Mielipiteitä Sukutiedosta

Sukutieto 2/2011 ilmestyi 27.6
Facebookissa muutavien ystävien kanssa pohdimme sitä, miksi Suomen Sukututkimusseuran Sukutieto-lehteen tarjotaan artikkeleita turhan vähän. Yritän nyt omalta osaltani kantaa korteni kekoon ja kannustan jokaista lukijaani miettimään, mitä juuri sinä voisit seuralle tarjota.

Vapaaehtoistyössä tulee aina se vaihe, että parhaat ideat on tullut esitettyä ja iskee ns. taisteluväsymys. Sen takia olisi kaikin puolin mielekästä, että maan johtava sukututkimusseura saisi jatkuvasti uusia puuhaihmisiä toimintaansa mukaan. Iälläsi, ammatillasi, koulutustaustallasi tai sukupuolellasi ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on omasta mielestäni, että sinulla on jokin tarina tai asia kerrottavana muille sukututkijoille.

Olen ainakin itse huomannut, miten tietoja ja ajatuksiaan jakamalla saa myös vastavuoroisesti ottaa niitä vastaan. Näin tapahtuu kehitystä siinä omassa tutkimuksessa tai mistä sitten ikinä kiinnostunut oletkin.

Uusin Sukutieto tipahti postilaatikosta. Se oli täynnä mukavia juttuja, mutta ehkä tuttavani sanoja mukaillen "tiettyä ajankohtaisuutta voisi olla enemmän". Onneksi seuran toiminnanjohtaja PT Kuusiluoma kuvaili sekä pääkirjoituksessa että erillisessä jutussa viimeisen puolen vuoden aikana polemiikkia aiheuttanutta kirkkohallituksen sukututkijoita kohtaan tuntemaan "vihaa" varsin suorin sanankääntein. Toivottavasti ao. instanssissa osataan vielä sisälukutaito ja asiassa päästään maalaisjärjellä ymmärrettäviin ratkaisuihin.

Kommentit

  1. Eikä välttämättä artikkeleita, vaan kaikenlaista pientä kivaa. Eikö joku voisi vaikka tonkia nettiä ja kaivella sieltä kaikkea kiinnostavia juttuja. Esimerkiksi Birger Jaarlin dna on Ruotsissa tutkittu ja muuallakin maailmassa tapahtuu kaikkea sukututkimukseen liittyvää jatkuvasti. Sukutieto kaipaisi uutistoimittajia, jos minulta kysytään. Mutta toki jos lehden luonne on ensisijaisesti tiedotus, niin se sitten on tiedotuslehti. Se, onko se nykyaikaa ja tulevaisuuden kannalta järkevää, on eri asia.

    Terv.Tiina Miettinen

    VastaaPoista
  2. Minun päätoimittaja-aikanani 2009-2010 tarjouduin tekemään uutisia. Uutismatkoihin tarvittavia määrärahoja ei kuitenkaan löytynyt. Suomihan on laaja maa, ja matkakulut nousevat helposti suuriksi. Olisin mielelläni ajanut esim. 100 kilometrin päähän juttua tekemään, mutta matkakulut olisi pitänyt saada katettua. Meillä vielä työelämässä olevilla humanisteilla on usein talous niin veitsen terällä, että juoksevat kulut pitää saada katettua. Ehkäpä lehden uutistoimittajaksi löytyisi joku hyvätuloinen eläkeläinen, joka voisi tukea Sukutietoa kustantamalla itse jutuntekomatkansa? Kenties Sukutiedon talous on jo minun ajoistani parantunutkin, ja uutismatkoihin voi löytyä resursseja. Anu Lahtisen kanssa kaavailimme myös apurahan anomista uutismatkoja varten, mutta päätoimittajakauteni ehti päättyä ennen suunnitelman toteuttamista. T. Tuija Saarinen (päätoimittaja 2009-2010)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit