Konemönttööri Lindgren

18.02.1905 Uusi Aura no 20
Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto

Kosken kappelista muutti Marttilan Krouville mylläriksi Juho Vilhelm Lindgren. Hän oli muutamia kuukausia aikaisemmin mennyt naimisiin entisen myllärin tyttären, Matilda Frosteruksen kanssa. Matildan isä, Juho Heikki Frosterus oli syntynyt kesällä aviottomana lapsena 1844 Someron Pitkäjärvellä. Hänen äitinsä oli ollut piika Riitta Kaisa Jaakontytär Gullström. Kun Juho Henrik aikuisena alkaa käyttää sukunimeä Frosterus, herää pieni epäilys hänen isästään. Pitkäjärvellä nimittäin asui samoihin aikoihin renkivouti Juho Frosterus. Tämä oli kyllä naimisissa oleva herra, mutta kenties Pitkäjärvellä tapahtui jotain sopimatonta.

Juho Henrik Frosterus oli naimisissa Someron Vähä-Vilukselan HIrsmäen torpparin tyttären kanssa. Perhe asui mm. Euran kappelissa ennen Krouville tuloaan. Tytär Matilda tosin syntyi Somerolla
Vävy Juho Vilhelm Lindgren ei varsinaisesti kerännyt suosiota Krouvin kylässä. Hän rakensi täysin luvatta padon omistamansa myllyn kohdalle Paimionjokeen. Tästä aiheutui ongelmia ennen kaikkea mylläri Juho Koskiselle, jonka mylly oli alempana samassa joessa. Miehet käräjöivät asiasta ensin kihlakunnanoikeudessa, joka antoi langettavan tuomion Lindgrenille. Tämä vetosi päätöksestä Turun hovioikeuteen, mutta siellä ei oltu ymmärtäväisiä myllärillemme. Tämä tuomittiin yksiselitteisesti purkamaan rakennetut sulut ja korvaamaan aiheutetut vahingot Koskiselle.

Tämä kaikki tapahtui 1910-luvulla. Niinpä Juho Lindgrenin nimike rippikirjoissa muuttuukin mylläristä konemönttööriksi. Lopulta hän katsoi parhaaksi muuttaa perheineen Karinaisten puolelle vuonna 1917. Lindgrenille ja Matilda Frosterukselle syntyi ennen vuotta 1916 Krouvilla seitsemän lasta; Toivo, Paavo, Eero, Suoma, Tuula, Esteri ja Henrik. Juho Vilhelm oli itse syntynyt Euran kappelissa äitinsä Venla Sofia Spoofin tavoin. Sen sijaan isä Henrik Vilhelm Lindgren oli eksynyt Auranmaalle Raisiosta. Tämä Lindgrenien perhe vietti hyvin liikkuvaista elämää, sillä lapsia syntyi vuosina 1878-1896 Raisiossa, Euran kappelissa, Pöytyällä ja Kosken kappelissa.

Vaikka tarinassa esiintyy vain mylläreitä ja konemönttööri, niin Juho Vilhelm Lindgrenin äidin kautta tarina saa säväyksen aatelisuutta. Hänen äitinsä isänisä oli Tarvasjoen Mäentaan Junnilassa asunut kersantti ja myöhempi vänrikki Anders Vilhelm Spoof. Äidin isänäiti oli taasen Sophia Elisabeth von Hausen. Tätä sukua on voitu seurata aina 900-luvun Saksaan saakka. Suku viettikin 1000 -vuotisjuhliaan 1933. Suvun skandinaavisen haaran esi-isä Georg von Hausen asusti mm. Viron Saarenmaalla joskus 1500-luvulla.

Sukututkimuksen viehätys onkin siinä, että koskaan ei voi aloittaessaan tietää esivanhempien tulosuuntaa eikä aikakaaren laajuutta. Tuskin nämä aatelisjuuret enää kersantti Spoofin perheessä Mäentaan Junnilassa enää kovin paljon painaneet, mutta sotaisat juuret näkyivät. Hänet mainitaan erityisesti osallistumisesta veljensä Carlin ja Jaakko Rothin johtamaan sissiretkeen Ruovedelle ja aina Tampereelle asti. Heidän uhkarohkea etenemisensä sai Venäjän pääarmeijan hetkeksi vetäytymään Tampereelta Hämeenlinnaan päin. Myöhemmin Spoof osallistui mm. Kauhajoen ja Alavuden taisteluihin. Kotiin sodasta palattuaan hän asui Junnilassa kuolemaansa 24.8.1836 asti.

