Hullu vaimo

Vuonna 1853 Pöytyältä saapui Auran Karviaisten kylän Kylänpään torpparin Juho Juhonpojan vaimoksi muuan Loviisa Matintytär.  Juhon ensimmäinen puoliso Maria Simontytär oli kuollut hieman aiemmin. Liitosta oli ehtinyt syntyä yksi lapsi, poika Juho maaliskuussa 1850.

Juholle ja Loviisalle ehti syntyä kaksi lasta, Matti (1858) ja Emmaa Loviisa (1860). Tämän jälkeen tapahtui jotain odottamatonta. Kirkonkokouksen pöytäkirja Prunkkalan kappelista päivämäärällä 28.4.1861 kertoo karutonta kieltä. Tapahtumien keskipisteessä oli ”raskas- eli heikkomielinen hullu torparin vaimo Lovisa Mathiaksentytär Karviaisten Kylänpään torpasta”. Loviisa oli 13. päivänä huhtikuuta samana vuonna ottanut käteensä veitsen ja sillä murhannut vain kuuden kuukauden ikäisen tyttärensä Emma Loviisan. Samalla hän oli yrittänyt tappaa myös poikansa, mutta puolison väliintulon takia tämä oli jäänyt yritykseksi. Tätäkin oli Loviisa uhkaillut, minkä lisäksi hän oli sanonut tappavansa itsensä.

Vaikka pöytäkirja ei tätä kerro, oli Juho Juhonpoika ilmeisesti saanut tilanteen jotenkuten hallintaansa. Kirkonkokous pohti sitten asiaa tarkoin. Pitäjäläisten mukaan Loviisa Matintyttären suvussa ei tiedetty esiintyneen heikkomielisyyttä. Sen sijaan Loviisan tiedettiin neljä tai viisi vuotta aiemmin olleen ”raskaan eli heikkomielisen”. Jopa siinä määrin, että kyläläiset yksissä tuumin pitivät häntä vartioinnin alaisena. Lapsen murhan jälkeen Karviaisten kyläläiset joutuivat jälleen toimiin. Ensin Loviisaa vahdittiin hänen omassa kodissaan, mutta pian joka talossa vuorottain. Tämä tuli luonnollisesti hyvin raskaaksi yhden kyläkunnan kannalta, joten niinpä oli tehtävä jotain.

Pitäjässä sovittiin, että Karviaisten jälkeen Prunkkalan, Pitkäniityn jne kylien oli vuorotellen kannettava vastuunsa ja pidettävä torpparin vaimoa yksi vuorokausi jokaisessa talossa. Tämä sen takia, ettei Loviisa pystyisi enää enempää pahaa tekemään. Kirkonkokous päätteli lopulta, että köyhäksikin mainittu vaimo oli toimitettava Turkuun, ”Läänin Lazaretin köyhäin hulluin huoneeseen”. Tämä senkin takia, että ”hän siellä järkensä puolesta paratuxi tulis”.

Tämän kirkonkokouksen pöytäkirjan allekirjoittivat kokouksen puolesta kirkkoväärti Antti Helenius Skinnarlasta, Pitkäniityn isäntä Jaakko Juhonpoika ja isäntä Mikko Simonpoika, hänkin Skinnarlasta. Mikäli Loviisa todellakin lähetettiin mielisairaalaan, olisi hän joutunut Nauvon surullisen kuuluisaan Seiliin. Tämä saarella sijaitseva laitos oli vuodesta 1785 lähtien toiminut pelkästään mielisairaiden hoitolaitoksena viimeisenkin spitaalia sairastaneen hoidokin kuoltua siellä. Mitään todisteita ei Auran rippikirjasta tästä siirrosta löydy. Kaikesta päätellen hän ei ainakaan saanut tuomiota tyttärensä taposta. Hänet lienee katsottu syyntakeettomaksi tilapäisen mielenhäiriön takia.

Kylänpään torppari Juho Juhonpoika kuoli keväällä 1868 ja leski Loviisa Matintytär meni uusiin naimisiin toisen lesken, Jaakko Jaakonpoika Ristimäen kanssa. Tämä oli ollut Hakalan eli Ristimäen torpparina Prunkkalan kylän Ali-Penttilän mailla. Ensimmäisen puolison nimi oli Juliana Juhontytär. Tämä iloinen tapahtuma kielii siitä, että hoitojakso lääninsairaalan ”hulluinhuoneessa” oli tehokas. Loviisa muutti nyt Ristimäen torppaan. Pientä draamaa riitti jatkossakin, sillä Jaakko Ristimäen perheessä asui myös hänen ensimmäisestä avioliitosta ollut poikansa Kustaa Nieminen. Tämän vaimoa, Maria Matildaa sakotettiin Liedon ja Maarian syyskäräjillä 1888 luvattomasta viinanmyynnistä.

Lovisa Matintytär kuoli lokakuussa 1892 hieman yli 71 vuoden iässä. Jaakko Ristimäki luettiin elämänsä viimeisinä vuosina Prunkkalan kylän irtolaisten joukkoon. Hän kuoli joulun alla 1912 oltuaan 20 vuotta leskenä.

Sukututkijan kalenteri

TILAA KLIKKAAMALLA KUVAA!

