Sukututkija ja sanomalehdet

Poliitiikkaa sanomalehdissä

Sukututkija voi hyötyä sanomalehdistä monella tapaa. Sanomalehdet ovat tärkeä historiallinen lähde, josta sukututkija voi löytää tietoa oman sukunsa historiasta ja elinoloista. Sanomalehdet ovat arkistoituja ja niitä on saatavilla monissa kirjastoissa ja arkistoissa.

Sanomalehdet voivat antaa tietoa esimerkiksi seuraavista asioista:

Sukulaisten kuolintiedoista: Sanomalehdet julkaisevat usein kuolinilmoituksia, joista sukututkija voi löytää tietoa sukulaisensa kuolemasta. Kuolinilmoituksista voi saada myös tietoa sukulaisen ammatista, perhesuhteista ja asuinpaikasta.

Henkilöhistoriasta: Sanomalehdet julkaisevat usein artikkeleita paikallisista tapahtumista ja henkilöistä. Näistä artikkeleista voi löytää tietoa oman suvun jäsenistä, jotka ovat olleet mukana merkittävissä tapahtumissa tai tehneet merkittäviä asioita.

Yhteiskunnallisista tapahtumista: Sanomalehdet kertovat yhteiskunnallisista tapahtumista ja ilmiöistä, jotka voivat vaikuttaa suvun jäsenten elämään. Esimerkiksi sota-aikojen uutisoinnista voi saada tietoa suvun jäsenten palveluksesta armeijassa.

Mainoksista: Sanomalehdissä julkaistiin myös mainoksia, jotka voivat antaa tietoa sukulaisten ammateista ja liiketoiminnasta.

Historiallisesta kontekstista: Sanomalehdet ovat arvokas lähde historiallisen kontekstin ymmärtämisessä. Ne voivat antaa tietoa aikakauden yleisistä olosuhteista, kuten poliittisesta ilmapiiristä, taloudellisesta tilanteesta ja yhteiskunnallisista muutoksista, jotka vaikuttivat suvun jäsenten elämään.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten sukututkija voi hyötyä sanomalehdistä. Sanomalehdet voivat antaa arvokasta tietoa, jota ei välttämättä löydy muualta, ja ne voivat auttaa sukututkijaa ymmärtämään paremmin oman sukunsa historiaa ja elämää.

Geneettisen sukututkimuksen mtDNA testistä sananen

Geneettisessä sukututkimuksessa tutkittava mtDNA tai mitokondriaalinen DNA on geneettinen materiaali, joka löytyy solujemme mitokondrioista. Toisin kuin tuman DNA, joka periytyy molemmilta vanhemmilta, mtDNA periytyy yksinomaan äidiltä, mikä tekee siitä arvokkaan välineen sukututkimuksessa.

Sukututkimuksessa mtDNA:ta käytetään usein jäljittämään ns. suoraa äitilinjaa aina geneettiseen Eevaan saakka, koska se siirtyy muuttumattomana sukupolvelta toiselle. Tämä tarkoittaa, että jos kahdella ihmisellä on sama mtDNA-sekvenssi, he ovat äidin sukulaisia, ja heillä on yhteinen esiäiti.

Analysoimalla yksilöiden mtDNA-näytteitä ja vertaamalla niitä viitetietokantaan, voidaan tunnistaa geneettisiä vastaavuuksia ja mahdollisesti paljastaa tietoja heidän äitien esivanhemmista, kuten heidän etnisestä alkuperästään sekä muuttoliikkeistään todella pitkällä aikavälillä.

On tärkeää huomata, että mtDNA-testaus voi jäljittää vain yhden tietyn linjan henkilön sukupuussa, eikä aina välttämättä ole mahdollista tunnistaa tiettyjä esi-äitejä tai täyttää sukupuun puuttuvia oksia. Yhdessä muun tyyppisten geneettisten testausten ja perinteisen sukututkimustutkimuksen kanssa mtDNA-analyysi voi kuitenkin olla arvokas työkalu ihmisen sukuhistoriaan.