Toisaalta voidaan mainita, että konemönttööri Lindgren omisti ensimmäisenä marttilalaisena auton!


Marttilan mylläreistä lisää täällä.

Suomen tarkk'ampujapataljoonan seurakuntalainen

Hakkapeliitta 23.1.1926 - Kansalliskirjasto

Suomen tarkk'ampujapataljoonan seurakunta perustettiin vuonna 1846. Tämän pataljoonan sotilaat olivat kotoisin hyvin eri puolilta Suomea ja täten myös auranmaalaisia löytyy runsaasti. Vuoteen 1857 saakka se toimi Turun Sirkkalan kasarmilla, jossa se alkujaan sai sijansa entisestä köyhäintalosta. Itseasiassa yksikön nimenä oli alkujaan Turun krenatööritarkk'ampujapataljoona.


Vuosikymmenten mittaan nimi vaihtui useamman kerran; Suomen tarkk'ampujapataljoona (1846–1848), Suomen krenatööritarkk'ampujapataljoona (1848–1856), Suomen harjoitustarkk'ampujapataljoona (1856–1857), Suomen opetustarkk'ampujapataljoona (1857–1859), Suomen opetustarkk'ampujakoulu ja opetustarkk'ampujakomppania (1859–1860).

Yksi sen tarkk’ampujista oli vuonna 1825 Pöytyän Juotolan Keskitalon silloisen rengin, Simo Henrikinpojan ja vaimonsa Leena Matintyttären toiseksi vanhimpana lapsena syntynyt Kustaa. Isosisko Anna oli pari vuotta vanhempi ja pikkuveljet Kaarle kaksi sekä Efraim kuusi vuotta nuorempia. Kaikki lapset syntyivät perheen asuessa Juotolassa. Isä Simo oli ollut Juotolan puustellin renkinä mennessään 1821 naimisiin Leena kanssa. Asuinpaikkana heillä oli Kujanpään torppa Juotolassa.

Kustaa karisti Pöytyän tomut jaloistaan vuonna 1847 lähtien rengiksi silloiseen Maarian pitäjään kuuluneeseen Raunistulaan Yli-Lontin talon rengiksi. Tämä pesti kesti kuitenkin vain yhden vuoden, sillä vuoden vaihteessa 1848/1849 Kustaa, joka tässä vaiheessa omaksui sukunimen Trygg, värväytyi Sirkkalan kasarmilla Suomen tarkk’ampujapataljoonan muonavahvuuteen. Hänestä leivottiin ensimmäisen komppanian tarkk’ampuja numero 185. Edellinen herra 185 oli kuollut vuoden 1848 helmikuussa. Heinäkuussa 1849 Kustaa Simonpoika Trygg sai siirron toiseen komppaniaan ja uudeksi numerokseen hänelle kirjattiin 230. Sotilaan elämä on jatkuvaa epävarmuutta ja seuraavien vuosien aikana tarkk’ampuja Trygg löytyy milloin mistäkin komppaniasta. Hänen palvelusvuosiinsa osuu myös Krimin eli kotoisammin Oolannin sota, mutta Kustaa osallistumisesta siihen ei ole ainakaan suoria todisteita.

Sen sijaan miehemme pääsi vierailemaan loppuvuodesta 1858 sotaoikeudessa osallistuttuaan katutappeluun. Sakkojakin tuli ja ehkä tämä episodi vaikutti myös siihen, että 1859 Kustaa Trygg palasi siviiliin Hämeenlinnasta. Vaikka pataljoonan muuttaneiden luetteloon on kohteeksi merkitty Maarian pitäjä, palasi Trygg kotiseudulleen Pöytyälle asettuen Kaulansuun kylään. Samalla löytyi elämänkumppaniksi loimaalainen Eeva Maria Mikontytär. Yhdessä he muuttivat Kaulansuusta Jalkalan Anttilan talon maille. Esikoistytär Maija Stiina kuoli aivan pienenä näkemättä sisaruksiaan Emiliaa ja Mariaa. Perhe-elämä loppui keskikesällä 1870 Kustaa Tryggin kuolemaan. Leskivaimo Eeva Maria odotti säädyllisen ajan, kunnes 1871 meni naimisiin tyrvääläisen Juho Kaarle Matinpojan kanssa. Tämä oli vaimoaan noin 16 vuotta nuorempi.

