Elias Lönnrotin luonteesta

Elias Lönnrot vietti emeritus professorina loppuvuotensa Sammatissa ja istui kesäisin päiväkausia ongella. Kerran pari ylioppilasta tuli järven rantaan ja pyysi onkijaa soutamaan heidät ylitse tietämättä lainkaan, kuka ukko oli. Lönnrot vaatimattomana ja alati kohteliaana miehenä teki työtä käskettyä ja kantoi kaupanpäällisiksi vieraitten matkalaukun jonkin matkan päässä rannasta olevaan taloon. Siellä vasta tuli ilmi, että tuo avulias ukko ei ollut kukaan muu kuin kunnianarvoisa professori.

Toisen kerran, kun hän talonpojan vaatteissaan hienojen herrojen seurassa saapui erääseen Lohjanjärven rannalla olevaan taloon, kysyi emäntä, kun vieraat kävivät aterialla;

"Annetaanko soutajaäijällekin ruokaa?"

Emännän hämmästys oli suuri hänen nähdessään, kuinka herrat asettivat Lönnrotin kunniapaikalle pöydän ääreen ja puhuttelivat häntä professoriksi!


Lönnrotin luonnetta kuvaa myös tämä tarina;

Aleksis Kivi oli kerran maksattanut Eliaksella räätälinlaskunsa, minkä takaisinmaksun viivästyminen harmitti kovasti Kiveä. Asia taisi jäädä lopulta hoitamatta Kiven sairastumisen takia. Kerrotaan Lönnrotin lausahtaneen tapahtuneen tiimoilta;

"Minä annan sammattilaisen kyläräätälin poikana velan anteeksi nurmijärveläisen kraatarin pojalle"