Juhlakirja 700 -vuotiaalta Tarvasjoelta

JUHLAKIRJA

700 -vuotiaalta Tarvasjoelta

ajatuksia, muistelmia, tietoa, tunnelmia

n. 100 sivua, pehmeäkantinen

kirjoittajina;

Jouko Kyyrö Marja Norha Marjatta Sihvonen & Janne Kumpulainen

Mikko Tegel Timo Teinonen Elina Tuomarila Asko Virtanen

Timo Virtanen Leena Viskari Juha Vuorela

Kuvitus Jaana Kotamäki

HINTA 30€

TILAA JO TÄNÄÄN

klikkaa kuvaa

Sukututkijan 10. käskyä

Suuressa kirjassa mainitaan kymmenen käskyä, joita jokaisen tuohon kirjaan uskovan pitäisi parhaansa mukaan noudattaa.

Voisiko sukututkijallakin olla oma säännöstönsä, jotta harrastus pysyisi mukavana, faktoihin perustavana ja muut kanssaihmiset huomioon ottavana?

Tässä oma ehdotukseni - copyright lienee Toisessa Mooseksen kirjassa!






1. Tämä on minun sukututkimukseni ja minä päätän mitä tutkin

2. Älä kirjaa väärää tietoa tai todistusta

3. Muista, että kaikille sukututkimus ei ole maailman tärkein asia

4. Kunnioita elävien yksityisyyttä ja tekijänoikeuksia

5. Älä kopioi toiselta ellei sinulla ole lupaa siihen

6. Älä usko kritiikittä kaupallisten toimijoiden mainoslauseisiin

7. Älä usko sokeasti HisKiin, vaan tarkista alkuperäisistä historiakirjoista

8. Ole aina ystävällinen muille tutkijoille

9. Älä tavoittele väkisin totuutta, jos sitä ei ole lähteiden puuttuessa saatavilla

10. Älä koskaan lannistu, sillä et ehkä ole vain vielä löytänyt oikeaa tietoa



Mutta ennen kaikkea - pidä hauskaa - sukututkimus on iloinen harrastus joka pidetään ikää!!!

Selostus Saarijärven pitäjästä

Flerahanda strödde underrättelser om Saarijärvi Sokn, införde här efter prästegårdens och

flere handlingars ödeläggelse, genom branden den 13. Junii 1788 derstädes;

för at förvaras ifrån glömskan.

Saarijärvi Sokn, som i början lydt under Tavastehuus Län, men genom Läne delningen år 1775 kom under Wasa Höfdingedöme, innefattar 10 mils längd i sträckningen ifrån Söder till nordväst. Dess bredd tagen vid Moderkyrkan ifrån Keuru till Wijtasaari gränts är 2½ mil, vid Sudöstra ändan der den stöter till Laukas Sokn och Petäjävesi Capell af Jemse pastorat 3½ mil, vid nord-västra ändan der den gräntsar till Österbotn 5½ mil.

Under Konung Gustaf Förstes regering har den samma tid som Rautalambi, Laukas och Wijtasaari först blifwit besatt med åboer; desse fyra Församlingar hafva sedan en lång tid framåt utgjordt ett enda pastorat och haft sin gemensamma kyrka i det nu egenteligen så kallade Rautalambi, dit denne ortens invånare en, högst två gånger om året för betalning expedierat någon af sina medbröder at hämta nödiga underrättelser om krono upbörds terminer m.m.  Då har icke heller varit ovanligt, at barnet fattat prästen, som skulle förrätta dess döpelse, i kragen.

Wid Jordransakningen, som år 1628 i denne orten förrättades af Johan Otteson, hvilken i den tidens handlingar kallas Kongl: Maj^ts Troman och Cammererare i Finland samt Advocat Fiscal i Kongl: Åbo Hof Rätt, har Saarijärvi blifvit skild ifrån Rautalambi till apart prästgiäld. Den kallades i förstone Palvasalmi, af ett så kallat sund, som ifrån Lumberois träsk öster om kyrkan förer vatnet i Saarijärvi siö och äfven i strängaste vinteren står öppet, änskönt det utan at särdeles strömma, rinner fram med sagta flod. Namnet Saarijärvi har först efter 1690 kommit i bruk, och är tagit af Saarijärvi siö, dit Palvasalmi sund infaller; åtminstone har jag funnit, at Soknen enda till 1690 kallas Palvasalmi i Häradshöfdingen Herr Eric Loschiölds ordinarie Tings förrättnings ännu befinteliga extracter.

Straxt efter skilnaden ifrån Rautalambi, år 1628, bygdes här den första kyrka, hwilken måste hafva varit hast värck, emedan Sokneboer sextiosex år der efter eller 1694 sedt sig nödsakade at upföra den kyrkan, som ännu står och vid dess invigning blifvit kallad Johannes.

Kyrkoherde Bohlet, kallat Kolkanniemi, har icke af Kronan blifvit skänckt till Församlingen, utan hafva Sokneboerne sielfve af Bonden Pehr Kandalain för Hundrade daler Kopparmynt der till inlöst dess ¾ mil ifrån Kyrkan belägne skattehemman om ½ mantal, 1 hemman 1 …land, 1 Båga i Jordeboken, hwilket och derföre vid Härads Tingen 1642 och 1643 blifvit Soknen tillhanda lagligen upbudit. Denne prästegård blef genom våd eld innom två timmars tid den 13. Junii 1788 aldeles ödelagd.

