Järnströmit

Tenholan Kelkkalan kylässä asui 1700-luvun loppupuoliskolla renkinä, sotilaana ja lopulta lampuotina muuan Anders Johansson Kellgren. Sukunimi tosin esiintyy useissa muissakin muodoissa kuten Kiellgren ja Kjellgren. Hän oli mennyt vuonna 1749 naimisiin piika Anna Hansdotterin kanssa. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta ennen Annan kuolemaa vuoden 1768 paikkeilla. Anders Kellgren asuinpaikka vaihtui ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeen Kullaan kylän Västergårdiin ja samoihin aikoihin hän meni uudelleen naimisiin Finbyn puustellin piian, Anna Matsdotterin kanssa. Hänen kanssaan Andersilla oli viisi lasta.

Lapsista olen selvitellyt vuosina 1755 ja 1779 syntyneiden sisarpuolten, Danielin ja Carolinan vaiheita. Ensin mainittu nai 1778 Hedvig Gustafsdotterin, jonka kanssa muutti Pohjan pitäjän Järnvikin kylän Östergårdin
taloon. Sieltä perheen matka jatkui vuonna 1803 Kiskon Haapaniemen säterikartanoon, jossa Danielista tuli yksi tilan neljästä lampuodista. Pohjan pitäjässä pariskunnalle oli syntynyt ainakin neljä poikaa, joista yksi kuoli Haapaniemessä parikymppisenä. Muista kolmesta Gabriel ja Kustaa ottivat käyttöön sukunimen Järnström. Nimen taustalla on hyvin todennäköisesti poikien nuoruuden koti Pohjan pitäjässä. Järnvikin kylä on ollut asuttuna jo esihistoriallisella ajalla.

Siellä on Kohagen niminen kalmisto, jonka alueella sijaitsee parikymmentä pientä, matalaa ja maasta koottua röykkiötä. Tänä päivänä osa niistä on paksun turvekerroksen peitossa, kun taas osa on näkyvillä. Olof af Hällström tutki röykkiöitä vuonna 1948 löytäen mm. rautaisen tappikirveen, joka on yksi ensimmäisistä esiroomalaiseen rautakauteen liittyvistä esineistä Suomesa. Kohagenin kalmisto ajoittuu Hällströmin tutkimusten mukaan pronssikauden loppuun ja rautakauden alkuun. Alue sikäli merkittävä, että se oli ensimmäisiä kohteita, jotka viittasivat ihmisen asuttaneen Suomea jo rautakauden alussa. Alueen löytää merkityn polun ja viitoituksen avulla Järnvikistä.

Järnströmin tässä käsitellyistä veljeksistä vanhin, Anders oli syntynyt 1778 Tenholassa. Vuonna 1802 hän meni Pohjassa naimisiin Bölen talollisen tyttären, Hedvig Matsdotterin kanssa. Isä Danielin kuoltua vuoden 1810 alussa tuli Andersista Haapaniemen uusi lampuoti. Seitsemän vuotta myöhemmin Anders ja Hedvig muuttavat rippikirjaan tehdyn merkinnän perusteella Haapaniemestä Karjaalle.

Gustaf -veli oli naimisissa Eva Abramsdotterin kanssa, joka oli yksi Kajalan kylän Kaijan talon lampuodin, Abram Abramsdotterin kahdeksasta tyttärestä. Gustafilla ja Evalla oli yhteensä 10 lasta, jotka syntyivät Liipolan kylän Alhan talossa. Isä Gustaf olikin sitten Alhan lampuotina.

Andersin ja Gustafin veli Gabriel oli syntynyt jo vuonna 1781 Pohjan Järnvikissä. Sieltä hän tuli vanhempiensa mukana Haapaniemeen 1803. Naituaan Johanna Bähmin muutti Gabriel Järnström Snappertunaan, mistä tuore vaimo oli kotoisin. Snappertunassa perhe asui Norbyn Löfsundissa, missä pariskunnan ainoa lapsi, tytär Fredrika Charlotta syntyi ja kuoli syksyllä 1807. Puolitoista vuotta myöhemmin myös Johanna kuoli ja Gabriel palasi takaisin Kiskoon. Hän oli Toijan sahalla renkinä mennessään toisen kerran avioon vuoden 1812 lopulla. Nuorikko Lovisa Barkman oli kotoisin Leilän kylän torpasta. Lovisan perhettä asui myös Haapaniemessä renkeinä ja piikoina, joten Gabriel ja Lovisa olivat luultavasti tutustuneet tätä kautta.

