Varkaus Raunistulassa

Eräs kaukainen sukulaiseni oli Turussa 1800-luvun lopulla asunut vaununtekijä Gustaf Adolf Hartzell. Hänellä oli vaimonsa Johanna Amalia Heleniuksen kanssa useita lapsia, joista vuonna 1870 syntynyt Frans Wilhelm pääsi ylioppilaaksi Turun lyseosta ja työskenteli lopulta tullitarkastajana Viipurissa 1925-1937. Hänen vaimonsa oli Edit Emilia Avenius. Frans Wilhelm kuoli 1942 Helsingissä, mutta isä Gustaf Adolfin kuolinajasta ei itselläni ole toistaiseksi tietoa.


Luultavasti hän kuoli jo ennen vuotta 1885, sillä tuolloin Johanna Amalia asui yksinään (tosin lapsien kera) Raunistulan kylässä.Tuo pahamaineinen alue kuului tuohon aikaan Maarian pitäjään. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä, kello 12-14 välillä Johanna torppaan murtauduttiin hänen itsensä ollessa kaupungilla. Lähtiessä Johanna oli kätkenyt avaimen tavalliseen paikkaan (missä se sitten ikinä olikin), mutta varkaat olivat löytäneet sen ja menneet sisälle. Sieltä olivat pitkäkyntiset hoksanneet piirongin avaimen ja täten saaneet haltuunsa melkoisen aarteen; 3 kpl 20 markan ja 4 kpl 10 markan kultarahoja, kaksi 20 markan ja yhden 10 markan setelin, viisi kultasormusta, yhdet kultaiset korvarenkaat sekä hopeisen kellon pronssiperillä.

Johannan tultua takaisin reissultaan, ilmoitti hän tietenkin asiasta välittömästi poliisille. Etsiväkomissaari August Hilden tiesi, että eräs varkaudesta taannoin tuomion saanut maalarinpoika, Oskar Wiitanen erään toisen samanlaisen sällin kanssa oli pitänyt elämää räätäli Randellin torpassa Ruohonpään kylässä. Tämä tölli oli kuuluisa laitapuolen asukkaistaan. Wiitasella ja hänen toverillaan oli tuona päivänä ollut runsaasti rahaa ja niinpä muutamat konstaapelit lähtivät katsomaan mitä Ruohopäässä tapahtui.

Konstaapelit korjasivat pojat mukaansa kesken juominkien ja poliisilaitoksella Wiitaselta löydettiin tarkastuksessa yksi varastetuista sormuksista, kolme 20 markan ja kaksi 10 markan kultarahaa, kolikoita sekä pari vaatekertaa. Toisen sormuksen Wiitanen kertoi antaneensa kyytimiehelleen aiemmin samana aamuna. Tämäkin sormus saatiin sitten takaisin ao. mieheltä.

Wiitanen oli tuon rikospäivän aamuna oleskellut Randellien luona, poistunut hetkeksi juuri varkauden aikoihin ja sitten taas tullut takaisin "hyvissä varoissa". Asiasta uutisoinnin yhteydessä paheksuttiin sitä, että Maarian pitäjän siltavoutikin oli ottanut osaa mökin juomajuhliin. Wiitanen vangittiin kuulustelujen päätteeksi ja tuomioistuin antoi aikanaan rangaistuksen.
Tämä ei paljoa hillinnyt Oskar Alfred Wiitasta, sillä vielä joulukuussa 1900 saattoi lehdistä lukea hänen tekemistään varkauksista. Oikeus katsoi näiden kolttosten jälkeen kohtuulliseksi rangaista Wiitasta kahdeksalla vuodella kuritushuonetta. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi.