Kauppias Lunderberg Turusta

Kiskon Leilän rusthollissa 4. 8.1726 syntynyt Jonas Lunderberg lähti Turun kaupunkiin 20 vuoden iässä. Siellä hän ajautui kauppiaaksi. Vaurastuttuaan hän hankki omistukseensa talon nro 152, joka tunnettiin myös nimellä Vesa & Rampu. Lisäksi hän osti talon nro 120 Luostarikorttelista.

Ilmeisesti liiketoimet sujuivat vähintäänkin kohtalaisesti, koska päivämäärällä 12.7.1770 Jonas Lundbergin kirjasi itselleen myös Raisiossa sijainneen Ristimäen rusthollin.

Ehkä liiketoimet tai vain yksinkertaisesti sopivan morsiamen löytyminen lykänneet Jonaksen perhe-elämän aloittamista. Joka tapauksessa hän avioitui vasta vuonna 1769. Tämä avioliitto päättyi valitettavasti lyhyeen. Ainoastaan muutama kuukausi vihkimisestä puoliso Eva Lydeman menehtyi. Hänen vanhempansa olivat olleet muonamestari Gustaf Lydeman ja vaimonsa Anna Köhlman.

Seuraavana vuonna, 1772, Jonas Lunderberg nai Anna Christina Ytterin. Hänen isänsä oli ollut Annan syntymän aikaan Nousiaisten Nyynäisten kartanon kokkina. Äiti Anna Lundberg oli löytynyt Tukholmasta saakka.

Jonas ja Anna kuolivat vuosina 1815 ja 1816. Kauppias Lunderbergin kuolemassa ilmoitettiin lehdessäkin.

Jonaksella ja Annalla oli yhteensä viisi lasta. Heistä Jonas jatkoi kauppiaan uralla, tosin Uudessakaupungissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Catarina Wartz, jonka kuoltua 1827 Jonas nais Laitilassa syntyneen Eva Lovisa Lilljedahlin.

Jonaksen nuorempi veli, Gustaf Adolf, opiskeli Turun Akatemiassa ja antautui lainopin pariin auskultoiden Turun hovioikeudessa 23.6.1797. Lopulta hän muutti Uuteenkaupunkiin vuonna 1817, missä hän kuoli toukokuussa 1844.

Turussa ollessaan Gustaf Adolf mainitaan Turun Musiikillisen Seuran (Musikaliska sällskapet i Åbo) jäsenenä. Hän eli ja kuoli poikamiehenä.

Jonaksen ja Gustaf Adolfin sisar Anna Maria kuoli 1817. Hänen kuolemansa jälkeen julkistettu testamentti antoi 1000 riikintaaleria käytettäväksi köyhien kauppiaiden, kauppiasleskien ja heidän tyttäriensä hyväksi.

Perheen kaksi muuta lasta, Karl -nimen saaneet pojat kuolivat molemmat lapsena.

Turku Lunderberg von Lund

Werlander -suku Karstun Hemmilästä

Lohjan Karstun kylän Hemmilän talosta lähti 1700-luvulla suku, jonka jälkeläiset käyttivät seuraavalla vuosisadalla sukunimeä Werlander. Tavallista mielenkiintoisemmaksi tämän suvun tekee sen voimakas suuntautuminen kulttuuriin.

Johan Fridolf W. osti 1800-luvun puolen välin tienoilla Hemmilän jatkeeksi samasta kylästä Joenpellon tilan ja rakennutti sinne kaksikerroksisen talon. Johan Fridolfin perinnönjako riitautti hänen kaksi vanhinta poikaansa. Hän olikin määrännyt talonsa pojalleen, Wernerille. Kun Johan Emil sai kuulla tästä, "otti hän reppunsa", lopetti seminaarin kesken ja osti Sammatin Myllykylästä maapalstan. Vuonna 1906 hän perusti sinne kaupan ja toimi aina 1960-luvulle saakka. Rakennus on yhä olemassa. Itseasiassa asia hoitui paljon vähemmän proosallisella tavalla, ilman reppuja ja muita sukutarinoita.

Johan Emilin lapsista kolme ensimmäistä menehtyi pieninä. Eloon jäivät poika Erkki ja tytär Eeva, josta aikaa myöten tuli eräs Suomen kaikkien aikojen luetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Hänen lapsuuden muistonsa erityisesti isästään ovat liikuttavaa luettavaa. Johan Emilin puoliso, Erkin ja Eevan äiti oli Sammatin Myllykylän Arvelan talon tytär Anna Matilda Stenström.

Werlander Joenpelto Karstu

Junalla Hämeenlinnaan ja takaisin

Helsingin ja Hämeenlinnan välillä valmistui Suomen ensimmäinen rautatie 31. tammikuuta 1862. Tämä sai myöhemmin nimityksen Suomen pääradaksi. Seuraavina yhteyksinä tulivat rata Pietariin 1870, Toijalasta edelleen Tampereelle 1876 ja 1878 sieltä jatkettiin Haapamäen ja Seinäjoen kautta Ouluun, jonne rata ulottui 1884.


Tällä viikolla uutisoitiin EU:n uudesta päätöksestä, jonka mukaan matkustaja on oikeutettu automaattiseen hyvityskäytäntöön junan myöhästyessä aikataulustaan tunnin tai yli.



Vuonna 1864 näitä murheita ei ainakaan Suomen rautateillä pidetty isona ongelmana. Päivätär -sanomalehden numeroon 38, joka ilmestyi 17. syyskuuta mainittuna vuonna, pränttäsi Georg Strömberg rautatieyhtiön puolesta voimassa olevan aikataulun. Sen mukaan radalla liikennöitiin Hämeenlinnan suuntaan matkustajajunalla joka päivä ja lisäksi tavara- sekä kolmannen luokan matkustajajunalla kolme kertaa viikossa. Matkustajia huomautetaan ystävällisesti siitä, että junat viipyvät asemapaikoilla vain yhden eli kaksi minuuttia (?), mutta Hyvinkäällä peräti 10 minuuttia.



Hämeenlinnasta Helsinkiin päin kulki myös matkustajajuna joka päivä ja muut kolme kertaa viikossa, tosin eri päivinä.



old trains Hämeenlinna Helsinki

Sara Regina Bergheim ja Anders Lilius

Vuonna 1818 meni naimisiin kaksi kaukaista sukulaistani. Lohjan Roution ratsutilan vanhan isännän tytär Sara Regina Bergheim vihittiin Metsämaan kappalaisen apulaisen, Anders Liliuksen kanssa. Anders oli ollut vuodet 1810-1816 Lohjalla samoissa tehtävissä.



Pariskunnalla oli ikää jo jonkin verran, mutta silti avioliitto oli molempien ensimmäinen. Ilmeisestikin iästä johtuen ei Andersilla ja Saralla ollut yhteisiä lapsia. Myöskään merkintöjä au-lapsista heidän kohdallaan ei ole.
"Nuoripari" asui Metsämaalla, jossa molemmat puolisot kuolivat vuonna 1832. Metsämaa oli Loimaan seurakunnan vuonna 1778 perustettu kappeli. Sillä oli vuoteen 1801 saakka yhteinen pitäjänapulainen toisen kappeliseurakunnan, Alastaron kanssa.

Lohjalla Roution ratsutilan isäntä jatko Sara Reginan veli Claes Magnus Bergheim. Hänen puolisonsa oli Siuntion Kockiksen ratsutilan tytär Eva Lisa Lindberg. Heidän jälkeensä tilan omistajaksi tuli tytär Marian mies Selim Wikström. Hänestä mainitsinkin viime perjantain tekstissäni, joka koski ravikilpailuja.

Sekä Sara Reginan että Andersin esivanhemmat löytyvät omien esivanhempieni joukosta. Tosin sukulaisuus juontaa juurensa vasta 1700-luvulta, joten kovin läheisiä serkuksia emme siis keskenämme ole.

Huomattavasti mielenkiintoisempaa on sitten se seikka, että Sara ja Regina oli hyvin kaukaista suku keskenään. Molemmat kuuluvat Suomen kenties tutkituimpaan sukuun, Sursilleihin. Tästä linkistä löydät lisätietoja heistä.







Bergheim Sursill Lilius

Henrik Hornaeus Aurasta

Kirkonvartija Henrik Hornaeus (1820-1894) on haudattu Auran kirkkomaalle, lähelle pitäjän puukirkon päätyä.

Hän oli syntynyt rusthollari Simo Simonpojan ja Anna Heikintyttären perheeseen silloisen Marttilan pitäjän, myöhemmin Karinaisten Mäenpään kylän Juliuksen talossa elokuussa 1820. Isä Simo oli ollut jo aiemmin naimisissa Oripään Makkarkosken kylästä kotoisin olleen Eeva Juhontyttären kanssa.

