Keskiajan kivikirkon rakentamisesta

Kuva JP Vuorela 2022

Keskiajan kivikirkot rakennettiin yleensä vähitellen useiden vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen aikana, ja rakennusprosessi oli usein hyvin työvoimavaltaista. Rakennustöiden aloittamiseen tarvittiin ensin suunnitelmat ja luvat, ja usein myös kerättiin lahjoituksia kirkon rakentamiseen.

Kivikirkkojen rakentaminen aloitettiin yleensä kaivamalla maahan syviä kuoppia, joihin asetettiin kivipylväitä tai perustuksia. Näiden päälle asetettiin sitten harkkoja tai kiviä, jotka muodostivat kirkon seinät. Kivien liittämiseen käytettiin yleensä laastia tai savea, ja saumat täytettiin usein kalkilla tai saven ja olkien seoksella.

Kivikirkkojen rakentamisessa oli monia erikoistekniikoita ja -työkaluja, joita käytettiin eri vaiheissa. Esimerkiksi tyypillisiä työkaluja olivat vasarat, kirveet, taltat ja sorkkarauta, joita käytettiin kivien muotoiluun ja asetteluun. Rakennuksen koristeellisten yksityiskohtien, kuten veistosten ja kaiverrusten, tekemiseen tarvittiin usein erikoistaitoja ja -työkaluja, kuten kaiverrusveitsiä ja teriä.

Kivikirkkojen rakentamiseen osallistui yleensä suuri joukko ihmisiä, kuten käsityöläisiä, rakennusmiehiä, kivihiomojen työntekijöitä ja muita ammattilaisia. Usein paikallinen väestö osallistui myös talkoovoimin rakennustöihin.

Kivikirkkojen rakentamiseen liittyi myös usein erilaisia rituaaleja ja uskonnollisia tapahtumia. Esimerkiksi kirkon peruskiven asettamiseen liittyi usein juhlallisuus, ja kirkon vihkiminen oli merkittävä tapahtuma, joka keräsi paikalle suuren määrän ihmisiä.

Kuvassa Sastamalan eli entisen Karkun pitäjän Pyhän Marian kirkko syyskuussa 2022.