Mitokondriot ja siten mitokondrioiden DNA
 siirtyvät yksinomaan äidiltä jälkeläisille munasolun kautta.

10 syytä harrastaa historiaa

Historia antaa ymmärrystä menneisyydestä ja auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Historiassa voi tutustua erilaisiin kulttuureihin, ihmisiin ja tapahtumiin eri aikakausilta.

Historia auttaa kehittämään kriittistä ajattelua ja tutkimus- ja analyysitaitoja.

Historiassa voi oppia uusia taitoja ja tekniikoita, kuten kirjallisuuden, arkistojen ja dokumenttien tutkimista.

Historia tarjoaa mahdollisuuden tutustua merkittäviin henkilöihin ja tapahtumiin, joilla on ollut merkittävä rooli maailmanhistoriassa.

Historia auttaa ymmärtämään erilaisia poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia ilmiöitä ja niiden vaikutuksia eri aikakausilla.

Historia tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää erilaisia ihmisten uskomuksia ja arvoja eri aikakausilta.

Historiallisten tapahtumien ja henkilöiden tutkiminen tarjoaa inspiraatiota ja luovuutta henkilökohtaiseen elämään ja taiteeseen.

Historia tarjoaa mahdollisuuden oppia menneisyyden virheistä ja käyttää tätä tietoa kehitettäessä parempaa tulevaisuutta.

Historia tarjoaa mahdollisuuden löytää yhteyksiä eri kulttuureihin ja ihmisiin, ja auttaa ymmärtämään, että maailmassa on monenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Se auttaa myös kehittämään empatiaa ja ymmärrystä erilaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan.

Miten tehdä sukututkimusta?

Tässä ovat muutamia vinkkejä, joiden avulla voit tehdä sukututkimusta:

Käytä perinteisiä lähteitä: Aloita tutkimuksesi perinteisistä lähteistä, kuten kirkonkirjoista, henkikirjoista tai vaikka hautakivistä. Nämä lähteet ovat hyvä paikka aloittaa, sillä ne tarjoavat perustiedot sukulaistesi henkilötiedoista ja elämänvaiheista.

Tutki verkossa olevia lähteitä: Verkossa on runsaasti sukututkimustietoja, ja useat arkistot ja kirjastot julkaisevat digitoidun aineiston verkossa. Tärkeitä verkossa olevia lähteitä ovat esimerkiksi Digihakemisto ja Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto.

Hyödynnä sukututkimustyökaluja: Sukututkimustyökalut, kuten Geni, MyHeritage ja Familysearch, tekevät sukututkimuksesta helpompaa ja tehokkaampaa. Näillä työkaluilla voit luoda ja järjestää sukupuita, tallentaa tietoja ja etsiä tietoja verkosta.

Yhteystietojen etsiminen: Etsi yhteystietoja sukulaisistasi, jotta voit saada lisätietoja heidän elämänvaiheistaan ja perhehistoriastaan. Tämä voi sisältää vanhempiesi ja isovanhempiesi ystävien ja naapureiden haastatteluja ja kirjeenvaihtoa.

Osallistu sukututkimusryhmiin: Osallistu verkossa oleviin sukututkimusryhmiin ja keskustele muiden sukututkijoiden kanssa. Tämä voi auttaa sinua löytämään uusia lähteitä ja saamaan apua mahdollisissa sukututkimuksen esteissä.

Muistathan aina, että sukututkimuksessa on tärkeää olla tarkka ja varmistaa löydettyjen tietojen oikeellisuus mahdollisuuksien mukaan.

Millainen on hyvä sukututkija?

Hyvä sukututkija on henkilö, jolla on intohimo historiaa kohtaan ja vahva halu selvittää ja yhdistää perheen menneisyyden palasia. Kokosin tähän muutamia erityispiirteitä, joita sukututkijalla on oltava - ainakin hänen halutessaan saada laadukkaita tuloksia:

Huolellisuus: Sukututkimus vaatii huolellista tutkimusta ja huomiota yksityiskohtiin, sillä jopa pienet virheet voivat vaikuttaa sukupuun tarkkuuteen merkittävästi.