Till Capellans Bohl har Kronan uplåtit först Parandala Krono hemman om 1/3 mantal, belägit 1½ mil ifrån Kyrkan, men som det var nog olägligt, har uppå Capellanen Henric Argilanders underdåniga ansökning sedermera Tarvala kronohemman om ½ mantal blifvit der till donerat, såsom liggande ganska bequämligt, endast några hundrade alnar ifrån kyrkan, öster om Palvasalmi sund. Detta Capellans Bohl blef till alla hus och giärdes gårdar af Ryssarne upbrändt år 1714, samt sedan Kongl: Maj^t den 14. December 1725 allernådigst befalt, det alla af Fienden ruinerade Capellans Bohl borde af Församlingens invånare åter i stånd sättas, vardt och detta af Saarijärvi Sokne Boer efter den tidens omständigheter någorlunda återigen upbygdt.

I Karstula By, på 3½ mils afstånd ifrån Moderkyrkan åt Österbotn, har år 1775 ett Capell blifvit upsatt, hvilket af Byen hvar kyrkan är bygd, fådt namn af Karstula Capell. Vid Jordransakningen, som General Lieutenanten, Öfver Commendanten i Lovisa, Landshöfdingen och Commendeuren af Kongl: Svärds Orden Högvälborne Friherre Herr Anders Henric Ramsaij, hölt i Soknen den 5. Augusti år 1775, har Moderkyrko Församlingen, uppå dess dem giorde föreställningar, frikändt dessa Capell Boer för evärdeliga tider ifrån Moderkyrkans både reparation och ny-byggnad.

År 1779 hafva Capell Boerne fådt sin egen särskilta Präst, nemligen Magister Johan Calonius, förut adiunct hos sin Fader, Kyrkoherden i Soknen Herr Matthias Calonius, och efter dess ärhållne transport till moderkyrkan, Herr Johan Tuderus, som nu förvaltar Capellans sysslan derstädes. Capellans Bohl om ½ mantal har af vederbörande Capell boer begynt at inrättas ½ mil ifrån kyrkan, vid stranden af Pääjärvi träsk på Laicka jordstycke innom Kimingi Byss ägor, men har ännu icke hunnit bringas i fullt stånd.

Följande hafva varit Kyrkoherdar i denne Församling nemligen:
1:o  Johannes Canuti Peldan, Österbotninge, år 1628
2:o  Joseph Raumannus, Raumo Bo
3:o  Israel Argilander, Helsingfors-bo, död 1687 eller början af 1688
4:o  Claudius Taniander, Pastor 1689 eller 1690
5:o  Nicolaus Krok, Wiborgs bo, förut Krigspräst, kommit hit utom förslag med Konung Carl XII Fullmacht
6:o  Clemens Sirelius, äfven krigspräst, kommit utom förslag år 1723
7:o  Georg Wallgrén, Syssmä bo, förut Capellan i Pyttis, Pastor här 1735. Död 1752, 20. Maij.
8:o  Matthias Calonius, Åbo-bo, född 1710, Substitutus Sacellani härstädes 1733, Capellan 1737, Pastor 1753. Död 1777.
9:o  Henric Calonius, företrädarens son, född 1735, ordinerad 1760, promoverad Magister samma år, 1763 adi: Pastoris i Helsingfors, 1765 v. Pastor i Saarijärvi, 1768 Capellan i Lovisa Stad, 1777 Kyrkoherde i Kesälax, 1779 Pastor i Saarijärvi, 1792 Kyrkoherde i Lovisa Stad och annexer

Capellaner hafva varit härstädes följande:
1:o  Herr Israel Argilander, sedermera Pastor
2:o  Henric Argilander, företrädarens son
3:o  Laurentius Carbonarius
4:o  Henric Silander, Capellan härstädes 1694
5:o  Matthias Calonius, sedermera Kyrkoherde
6:o  Arvid Wallgren, ordinerad till sin Faders Kyrkoherden Georg Wallgrens adiunct 1745, Capellan härstädes 1754. Död 1759, 18. November
7:o  Jacob Tuderus, ordinerad till Sokne adiunct i Laukas och Jyväskylä 1744, Capellan härstädes år 1761. Död 1787 den … Martii.
8:o  Johan Calonius, ordinerad till Kyrkoherden Matthias Calonii adiunct år 1770, Capellan i Karstula 1779, Capellan härstädes 1788.

Folknumern i denne Församling har alt ifrån Tabell värkets början år 1749 varit uti ständigt tilltagande, ehuru en hop ungt och raskt folk af begge könen årligen afgådt till Österbotn. Särdeles farsoter hafva icke hindrat folk-ökningen, ehuru dödligheten i anseende till härjande koppor och febrar kunnat ena året vara större än det andra.

Fiske- och Fogel-fänge hafva i förra tider varit för allmogen förmohnlige närings grenar, men hvardera nu mera så aftagit, at fogel-fänge är endast tids fördrift för ledige personer, och Fiske allenast i Pääjärvi och Keitele Träsken idkas med någon förmohn af de hemmans åboer som stöta till dem. Egenteliga närings sättet som skall gifva Bonden både föda och medel till all utskylden och öfriga utgifters bestridande, är åker- och Svedje-bruk. I samma mohn, som med folk ökningen, åker och ängsupodlingar tilltaga, minskas svidje bruket småningom, som efter omständigheterne härtills varit välsignat medel till landes förbättring. Hvad derigenom i amund kolbrännas tid uträttades till Sveriges förmohn uträttas här småningom med större fördel. Stora och af sol-strålarne ogenom trängeliga gran- och Tallskogar, öfverhölgde vid jord-ytan af nästan oförgängelig mossa, tvingas derigenom icke allenast at gifva den medellöse arbetaren snar och rik ärsättning för dess möda, utan äfven förvandlas till gräs-rika beteshagar för boskaps hiordar och efter någon tid till täcka löf-skogar. I thy at den tiocka skogen rödjas undan, mossan, barr och quistar förvandlas genom elden uti giödande aska, jorden uprörd af skogs-plogen jämnas, utställes at vädras af luften och bestrålas af Solen till Svartmyllans och bördighetens förmerande. Således förbättras både jorden och Climatet, samt förmohnliga ställen beredas till Nybygges inrättningar, uppå platser, der ingen i början af detta Seculum trodde at menniskor kunde fästa Bo-pålar.

