Eräs hautakivi Kuusjoelta

Kuusjoen hautausmaalta, jonka ympäristö näytti olevan suurten mullistusten kohteena, löytyi oheinen nahkuri Sinisalon perheen hautakivi.

Nahkurin ammatti ei ollut erityisen arvostettu entisaikaan ja alinta mahdollista kastia olivat hevosnahkurit. Muiden käsityöläisten päästessä isäntäväen kanssa samaan ruokapöytään, joutui nahkuri monesti aterioimaan yksinänsä.

Sinisalon Oskar Emanuel oli syntynyt Salon Moision kylässä, Ollikkalan torpassa. Isä Samuel Johansson Selroos oli kotoisin Halikon Putolan kylän Ylhäisten rusthollista, mutta perheensä nuorimpana jälkeläisenä joutui tienaamaan leipänsä torpparina. Vaimo Lovisa Malvina oli myöskin kotoisin Halikosta, Härkisten Leppälän torpasta.

Torppari Samuel käytti samaa sukunimeä kuin hänen isäpuolensa, Putolan rusthollari Erik. Tämä oli tullut Putolan isännäksi naituaan leskeksi jääneen Walborg Johansdotterin. Erik Selroos oli kotoisin Uskelan Haukkalan kylän Sepän talosta. Sukunimen alkuperää voi vain arvailla.

Agata Karoliina, joka oli miestään 12 vuotta vanhempi, oli syntynyt Perttelin Kurkelan kylän Yli-Pässin talossa. Perheessä käytettiin sukunimeä Nygren.  Isä Abraham oli syntynyt Uskelassa ja äiti Anna Johansdotter Paimiossa. Vihkimisen aikaan vuonna 1827 perhe asui Turussa, mistä he sitten saapuivat Uskelan kautta Pertteliin.

Agata Karolina oli siis miestään iäkkäämpi ja olikin ehtinyt olla naimisissa aiemmin. Ensimmäinen puoliso oli somerolainen Jakob Jakobsson, josta tuli aikanaan Perttelin Tiskarlan kylän Prätän isäntä. Jakob Jakobsson kuoli 1880 ja kaksi vuotta myöhemmin nahkuri Selroos vei leskivaimon vihille. Sukunimi suomalaistui Sinisaloksi 12.5.1906 J.V. Snellmanin syntymän satavuotisjuhlapäivänä. Olipa tässä välissä asuinpaikkakin vaihtunut Kuusjoeksi uuden kunnan perustamisen myötä.

Hautakiven juurelle on kätketty myös Knut Rikhard ja Jenny Marian Joen maalliset jäännökset. Jenny Maria oli Agata Karolinan ja Jakobin tytär, jonka puoliso Knut oli syntynyt Perttelin Impolan kylän Haalilla renki Johan Gabrielssonin ja Ulrika Kristina Abrahamsdotterin lapsena. Isä Johanin vanhemmat olivat Inkereen kartanon tallirenki Gustaf Lindgren ja vaimonsa Maja Stina Re(h)n.

Hevosenkengittäjä

Marttilan Tiipilän kylän Lammin puustelliin eli sotilasvirkataloon ilmestyi 1790-luvun alussa "Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Henkirakuunarykmentin Maskun komppanian hevosenkengittäjä Fredrik Wall. Maaliskuussa 1791 hän vei vihille Loven kylän Knaapin rusthollarin tyttären, Annan. Vuosien 1792-1801 välillä perheeseen syntyivät lapset Karl Fredrik, Anna Helena, Anders Gabriel, Johannes Petrus ja Gustaf. Perheen yhteiselämä päättyi surullisella tavalla helmikuussa 1810 äiti Annan menehdyttyä halvaukseen.

Vanha lato Tiipilässä

Noin puolitoista vuotta tämän jälkeen Fredrik Wall oli valmis ottamaan uuden vaimon. Toiseksi puolisoksi osui Loven kylässä asunut leskivaimo Anna Kaisa Matintytär Helin, jonka ensimmäinen aviomies oli ollut Rukkalan talonentinen isäntä Juho Juhonpoika. Tämä oli kuollut vuonna 1806 ja jättänyt jälkeen lesken sekä pienen Liisa-tyttären.

Anna Kaisa ja Fredrik saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, Ulrikan, vuonna 1817. Häntä seurasivat Hermanni, David ja pahnanpohjimmaisena Heikki. Viimeksi mainittua poikaa ei isä Fredrik ehtinyt nähdä lainkaan, sillä hevosenkengittäjä Wall kuoli jo puoli vuotta aikaisemmin. Leski Anna jäi asumaan Lammin taloon ja kuoli elokuussa 1839 joko kurkkumätään tai angiinaan.

Hevosenkengittäjä Wallin lapsista Juho Petteri mainitaan vuodesta 1825 lähtien Lammin puustellin vuokraajana, kun taas velipoika Kustaasta tuli saman talon torppari sekä suutari. Myös kolmas veljeksistä eli Karl Fredrik oli torppari, mutta hän asusti Pappilan mailla olleessa mökissä.
Veljessarjan nuorin oli siis Heikki, joka otti vaimokseen piika Leena Sofia Matintyttären Maunulan Anttilasta.

Miesten siskoista Anna Helenan vei vihille Tiipilä YliMartin Kustaa Juhonpoika ja Ulrika Tiipilässä asunut pitäjänsuutari Jaakko Heikinpoika Hellman.