Kärsivällisyys: Sukututkimus voi olla hidasta ja tarkkaa prosessia, ja hyvän sukututkijan täytyy pystyä selvittämään suuria määriä tietoja ja dokumentteja.

Organisaatiotaidot: Sukututkimuksessa on paljon tietoa, ja hyvän sukututkijan täytyy pystyä pitämään kaikki tiedot käsissään ja pysymään organisoituna.

Tutkimustaidot: Sukututkimus vaatii laajan valikoiman tutkimustaitoja, mukaan lukien verkko- ja arkistotutkimukset sekä perheenjäsenten haastattelut.

Kriittinen ajattelu: Sukututkimus usein sisältää vanhan käsialan purkamista, ristiriitaisia tietoja ja puutteellisia tietueita, joten hyvän sukututkijan täytyy pystyä ajattelemaan kriittisesti ja luovasti ratkaistakseen nämä ongelmat.

Uteliaisuus: Sukututkimus on perheen menneisyyden tarinoiden selvittämistä, ja hyvän sukututkijan täytyy olla luonteeltaan utelias ja halukas oppimaan enemmän.

Yksityisyyden ja eettisyyden kunnioitus: Sukututkimus vaatii pääsyä herkkiin ja yksityisiin tietoihin, ja hyvän sukututkijan täytyy aina kunnioittaa yksityisyyttä ja noudattaa eettisiä periaatteita tutkimusta tehdessään.

Erikoinen todistus kirkonmiehestä

Lohjan kirkko 2017 - JP  Vuorela

Kaukainen esienoni, rusthollari Abraham Rautell joutui vuonna 1754 antamaan merkillisen todistuksen Lohjan silloisesta pitäjänapulaisesta ja varapastorista, Henrik Thoreniuksesta. Herra Thorenius syntyi vuoden 1700 paikkeilla Paimiossa ja tuli Turun katedraalikoulun oppilaaksi isovihan jälkeen. Ylioppilas hänestä tuli 1726 ja pappisvihkimyksen hän sai vuonna 1731. Tämän jälkeen hän oli hetken armovuodensaarnaajana Kaarinassa, mutta pidätettiin 1732 virantoimituksesta. Vierailtuaan hetken Paraisilla muutti hän Lohjalle pitäjänapulaisen viran saatuaan 1737. Pikkuvihan vuodet Thorenius vietti Ruotissa.

Henrik Thorenius oli jatkuvasti riidoissa Lohjan kirkkoherran kanssa ja menetti näiden sellkausten takia varapastorin arvonsa vuonna 1752. Hänet myös pidätettiin virantoimituksesta, mutta Lohjalla hän pysyi kuolemaansa saakka vuoteen 1772.

Käräjillä ja Turun akatamian konsistorin pöytäkirjoissa Thorenius mainitaan tiuhaan, mutta tämän kertainen lyhyt ote on vuodelta 1754. Tuolloin em. rusthollari Rautell antoi seuraavan todistuksen kiistakumppani kirkkoherran puuhista - suomennos Gabriel Rein.

Täten todistetaan, että viime joulupäivänä rovastin ja kirkkoherran korkeasti kunnioitettavan ja oppineen hra maist. Abraham Roeringin saarnatessa allekirjoittanut ei voinut päästä selville siitä, käyttikö hän heprean vai saksan kieltä, kuitenkin kuultiin joitakuita sanoja suomeksi, kuten Jesuxen syndymä päivä, jotka saatoin käsittää; vaikka silloin olin kirkossa selvänä, joka täten todistetaan.

Lohjalla 11 p:nä elok. v. 1754.

Abraham Rautell.

