oivallus siinä, että saman henkilön kanssa voi tehdä vaikka puolen tusinaa juttuja alkaen aina eri näkökulmasta. Yhden pitkän ja monipolvisen tarinan sijasta kannattaakin tehdä monta pientä juttua, jotka ovat sitten paljon dynaamisempia sekä täten kuuntelijaystävällisempiä.


Mallia voi ottaa vaikka Tarvasjoen Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan, Heikki Mustamäen tekemästä muisteluhetkestä Nummisen perheen luona, josta tässä alla on vain pieni pätkä;