Allmogen har i synnerhet alt ifrån 1760 vist en prisvärd åhoga vid åkerens och ängs-landets utvidgande. Sedan den tiden äro säkert öfver två tredie delar emot hvad förut var, tillgiorde. Till exempel af Häradshöfdingen Herr Anders Ignatii Huse-syne förrättning på Soknens Prästegård, den 10. Augusti 1724, befinnes, at Prästegården den tiden allenast haft Två Tunneland åker och äng till sex lass, men nu 1791 minst Tio Tunneland åker räknat efter Råg utsädet, och äng till hundra lass, utom sex Torp, som sedermera äfven blifvit inrättade. Den i hela denne Församling nu i bruk varande åkeren utgiör säkert och i det minsta 1721 och ängslandet 5000^de geometriska Tunneland.

Alt ifrån 1779 har denne Församling mästa dels haft mindre fruktsamma år. Dels årstidernas mindre förmohnliga beskaffenhet för grödan, dels brist på utsäde hos jordbrukaren, som vållat at sådden icke kunnat skie i rättan tid, hafva varit allmennaste orsaken dertill. Lin-sådd och Humle-gårdars anläggande har allmogen nog litet vinlagt sig om, ehuru de kunde blifva lönande.

År 1749	Gift folk	275	Hemmans rökar	109
	Ogifte öfver 15å	146 m.,  166 qv.	Nybyggare	-
	Barn under 15å	243 m.,  275 qv.	Torpare	27

År 1770	Gift folk	424	Hemmans rökar	140
	Ogifte öfver 15å	182 m.,  176 qv.	Nybyggare	2
	Barn under 15å	478 m.,  453 qv.	Torpare	56

År 1790	Gift folk	705	Hemmans rökar	256
	Ogifte öfver 15å	370 m.,  299 qv.	Nybyggare	33
	Barn under 15å	768 m.,  765 qv.	Torpare	85

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päivänä, joka oli sunnuntai, koettiin Nakkilan kirkossa kerrassaan ainutlaatuinen tapaus. Singaporesta kotoisin ollut, 19 vuoden ikäinen nuori mies May Achim Acheb Assammam kastettiin tuolloin luterilaiseen uskoon, vaikka hän oli syntyjään islaminuskoinen.

Nuorukainen oli lehtitietojen mukaan saanut ”jotenkin hywän opetuksen” muhamettilaisessa koulussa. Niinpä hän osasi sujuvasti kirjoittaa, tosin arabialaisilla aakkosilla. Kielitaitoa hänellä riitti malaijin, kiinan, singaleesin, englannin, ruotsin ja jopa suomen kieleen. Suomeksi hänelle oli opetettu kristinopin perusteita.

Edelleen lehtitiedot kertovat, että vaikka May oli kotoisin kuumista ilmanaloista, eivät ”Pohjolan pakkasetkaan hänehen turmiollisesti waikuttavan”. Nuorukainen ei myöskään tuntunut kaipaavan kaukaista kotimaataan.

Suomeen May tuli erään suomalaisen tilanhaltijan kamaripalvelijana Sumatralta 1878. Evankelisluterilaisessa kasteessa hänet otettiin seurakunnan jäseneksi ja samalla hänen omasta pyynnöstään uudeksi nimeksi tuli Johan Aksel May. Todistajina tässä kaikella tapaa historiallisessa tapahtumassa olivat Nakkilan kirkossa tilanomistaja Hjalmar Björling, luutnantti Johan Björlilng, apulaiskirkkoherra Heikki Hermonen, taiteilija Kristen Feilberg, renki Juho Kustaa Virtainen, ruustinna Charlotta Åberg, rouva Anna Feilberg ja röökynät Fanny ja Hilma Åberg.

Todistajat eli kummit olivat lähinnä paikkakuntalaisia, mutta sisarukset Krister ja Anna Feilberg aina Tanskasta saakka. Anna tunnettiin laulajana, joka antoi ”helppotajuisia” konsertteja maassamme ainakin 1880-luvulla.  Hänen veljensä Kristen oli taasen kuuluisa valokuvaaja, joka luultavasti tunsi Mayn matkoiltaan Kauko-Itään. Feilberg tuli tunnetuksi nimenomaan Kaakkois-Aasiaan suuntauneiden kuvausmatkojen ansiosta.

Suomalaiset saivat tietoa Kauko-Idän asioista noina vuosina mm. Nordenskiölds'in tutkimusmatkojen raporteista, joista tämä karttakuvakin on.

Uusi kauppa avattu

Tervetuloa tutustumaan toiminimeni nettikauppaan!