Eräs Siren

Vuonna 1884 Marttilan Vättilän Kankareen talon maille asettui koskelainen nuori mies Kustaa Vihtori Siren maakauppiaaksi edellisen maakauppiaan, Fredrik Ågrenin lähdettyä vastaavasti Koskelle Tl. Herra Siren kävi samalla hakemassa morsiamen aina Nousiaista saakka. Ulla Miina Törn oli nuorikon nimi ja hän oli itsellisen tytär Sontamalan kylän Tapanilta. Vielä saman vuoden aikana syntyi perheen esikoinen, poika Juho Jalmari. Kolmisen vuotta myöhemmin syntyi pikkuveli Kustaa Edvard, joka menehtyi imeväisiässä.  Äiti Ulla Miina kuoli kuukautta myöhemmin keuhkotautiin. Seuraavana vuonna isä Kustaa Vihtori meni naimisiin marttilalaisen Edla Karoliina Juhontyttären kanssa, joka oli Vättilän Kylä-Postin rusthollarista kotoisin.

Tuoreelle avioparille syntyi tammikuun 15. päivänä tytär Hilja Lyydia, mutta vain 15 päivää myöhemmin isä Kustaa Vihtori Siren menehtyi ensimmäisen vaimonsa tavoin keuhkotautiin. Edla Karoliina muutti orvoksi jääneen Juho Jalmarin ja Hilja Lyydian kanssa Kylä-Postille. Myös Hilja Lyydiasta tuli täysorpo Edlan kuoltua päivälleen kahta vuotta miestään myöhemmin. Kuolinsyynä oli ”punarokko” eli tulirokko.

Juho Jalmari ja Hilja Lyydia jäivät asumaan Kylä-Postille, mutta uuden vuosisadan saapuessa ensin mainittu muutti Koskelle Tl. Hänet otti hoidettavakseen isänisä Kustaa Tobiasson Dragonoff, joka asui vaimonsa Helena Miina Heikintyttären kanssa Isosorvastolla. Rippikirjassa heidät on merkitty irtolaisten joukkoon.

Maakauppias Kustaa Vihtori Sirenin ura jäi siis kovin lyhyeksi Marttilassa. Hänen sukuperänsä on hieman tavallista eksoottisempi, kuten isoisä Dragonoffin sukunimi jo ennakoikin. Kustaan isä oli Tobias Michelsson Dragonoff, joka syntyi Ypäjällä vuonna 1793. Tobias Dragonoff asui perheineen eräässä Palikkalan kylän torpassa. Tätä kylää kansoitti koko joukko Dragonoff-sukuisia miehiä. Näiden joukossa oli myös yksi tarkk’ampuja, Michel Dragonoff, joka oli em. Tobiaksen velipoika. Pientä hämmennystä asiaan tuo se, että Ypäjällä on ilmeisesti pappi sekoittanut serkkupoikien syntymäaikoja. Kustaa Tobiasson Dragonoff oli syntynyt 22.8.1828, mutta Koskelle Tl muutettuaan hänen syntymäpäiväkseen ilmestyy 3.9.1824. Tuona päivänä syntyi siis hänen tarkk’ampuja-serkkunsa. 

Kustaa Michelsson Dragonoff matkasi joulukuussa 1845 Helsinkiin, jossa hänestä tehtiin Suomen kaartin 4. tarkk’ampujapataljoonan mies numero 73. Siellä hän myös meni naimisiin erään Beata Maria Antintyttären kanssa. Kustaa Tobiasson Dragonoff muutti Kosken Tl Isosorvaston Yli-Mattilan talon mailla olleeseen torppaan vuonna 1854. Puolison hän sai Isosorvastolla asuneen räätälioppilaan tyttärestä, Henrika Vilhelmina Heikintyttärestä.

Tämän suvun kantaisä Suomessa oli sotilas Michel Dragonoff, joka tuli Ypäjän Palikkalan kylään Puolasta ns. Kustaa III:n sodan jälkeen 1790-luvulla. Puoliso Riitta Juhontytär oli  Hänen jälkeläisissään oli toinenkin tarkk’ampuja, Kustaan serkunpoika Juho Dragonoff, myöh. Mäntylä. Hän palveli Hämeenlinnassa vuosina 1880-1883. Tämän puolalaisen sotilaan jälkeläisiä asuu yhä edelleen runsaasti maassamme.