Simo kuoli 80 vuoden korkeassa iässä 17.6.1848 ja leski Anna neljä vuotta myöhemmin 66 -vuotiaana. Simon ensimmäisestä avioliitosta Eevan kanssa syntyi 21.5.1800 tytär Liisa, jonka puoliso oli muuan Kustaa Blomster Karinaisista. Kustaa ja Liisa menivät naimisiin 21.5.1826. Heidän pojanpoikansa poika oli kuvanveistäjä, akateemikko Väinö Aaltonen.

Pieneltä hautausmaalta voi siis löytää yllättäviä yhteyksiä suuntaan jos toiseen.

Väinö Aaltonen Hornaeus Mäenpää Julius

Ravikilpailut

Hewosystäväin-yhdistys Nummen ja Pusulan kappeleista piti ensimmäiset kilwan-ajonsa 27 p:nä wiime maaliskuuta. Ilma oli kaunis erittäin sopiwainen. Ajo alkoi klo 12 päiwällä sittenkun palkintotuomarit oliwat tarkastaneet kilpailuun ilmoitetut hewoset, joita oli kaikkiaan 21, nimittäin 12 Nummen kappelista ja 4 Pusulasta sekä 3 Lohjalta ja 2 Wihdistä.

Toisen palkinnon, wiisikymmentä markkaa, sai kuwermenttisihteeri E.W. Stenström Nummelta; hänen 10-wuotias pruuni tammansa juoksi wirstaa pitkän radan kahteen kertaan 4 minuutissa 41 sekunnissa eikä rikkonut kertaakaan. Kolmannen palkinnon, kolmekymmentä markkaa, sai rusthollari Pusulasta, H.J. Werlander, jonka 9-wuotias pruuni ruuna juoksi kaksi wirstaa 4 minuutissa 18 sekunnista; rikkoi kolme kertaa.

Neljännen palkinnon sai rusthollarinpoika Nummelta, Jaakko Stenberg, jonka 6-vuotias musta tamma kulki tämän matkan 4 minuutissa 44 sekunnissa, rikkoi kahdesti. Rusthollari Werlander ei saanut sen wuoksi korkeampaa palkintoa, että yhdistyksen säännöissä on määrätty, että ruunahewoset Nummelta ja Pusulasta sekä oriit ja tammat muualta saawat kilwoitella ainoastaan kolmannesta ja neljännestä palkinnosta. Ensimmäistä palkintoa ei voitu jakaa.

Nopein hevonen oli kuitenkin rusthollari Selim Wikströmillä Lohjalta; hänen wiisi wuotias musta oriinsa, joka ensi kerralla rikkoi niin taajaan, ettei sille woitu palkintoa myöntää, juoksi sittemmin kaksi wirstaa 4 minuutissa 10 sekunnissa.

Artikkeli on ilmestynyt "Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä" nro 43, joka ilmesty 11.4.1878.

Stenström Werlander Wikström

Matti ja Maria Aurasta

Auran pitäjän Pitkäniitun Nokan talon isäntä Matti Tuomaanpoika ja Järykselän kylän Alitalon rusthollarin tytär Maria Matintytär vihittiin lokakuun 6. päivä vuonna 1870.

Matti oli syntynyt Nokan talossa 25.1.1844. Isä Tuomas Matinpoika ja äiti Liisa Mikontytär olivat menneet naimisiin jo vuonna 1822. Matti olikin perheensä kuopus.

Marian vanhemmat taasen olivat rusthollari Matti Matinpoika ja Anna Kaisa Antintytär. Anna oli miestään kolmisen vuotta nuorempi syntyen 9.6.1847. Heidät vihittiin Pöytyällä 20.6.1844. Matti oli Alitalon edellisen isännän poika ja morsian oli puolestaan kotoisin Pöytyän Juotolan Tanelin talosta.

Järykselän rusthollareita voidaan jäljittää aina 1700-luvun alkuun saakka. Vuonna 1740 Alitalon isäntäpariksi saapuivat Marttilan pitäjästä Lasse Yrjönpoika ja Maria Juhontytär. Heidän poikansa Juho oli naimisissa Anna Antintyttären kanssa, jonka isä oli Auran Isotalon rusthollari.

Matin ja Marian kulunut hautakivi sijaitsee Auran kirkkomaalla, ilmeisestikin siirrettynä alkuperäiseltä paikaltaan.

Aura Järykselä Prunkkala