Kurki-sukua

Tämä on vanha teos Kurki-suvuista. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet tiettyjä virheitä näissä tiedoissa, joten käytä teosta lähinnä historiallisena kuriositeettina!

Nägra Historiska notiser om den i Finland fordom så celebra Familjen Kurck

Vaununtekijä

Tarvasjoen haudattujen luetteloa selatessa törmää välillä Antinpoikien ja Kallentyttärien seassa hieman eksoottisimpiin nimiin. Eräs näistä kuului vaununtekijä Michel Bonnetille, joka muutti paikkakunnalle Turusta vuonna 1825. Hänen mukanaan tuli vaimo Maria Jaakontytär, joka oli kotoisin Nousiaisten Santamalan kylästä. Vihkiminen oli tapahtunut vuonna 1813 ajan tapaan morsiamen kotipitäjässä, mutta asuinpaikan nuori pari haki Turun kaupungista. Siellä he viihtyivät reilut kymmenen vuotta, kunnes tie vei nykyisen Tarvasjoen Kirkonkylään. Kotitaloksi löytyi pieni Haaviston harmaa torppa Kyröntien vasemmalta puolelta, jonkin matkaa kirkolta Kyröön päin.

Turun vuosina oli perheeseen syntynyt neljä lasta ja Tarvasjoella katras kasvoi vielä kahdella pienokaisella. Pojista Joseph Jeremias Bonnet kuoli Turun tuomiokirkon kellonsoittajien oltermannina. Tarinan mukaan Kellonsoittajankatu olisi saanut nimensä Joseph Jeremiaalta. Velipoika Noach Wilhelm työskenteli Lemun pitäjänsuutarina ja hänen poikansa Kaarlo nahkurina Turussa. Sieltä Kaarlo Bonnet muutti Karinaisten Kyröön 1890 ostettuaan paikallisen nahkurinverstaan. Hän muutti sukunimensä Lehtoseksi joskus 1880-luvun alussa. Kaarlon poika Uljas Lehtonen jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä, mutta kaatui sodassa 1941. Tällöin myös nahkurinverstas lopetti toimintansa.

Lehtosten uraa Kyrössä jatkoi edelleen Uljaksen veli Niilo. Hän oli perustanut kenkäkaupan jo 1920-luvun lopulla. Niilo Lehtosen kuoltua 1961 liikettä jatkoi Pekka Mäki Loimaalta Kyrön Kenkä nimellä. Pekka Mäen äiti Martta Mäki. o.s. Lehtonen, oli em. Kaarlon tytär. Martalla ja hänen miehellään Joelilla oli saman alan liike Loimaalla.

Michel Bonnetin ja Maria Jaakontyttären vanhin lapsi oli nimeltään Carl Johan. Hän lähti merille Porista, missä tuolloin asui. Carl Johan joutui jossain vaiheessa mukaan laivalla tapahtuneeseen kapinaan. Bonnet vangittiin, mutta jossain satamassa hän pääsi karkuun. Tämän jälkeen hän käytti vääriä nimiä työskennellen useilla eri laivoilla. Suvussa säilyneen tiedon mukaan hän hukkui haaksirikossa, mutta merimieshuoneiden arkistoista ei ole toistaiseksi löytynyt tästä tarkempaa selkoa.

Michelin ja Marian neljäs poika Adolf Fredrik kuoli rokkoon jo lapsena. Perheen kaksi tytärtä Clara Sophia ja Maria Wilhelmina olivat molemmat tahoillaan naimisissa, mutta heidän sukuhaaransa sammuivat lopullisesti 1906.

Mistä sitten perheen koko Suomenkin mittakaavassa harvinainen sukunimi mahtoi tulla? Michel oli syntynyt Korppoossa joulukuussa 1781 ja vielä tuolloin ei Varsinais-Suomen maaseudulla tunnettu koko sukunimikäsitettä sen nykyisessä muodossa. Sen sijaan kaupungissa henkilöiden yksilöimiselle oli selkeä tarve. Michel ei mennyt merta edemmäs kalaan, niin saaristossa kuin oli syntynytkin. Hän otti sukunimensä mitä suurimmalla todennäköisyydellä kotikylänsä Bonäsin nimestä. Tämä entisessä Korppoon pitäjän lounaisessa kulmassa sijainnut kylä käsitti mm. Norrgård- ja Södergård -nimiset tilat. Michelin vanhemmat, Bertil Matsson ja Anna Lena Matsdotter olivat menneet naimisiin jo 1762. Michel Bonnet olikin ollut kuusilapsisen perheen kuopus.

Teksti perustuu Pertti Lehtosen antamiin tietoihin, mistä hänelle kiitokset.

Sukututkijan aapiskirja II on ilmestynyt

Suositun aapiskirjan jatko-osa, jossa kerrotaan tarinoiden kautta sukututkijaa kiinnostavista termeistä, lyhenteistä ja ammateista.

Teos sisältää yhden tarinan jokaisesta aakkosemme kirjaimesta, A:sta Ö:hön.


Tilaa klikkaamalla oheista kuvaa - hinta 22,90 sis. postikulut!

Reginan sukuperästä

Karl Aleksander Cajander (1846-1911) oli uusikaupunkilainen kotiseutuhistorioitsija, joka julkaisi kotikaupungistaan ainakin 15 erilaista teosta. Tämän lisäksi häneltä jäi runsaasti julkaisemattomia käsikirjoituksia. Päivätyönsä opettajana ja rehtorina tehneellä Cajanderilla oli koulutusta ja taitoa tehdä sukututkimusta. Hänen työnsä jälki on suurelta osin moitteetonta, mutta ei täysin virheetöntä.

Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole arvostella Cajanderin antaumuksella kirjoitettuja tekstejä, vaan kertoa yhden esimerkin varjolla, miten paljon helpommalla vuoden 2015 sukututkija pääsee. Reilu sata vuotta sitten sukututkijan piti aineistoja löytääkseen vierailla useissa eri kirkkoherran virastoissa sekä kirjastoissa. Lisäksi materiaalia löytyi Valtionarkistosta, millä nimellä nykyistä Arkistolaitosta kutsuttiin vuosina 1869-1994. Tämä arkisto pohjaa juurensa vuonna 1816 perustettuun Senaatin arkistoon. Ainoa toimipiste oli Helsingissä, vaikka maakunta-arkistojen idea esiteltiin Valtiopäivillä jo 1888. Ensimmäinen maakunta-arkisto avattiin kuitenkin vasta 1927 Hämeenlinnaan.

Karl Aleksander Cajanderille tämä tiesi istumista joko Uudenkaupungin seurakunnan pappilassa tai Helsingin Valtionarkistossa. Lisätietoja hän on varmasti hakenut kirjastoista, museoista, kirkkomailta ja yksityisistä sekä kunnallisista arkistoista.

Käsikirjoituksessaan Carl Aleksander Cajanderin tutkimuksia, Sukuja ja sukujuuria - Broman1 Cajander kertoo Kalannin kappalaisesta, Johan Tenleniuksesta, joka oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Kalannin kirkkoherrana toimineen Emanuel Brunlöfin tytär Maria, josta Tenlenius otti virallisen eron 1751. Marian, joka kuoli 1765, äiti oli Maria Wärdh. Lähes heti eron saatuaan Johan Tenlenius meni naimisiin Regina Bromanin kanssa2, jonka vanhemmiksi Cajander mainitsee Lempäälän Ahtialan kylän Hävättilän rusthollarin, Johan Bromanin sekä tämän vaimon,  Maria Spensenian.

Meillä vuoden 2015 tutkijoilla on se ilo, että voimme halutessamme tarkistaa näitä asioita suoraan verkosta. Lempäälän rippikirjat 1700-luvulta ovat kaikkien netin käyttäjien saatavilla sekä Arkistolaitoksen että Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen sivuilta. Samoin tuon ajan historiakirjat löytyvät molemmista tietokannoista minkä lisäksi Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämää HisKi-tietokantaa on voi käyttää avuksi Regina Bromanin syntyperän selvittämisessä.  Cajander antaa hänelle syntymäajaksi vuoden 1725.

Rusthollari Johan Bromanin ja Maria Spensenian perheeseen syntyi vuosien 1714-1732 välisenä aikana seitsemän lasta; Anna, Johannes, Juliana, Carolus, Catharina, Johan ja Henrich3. Heistä Carolus (nimi kastekirjan esittämässä muodossa) syntyi tammikuussa 1724, joten Regina sopisi tähän perheeseen ajallisesti. Yhdestäkään tuon ajan rippikirjasta ei Reginaa kuitenkaan löydy Johanin ja Marian lapsena.

Voisiko siis olla, että Regina Broman ei ollutkaan Lempäälän kotoisin? On mahdotonta enää sanoa, miksi Cajander on sijoittanut hänet Hävättilän rusthollin perilliseksi. Ehkä tämä Broman -perhe on ollut jossain yhteydessä sopivasti esillä ja muiden vaihtoehtojen tarkistaminen olisi ollut äärimmäisen työlästä.

Nykytekniikan käyttäjä kannattaa pappismiehien kohdalla aloittaa etsintä Yliopistomatrikkelista4, jota ylläpitää Yrjö Kotivuori Helsingin Yliopiston sivuilla. Matrikkeli hakuominaisuudet ovat selkeän yksinkertaiset. Lisäksi Kotivuori on rakentanut siihen omaisuuden, jolla eri henkilöiden keskinäiset sukulaisuudet esitetään hakutuloksissa suoraan. Näin haettaessa Johan Tenleniuksen tietoja saadaan vaimo Regina Bromanin kuolinajaksi vuosi 1776. Toisaalta Tenleniukselle luetellaan peräti yhdeksän eri sukulaista; appi, isoisän isä, kaksi veljeä, neljä poikaa ja langon poika.

Heistä viimeksi mainittu on hyvin kiinnostava, sillä hänen nimensä on Karl Gustaf Broman. Koska lanko tarkoittaa vaimon veljeä, on Karl Gustafin isän oltava Reginan veli. Edelleen ylioppilasmatrikkeli osaa kertoa tuon isän olleen toimitusvouti Gabriel Bromanin, joka poikansa syntymän aikaan asui Uskelassa.

HisKi-tietokannan avulla on nopeaa tarkistaa, että Karl Gustafin kastemerkintä löytyy Salon luetteloista5. Asuinpaikkana Gabriel Bromanilla ja hänen vaimollaan Helena Heleniuksella on ollut vuodesta 1766 lähtien Salon kylän Alhaisten talo. Tämän jälkeen on helppoa etsiä kuvaruudulle Salon vuosien 1779-1790 rippikirjasta sivu 743, jolle on merkitty Bromanien perheen tiedot. Isä Gabriel on rippikirjan mukaan syntynyt vuonna 1739. Nyt on enää löydettävä Gabriel syntymäpaikka, jotta voitaisiin lopullisesti tarkastaa hänen ja Reginan kuuluminen samaan perheeseen.

Salon Kistolasta kotoisin ollut Helena Helenius vihittiin Gabriel Bromanin kanssa Juhannuksena 17616. Salon vihittyjen luettelon mukaan sulhanen asui tuolloin "I Kiscko". Jälleen kerran HisKi osoittautuu oivalliseksi apuvälineeksi. Kiskon seurakunnan historiakirjoista löytyy nimismies Gustaf Broman, jonka vaimo Brita Johansdotter haudattiin Kiskossa tammikuussa 1722. Saman vuoden syyskuun lopulla nimismies Broman nai Kavaston rusthollissa asuneen Maria Sevonian ja tässä yhteydessä sulhasen asuinpaikkana on mainittu "Krusila". HisKin "lisätietoja seurakunnasta" -toiminnon avulla on vaivatonta selvittää, että tämän täytynee tarkoittaa naapuripitäjä Kiikalan Kruusilan kylää.

Kiikalan säilyneet rippikirjasarjat alkavat vuodesta 1750. Vuosien 1750-1756 niteen sivulta kuusi löytyykin nimismies Broman vaimonsa Maria Sevonian ja kahdeksan lapsensa kera Kruusilan Jäpin talosta. Reginaa ei joukosta löydy, mutta tämä on selitettävissä hänen vihkimisellään vuonna 17517. Tarkka ajankohta on marraskuun 28. päivä. Uudenkirkon eli Kalannin tuore kappalainen Johan Tenlenius ja Regina Broman "ifrån Crusila" saivat toisensa mainittuna päivänä. Mainittakoon vielä, että Reginan veli  Adam Gustaf omisti Jäpin talon myöhemmin 1700-luvulla.

Ylioppilasmatrikkelia hyödyntämällä on mahdollista tutkia erityisesti pappissukujen keskinäisiä yhteyksiä, joita on runsain mitoin tässäkin tapauksessa. Kannattaa perehtyä tämän apuvälineen käyttöön ja muistaa samalla, että mahdolliset korjaukset tai lisäykset voi lähettää ylläpitäjälle sähköisesti sivustolta löytyvällä lomakkeella.

Tarvasjokelaisten avioliitoista 1774-1874

Tarvasjoen saarnahuonekunta sai oman pappinsa vasta vuonna 1772, kun herra Henrik Hammaren nimitettiin Turun tuomiokapitulin toimesta tähän virkaan. Vuodesta 1774 lähtien Hammaren ryhtyi pitämään tälle Euran kappelina tunnetulle seurakunnalle rippikirjoja sekä kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita. Tätä aikaisemmat Tarvasjoen aluetta koskevat tiedot löytyvät emäseurakunta Marttilasta.

Syystä tai toisesta vihittyjen luetteloita ei pidetty Tarvasjoella 1787-1789 eikä 1794-1800. Tämän jälkeen luettelot kuitenkin jatkuivat katkeamattomina aina nykypäivään saakka. Tarvasjoki 700 vuotta -luentosarjaan kuuluneessa esityksessäni olivat tarkastelussa vihkimiset aina vuoteen 1874 saakka.
Tuon ajan kuluessa Tarvasjoen kirkossa vihittiin kaikkiaan 732 pariskuntaa. Koska vihkiminen tapahtui pääsääntöisesti aina morsiamen kotiseurakunnassa, lähdin tarkastelemaan sulhasten kotipaikkoja. Vanhan käsityksen mukaan sulho löytyi lähes poikkeuksetta joko kotipitäjästä tai sen rajanaapureista. Olisiko siis niin, että pienessä maaseutupitäjässä tämä pitäisi paikkansa.

Edellä mainittujen 732:n avioparin seulomiseen käytin Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokantaa, mistä löytyvät Tarvasjoen vihityt aina vuoteen 1881. HisKi-tietokantaa liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, sillä se on suurelta osin kopion kopio. Toisin sanoen alkuperäiset luettelot kirjoitettin aikoinaan puhtaaksi Sukututkiusseuran toimesta mustiin vahakantisiin vihkoihin. Näitä vihkoja vanhemman polven sukututkijat kutsuivat nimellä Mustat Kirjat. Kun internetin aikakausi koitti 1990-luvun puolivälissä, kehitettiin HisKi-tietokanta.

Sen sisällöksi tulivat em. Kastettujen, vihittyjen, haudattujen sekä myös muuttaneiden luettelot. Tietokoneelle syötettiin vapaaehtoistyöntekijöiden voimin tietoja Mustista Kirjoista. Näin mahdolliset kopiointivirheet Mustissa Kirjoissa jäivät myös HisKiin ja samalla tuli joukko uusia virhetulkintoja. Tämän takia HisKi ei ole lähdemateriaalia, vaan se on hyödyllinen apuväline varsinkin aloittevalle sukututkijalle.

Tarvasjoen vihittyjen luettelosta löytyi siis 732 pariskuntaa. Sulhasista peräti 516 asui vihkihetkellä Tarvasjoella. Naapuriseurakunnista eli Liedosta, Prunkkalasta (nyk. Aura), Karinaisista, Marttilasta ja Paimiosta oli morsianta tullut hakemaan 151 miestä. Tätä kauempaa sulhoja oli ainoastaan 65 kappaletta. Morsiamen kotipitäjää tai sen rajanaapureita kauempaa oli siis löytynyt reilut kahdeksan prosenttia sulhasista. Näin ollen voidaan pitää hyvin perusteltuna ainakin piskuisen Euran kappelin osalta sitä, että ennen kulkuyhteyksien merkittävää parantumista kosiomatkat olivat sangen lyhyitä.