Gabrielin ja Lovisan ensimmäinen lapsi, Gabriel Johan syntyi vuonna 1813 heidän vielä asuessaan Kiskossa. Sieltä perhe muutti erääseen Karjalohjan Katteluksen ratsutilan torppaan, missä perhe kasvoi vielä kuudella jälkeläisellä. Näistä lapsista poika Alexander meni naimisiin Katteluksen torppari Berglundin tyttären, Eva Marian kanssa. Heistä tuli sitten 1850-luvun puolivälissä isäntäpari Nummen Tavolan kylän Mattilaan.

Alexanderin isoveli Carl Isaac Järnström oli muonatorpparina Katteluksessa, Tallaan Alitalossa, Lönnhammarin Rasulla ja saman kylän Suutlassa. Hän oli naimisissa samoin kuin veljensä, Katteluksen erään torpparin tyttären kanssa. Nuorikko Anna Lovisa Sonntagin sukujuuret johtavat Fagervikin ruukille ja Karjaan pitäjään. Carl Isaacin ja Anna Lovisan järjestyksessä kolmas lapsi, Carl Järnström suomensi nimensä Kaarlo Jäntereeksi. Hän kävi koulua Tammisaaressa 1860-luvulla ja sen päätyttyä muutti Tammelaan. Myöhemmin hän oli kirjanpitäjänä Kauttuan ruukilla Euran pitäjässä ja edelleen eläinvälskärinä Kotkassa.

Kaarlo Jäntereen vuonna 1885 syntynyt poika Kaarlo Malakias Jäntere oli yksi niistä kansalaisista, jotka vuoden 1917 paikkeilla olivat tekemässä aloitetta Turun Yliopiston perustamiseksi. Suomen entinen pääkaupunki oli menettänyt oppilaitoksensa Helsingille ja nyt myös turkulaiset halusivat päästä takaisin yliopistollisen sivistyksen piiriin.

Kaarlo Malakias Jäntereestä tulikin sitten Turun Yliopiston yleisen historian professori, jonka erikoisalana oli Rooman maailmanvallan tutkiminen. Hän oli julkaisi myös runsaasti kirjallisuutta tehden mm. historiikkeja. Vuonna 1955 hän erosi virastaan ja kuoli kahta vuotta myöhemmin.

Kiskossa 1813 syntyneen Gabriel Johan Järnströmin elämään mahtui myös kaidalta polulta poikkeamisia. Niinpä Karjalohjan kirkkoherra katsoi parhaaksi merkitä rippikirjaan erään paljon puhuvan lauseen "pliktat för fylleri". Gabriel Johan oli siis joutunut pulaan viinaksien kanssa ja saanut tuomion juoppoudesta.

Daniel Andersson Kiellgrenin siskopuoli Carolina muutti jossain vaiheessa Karjalohjan Kärkelän kuparihytille piiaksi. Siellä hän tutustui renki Petter Biörkdalin ja meni tämän kanssa naimisiin heinäkuussa 1805. Seuraavan vuoden tammikuun lopulla syntyi poika Carl Fredrik, mutta tässä vaiheessa isä Petteri oli jo kuollut. Itseasiassa Petteri menehtyi vain viiden päivän kuluttua häistä. Carolinalle tämä on varmasti ollut äärettömän raskas taakka kantaa ja vasta viitisen vuotta myöhemmin hän menee uudestaan naimisiin.

Tällä kertaa puoliso oli Kavaston kylän Trisin talon poika, Henrik Christersson. Carolinalla ja Henrikillä oli heilläkin yksi poika, vuonna 1813 syntynyt Henrik. Hänestä tuli aikuisiällä Trisin muonatorppari puolisonaan Perniöstä kotoisin ollut Lovisa Johanna Öhman. Henrik Christerssonin kuoltua kevättalvella 1829 asui leski Carolina poikansa perheessä ja lopulta yksin Kavastolla. Hän kuoli syksyllä 1847.


Kommentit

Suositut tekstit