Fredrik Wallin lapsenlapsista voidaan mainita ainakin Purhalan Kylänpään piika Maria Justina Kustaantytär, joka oli aviossa pitäjänsuutari Simo Simonpoika Sahlstenin kanssa.

Hevosenkengittäjä oli tärkeässä roolissa ratsuväen huoltojoukoissa. Joskus keskiajalla tämä ammattikunta oli seppien joukossa arvostetuimpien joukossa, sillä hän hoiti  jonkin verran myös eläinten sairaanhoitoa. Käytännössä ratsuväki ei olisi päässyt edes liikkelle ilman Fredrik Wallin ja hänen ammattiveljiään.

Danman, Danroth vai Friberg?

Pöytyän Pihlavan ja Pajun kylissä reilut 200 vuotta sitten asunut räätäli Samuel Dannroth on hyvä esimerkki siitä, miten sukunimen käyttäminen vaihteli sukupolvesta toiseen. Itseasiassa Suomeen saatiin sukunimilaki vasta vuonna 1920, joten tätä ennen nimiä saattoi käyttää miten parhaaksi katsoi. Samuelin isä oli sotilas Erik Danneman ja sotilasnimet eivät olleet sukunimiä siinä mielessä kuinka me nykyisin ymmärrämme kyseisen käsitteen.

Sotilas sai sukunimensä rekrytoinnin yhteydessä. Näin ollen saman sukunimen saaneet sotilaat eivät välttämättä olleet millään tavoin sukulaisia keskenään. Saattoipa nimi myös vaihtua palveluksen kuluessa, joten sukututkijan on syytä olla sotilaiden kohdalla erityisen tarkkana virhetulkintojen varalta.

Erik Dannemanin sukunimi ei muuten viittaa esimerkiksi Tanskanmaalle. Danneman merkitsi yksinkertaisesti talonomistajaa, talollista ja joskus myös "hyvää miestä". Erikin ja Samuelin vaiheiden seuraaminen Pöytyän rippikirjoista on jokseenkin työlästä. Kastettujen ja vihittyjen luetteloiden tietoja yhdistelemällä saa selville, että Erikin patronyymi oli Antinpoika. Toisaalta selviää, että vielä 1760-luvun alussa Erik käytti sukunimeä Friberg. Hänen vaimonsa oli Anna Heikintytär, mutta kastettujen luettelossa patronyyminä eli isännimenä on välillä Erkintytär.

Joka tapauksessa Erik ja Anna vihittiin vuonna 1759. Tuolloin morsian oli ollut piikana Loimaan Pappisten kylässä. Ensimmäinen lapsi Liisa syntyi seuraavan vuoden joulukuussa. Vuosien mittaan hänelle syntyivät sisarukset Jaakko (1763) ja Samuel (1768). Näistä viimeksi mainittu oli siis tuo myöhemmin räätälinä elantonsa ansainnut mies.

Jossain välissä Erik otti tai hänelle annettiin tuo em. nimi Danneman, jonka löytää myös muodossa Danman. Erikin syntymäaika vaihtelee hurmaavasti vuosien 1730 ja 1742 välillä rippikirjasta riippuen. Hänen perheensä joukossa Tanskilan kylässä sijainneessa sotilastorpassa asui ainakin vielä 1760-luvulla  leski Maria Heikintytär, joka saattoi olla Erikin äiti. Toistaiseksi en ole onnistunut jäljittämään Erik Danmania, joka oli ruodun 99 sotilas. Yksi mahdollisuus saattaisi olla se, että hän syntyi aviottomana lapsena maaliskuussa 1729 Loimaan Juvalla rakuuna Antti Juhonpojalle ja Maria Heikintyttärelle.

Samuel Danroth asui viimeistään 1800-luvun alkuun tultaessa Pajun kylässä vaimonsa Liisa Erkintyttären sekä kolmen lapsensa kanssa. Heidän jälkeläisiään asuu vieläkin esimerkiksi Tarvasjoella. Valitettavasti Samuel ei tainnut olla tavoiltaan aivan rehellinen mies, sillä vuonna 1803 hänet tuomittiin Turun hovioikeudessa varkaudesta. Luultavasti miehemme ei ottanut tästä kunnolla opikseen, sillä muutamia vuosia myöhemmin rippikirjasta voi lukea karua tekstiä. Räätäli Samuel Danroth joutui elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja kaiken huipuksi myös vaimo Liisa lähetettiin Turun kehruuhuoneeseen eli naisten vankilaan.

Lapset eivät vielä olleet täysi-ikäisiä, tosin tytär Amalia menehtyi nelivuotiaana 1810. Poika Juhosta tuli 1820-luvun alussa torpparin vävy Vähä-Juvalle, kun taas sisaruksista vanhimman eli Maria Justinan myöhemmät vaiheet ovat toistaiseksi hämärän peitossa.
Samuelin ja hänen isänsä Erikin vaiheiden tutkiminen on mielenkiintoista, sillä vuosiluvut heittävät rippikirjoissa iloisesti kuperkeikkaa, sukunimet vaihtuvat kesken kaiken ja vanhempien jouduttua oikeuden eteen häviävät hetkeksi myös lasten tiedot rippikirjoista.