Pisimmän matkan alttarille teki vuonna 1825 Rengon kappalaisena 1816-1827 toiminut Anders Lunden, joka oli syntynyt Kalannissa. Hän oli jo lähes 50 vuoden ikäinen viedessään vihille Kallelan kylässä asuneen muurarimestarin tyttären, Marian. Pariskunnalle syntyi kaksi poikalasta, joista ainakin toinen menehtyi avian pienenä. Kalannissa vuonna 1777 syntynyt Anders Lunden erotettiin pappisvirastaan 1828 ja hän asui loppuelämänsä Kallelassa perheensä kanssa.
Toinen pitkämatkalainen oli renki Juho Simonpoika, sillä hän asui vihkimisen aikaan Askaisten Kauppisten kylän Laperlassa. Hän puolisokseen tuli piika Liisa Aatamintytär. Juhon mieltymys juuri tarvasjokelaiseen naiseen lienee helposti selitettävissä; hän oli itsekin syntynyt Euran kappeliseurakunnan Suitsulan kylässä helmikuussa 1817.

Turun kaupungista Tarvasjoelle matkasi 12 sulhasta. He edustivat lähinnä lähinnä käsityöläisiä poikkeuksena merimies Ekendal, renki Jacobsson ja aliupseeri Briha.

Uusi kirja ilmestynyt!

Uusin kirjani, suomalaisisista rikoksista kertova "Itsellens Hyvin Ansaituxi Rangaistuxexi" - tarinoita rikoksista menneisyyden Suomessa (ja vähän ulkomaillakin), on nyt ilmestynyt!

Kirjan hinta on 20€ + toimituskulut 2,90€

Tee tilauksesi klikkaamalla oheista kuvaa.

Kahvimuisteluita

Sukututkija Juha Vuorela Tarvasjoelta ja filosofian tohtori Tuija Saarinen Joensuusta keräävät Auranmaan ja Liedon alueen kahviperinnettä tulevaa kirjaansa varten.

Kahvinjuonnilla on perinteitä maassamme aina 1700-luvulta lähtien. Olipa tämä suomalaisten suosikkijuoma välillä kiellettykin ylellisyystuotteena. Viime sodan aikana sekä sen jälkeen kahvi oli pitkään säännösteltyä ja sen tilalle keksittiin erilaisia korvikkeita.
Meillä jokaisella on henkilökohtaisia muistoja kahvista, sen tarjoamisesta kotona, työpaikalla tai vaikka juhlissa.

Olemme kiinnostuneita juuri sinun kahvinjuontimuistoistasi. Voit kirjoittaa vapaasti omin sanoin esimerkiksi seuraavista teemoista: Millaista kahvia tarjottiin? Kenen kanssa sitä juotiin ja kuinka paljon? Millaisia kommelluksia, sattumuksia tai vitsejä kerrottiin kahvinjuontitilaisuuksista? Entä mitä vanhempasi tai isovanhempasi kertoivat kahvinjuonnista ennen?

Kerro omat muistosi täällä!

Tulevia tammi-helmikuun tapahtumia

Lauantaina 30. tammikuuta järjestetään Digitaalisen sukututkimuksen peruskurssi Joensuussa ja Suku- ja henkilöhistorian keskeiset lähteet -koulutus Turussa.

Lauantaina 6. helmikuuta Tampereella järjestetään Digitaalisen sukututkimuksen peruskurssi.

Tiistaina 9. helmikuuta Tieteiden talolla on järjestetään Seuran pääkaupunkiseututyöryhmän tiistailuento aiheella "Eväitä hyvään sukukirjaan" (Facebook-tapahtuma).

Torstaina 18. helmikuuta pääkaupunkiseututyöryhmä järjestää mielenkiintoisen vierailun Päivälehden arkistoon Helsingissä (Facebook-tapahtuma).

Lauantaina 20. helmikuuta Seuran kirjasto on avoinna klo 12–14. Neuvojina ovat Tarja Piitulainen ja Timo Tulivaara. Lisäksi Turussa on mahdollisuus osallistua Suku- ja henkilöhistorian keskeiset lähteet -koulutukseen.

Lauantaina 27. helmikuuta Turussa järjestetään vielä Digitaalisen sukututkimuksen jatkokurssi.

Tarkemmat tiedot sekä ilmoittautumisohjeet kaikkiin tapahtumiin seuran kotisivujentapahtumakalenterista. Tervetuloa mukaan!

Muutoksia kotisivuillani

Kotisivuiltani löytyy tämän blogin kautta lukuisia TerhiA:n aineistosta tehtyjä materiaaleja.

Niillä tuntuu riittävän käyttäjiä runsaasti. Itseasiassa hieman liikaakin, sillä käyttämäni webhotellipalvelun kuukausirajat ovat taas tulossa täyteen. Tämän takia osaa tiedoista ei tällä hetkellä pääse näkemään.


Tällä hetkellä näyttää siltä, että ao. tiedostot (kuten Suomen vihityt) tulevat näkyville taas helmikuun alussa. Kärsivällisyyttä siis!