Siirry pääsisältöön

Suomen sodasta 1808-1809

Suomen sota oli konflikti, joka käytiin vuosina 1808-1809 Venäjän ja Ruotsin välillä. Sota käytiin pääasiassa Suomessa, ja sen lopputuloksena Suomi siirtyi Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Syynä sotaan oli useita tekijöitä, kuten Venäjän halu laajentaa valtapiiriään Pohjois-Euroopassa, taloudelliset erimielisyydet ja Ruotsin sisäiset valtataistelut. Sodan ensimmäiset taistelut käytiin helmikuussa 1808, kun Venäjän armeija ylitti Kymijoen. Ruotsin armeija oli huonosti valmistautunut ja Venäjän ylivoima osoittautui liian suureksi. Venäjän armeija eteni nopeasti kohti Tukholmaa ja valtasi suurimman osan Suomesta.

Sodan käänteentekevä taistelu käytiin huhtikuussa 1808 Ruotsin ja Venäjän armeijoiden välillä Oravaisissa. Taistelu päättyi Ruotsin voittoon, mutta se ei kuitenkaan pysäyttänyt Venäjän armeijan etenemistä. Vuoden 1809 alussa Venäjän ja Ruotsin välillä käytiin rauhanneuvotteluja. Rauhansopimus solmittiin syyskuussa 1809, ja sen seurauksena Suomi siirtyi Venäjän vallan alle. Suomelle myönnettiin kuitenkin autonomia, mikä tarkoitti sitä, että Suomi sai oman hallintonsa ja lainsäädäntönsä, ja suomen kieli tunnustettiin viralliseksi kieleksi.

Suomen sota oli merkittävä käännekohta Suomen historiassa, ja sen seurauksena Suomi joutui osaksi Venäjän keisarikuntaa. Sodan vaikutukset näkyvät edelleen Suomen historiassa ja kulttuurissa.





Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirkkopalon jälkeen

Osmo Durchman kokosi Suomen Sukututkimusseuran jäsenjulkaisuun, Aikakauskirja Genokseen 1930-luvulla tietoja kirkkojen ja pappiloiden tuhoutumisista. Näistä tiedoista on paljon hyötyä tutkijalle, joka ihmettelee esimerkiksi rippikirjojen puuttumista tietyistä seurakunnista. Paloja on ollut 1600-luvulta lähtien, kun kirkonkirjoja ylipäätänsä alettiin pitämään, runsaasti. Toisaalta hämmästyttävän vähän on kokonaisuutena katsottuna tästä kirkollisesta materiaalista tuhoutunut. Eräitä näistä tapauksista olivat Kannuksen kirkon ja kellotapulin tuhonnut tulipalo 31.7.1813. Tuon samaisena päivänä oli ehditty soittaa seurakunnan kappalaisen, Karl Borgin kuolinkellot. Toinen tulipalo riehui vajaata vuotta aiemmin eli 22.8.1812 Valkjärven kirkossa. Koko rakennus tuhoutui tässä palossa. Tietoja kirkkorakennusten ja pappiloiden tulipaloista löytyy mm. piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista. Myös tuomiokapitulien asiakirjoista innokas sukututkija voi etsiä näiden onnettomien tapausten syit
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Eräs saha Halikossa

Maamme vanhimpina sahalaitoksina on monesti pidetty Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kymenkartanoon, Perniöön, Viipuriin ja Espooseen kruunun toimesta pystytettyjä vesisahoja. Näiden sahojen tärkein tehtävä oli tuottaa se sahatavara, mitä linnoissa ja latokartanoissa tarvittiin. Raaka-aineena nämä sahat käyttivät ns. verotukkeja eli talollisilta veroparseleina kerättyjä puolta. Samoihin aikoihin myös eräillä aatelismiehillä oli omia, yksityisiä sahoja. Monia pitäjänhistorioita ja muita selvityksiä kirjoittaneen Aulis Ojan mukaan Varsinais-Suomesta löytyy em. kruununsahoja varhaisempia vesisahoja. Tietoja näistä on säilynyt mm. Eerik Flemingin maakirjassa. Tuo mainittu maakirja sisältää erilaisia maanjakoon liittyviä tuomioita vuosien 1420–1551 väliltä.   Samoin siitä löytyy muitakin omaisuuteen liittyviä dokumentteja sekä merkintöjä Flemingin suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan. Aulis Ojan kirjoitusten perusteella löytyy Eerik Flemingin maakirjan sivulta 45 [1] lyhyt dokume
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Kuka oli ensimmäinen sukututkija?

HUOM: Tämä teksti on tehty tekoälyn ehdottaman tekstin pohjalta. On hyvä huomata, että tekoälysovellukset eivät ole millään tavalla täydellisiä tällä hetkellä. Sinänsä nämä alla olevat henkilöt ovat olleet varhaisia sukututkijoita, mutta heitäkin ennen on sukujensa saloista kiinnostuneita löytynyt. Suhtaudu siis terveen kriittisesti tähän tekstiin! Sukututkimuksen historia ulottuu kauas menneisyyteen, ja on vaikea nimetä yhtä tiettyä henkilöä ensimmäiseksi sukututkijaksi. Tieto omasta suvusta ja sen historiasta on kiinnostanut ihmisiä kautta aikojen, ja esimerkiksi eri aatelissukujen historioiden kirjoittaminen on ollut yleistä jo keskiajalla. Kuitenkin modernin sukututkimuksen perustana pidetään yleisesti genealogiaan erikoistuneita oppineita, jotka toimivat Euroopassa 1500-luvulta lähtien. Heidän tavoitteenaan oli koota tietoa erityisesti aatelisten sukujen historiasta ja sukulaisuussuhteista. Tämä tieto tallennettiin usein heraldisiin rekistereihin, jotka sisälsivät tietoa sukujen v
Lähetä kommentti
Lue lisää»