Trygg -sukuisia oli samoihin aikoihin Lounais-Suomessa useita eikä heillä ollut aina sukuyhteyttä keskenään. Eeva Maria Mikontytär kuoli 10 vuotta ensimmäisen aviomiehensä jälkeen eikä kumpikaan pariskunnan lapsista käyttänyt vastaisuudessa Trygg nimeä, sillä se kuoli Kustaan mukana.

Vistolassa

Pöytyän Vistolan luutnantinpuustelli on paikka, josta saisi tehtyä ihan oman pienen kirjasen. Tämä Aurajoen rantamilla sijaitseva tila oli ns. kruununpuustelli, jossa omistajat vaihtuivat 1800-luvun aikana useasti. Vuosisadan alkaessa isäntänä oli ollut virkansa mukaisesti luutnantti, paroni Carl Gustaf Rehbinder. Hän muutti vuoden 1805 paikkeilla Kalantiin Vistolan jäädessä lampuotien hoitoon hetkeksi. Suomen sodan päätyttyä kapteeniksi ylennetty Carl Herman Finkenberg saapui puustelliin. Vuonna 1807 tehdyn kartan mukaan taloon kuului tuolloin mm. melko laaja puutarha, joka sijoittui maantien ja joen väliin suorakaiteena.

Finkenberg lähti synnyinpitäjäänsä Nauvoon 1822 ja Vistolaan tuli arrendaattori eli tilanvuokraaja Juho Jaakonpoika. Hän oli kotoisin Kaulansuun Mikkolasta. Sekä Juho että vaimonsa Anna Mikontytär menehtyivät 1838, joten Vistolaan tarvittiin uusi isäntä. Mies löytyi melko läheltä, sillä vain 20 -vuotias Kustaa Juhonpoika Yläneeltä muutti taloon. Hän olikin Vistolassa kuolemaansa saakka 1853. Seuraava arrendaattori oli hänkin Pöytyältä, kun 23 -vuotias Juho Juhonpoika aloitti oman työuransa Vistolassa. Hänen isänsä oli ollut mm. Raatikaisissa lampuotina.

Näiden herrojen jälkeen vuokraajana oli vuodesta 1867 alkaen hetken Otto Erkinpoika, mutta hän kuoli j0 1868. Nyt tilalle tuli pöytyäläinen Fredrik Lindberg, joka kuitenkin muutti 1874 Angelniemelle. Jälleen kerran vuokraaja vaihtui, kun Matti Kallenpoika Juotolasta otti Vistolan hallintaansa. Matti oli perheineen talossa kymmenisen vuotta, kunnes 1884 Turusta tuli kapteeni ja ritari Knut Otto Schauman, josta kirjoittelin viime vuoden puolella. Hänen kuoltuaan 1888 vuokraajien sarja jatkui ja tällä kertaa sellainen löytyi aina Orimattilasta asti. Matti Matinpoika Laupiainen oli tämän miehen nimi. Matin kuoltua Pöytyä sai Vistolaa hoitamaan nauvolaisen Armas Olivier Johannes Holländerin.

Armas -etunimeään käyttänyt Holländer kirjattiin rippikirjaan 1890-luvun Pöytyällä maanviljelijä-tittelillä, mikä oli todella uusi asia. Hän hoiti Vistolaan parhaan kykynsä mukaan 1900-luvun alkuun saakka, kunnes 1904 muutti kotipitäjäänsä Nauvoon. Siellä ollut surullisenkuuluisa Seilin mielisairaala tarjosi Holländerille uuden työpaikan, kun hänet nimitettiin laitoksen taloudenhoitajaksi.

Armas Holländerin nimi vilahtelee vanhoissa sanomalehdissä useasti. Lehtijutuista selviää mm. hänen vaimonsa Ainan nimi. Kesällä 1911 Seilissä kuollut nahkurimestari Matti Lindström. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä olleen ilmoituksen mukaan yksi oikeudenomistajista oli taloudenhoitaja Armas Holländerin lisäksi hänen vaimonsa Aina. Eräästä toisesta perinnönjakoon liittyvästä jutusta neljää vuotta myöhemmin selviää Armaksen siskon olleen Maria Auroran, jonka puoliso oli Päivälehden perustajan ja Helsingin Sanomien ensimmäisen päätoimittajan Eero Erkon. Lempinimellä Maissi tunnetuksi tullut Maria Aurora oli tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja maamme itsenäistymisen aikoihin.

Mainittakoon vielä lopuksi, että Armaksen ja Maissin isällä, Johan Fredrik Holländerillä oli aikanaan ammattina apulaislääninrahastonhoitaja. Ei siis ihme, että poika hoiti menestyksellisesti Seilin taloutta vuosikausia.