Koleraan kuollut piirilääkäri Åkerberg

Turun Itäharjulla sijaitsee puistomainen, hyvin hoidettu hautausmaa. Muistomerkkejä sieltä löytyy vain muutamia. Tämän ns. kolerahautausmaan taustalla on Venäjältä Suomeen vuonna 1831 tullut kulkutautiepidemia, joka niitti silloisen Turun 11000 asukkaasta peräti 234 vain muutaman syksyisen kuukauden aikana. Kolera ei katsonut ihmistä säätyyn tai asemaan ja niinpä kuolleiden joukossa oli yhtä hyvin raatimiehiä kuin köyhäinhuoneen piikoja.

Koleran leviämistä pelättiin - eikä aivan syyttä - paljon ja taudin uhreja ei haudattukaan samaan paikkaan muiden vainajien kanssa. Itäharjulle ja Kakolanmäelle perustettiin erilliset hautausmaat. Itäharju valittiin lähinnä sen etäisen sijainnin takia, olihan se siihen aikaan kaukana kaupungista. Edes omaisia ei päästetty saattamaan rakkaimpiaan viimeisellä matkalla, vaan ruumiit haudattiin öiseen aikaan viranomaisten toimesta. Kakolanmäen kolerahautausmaata ei ole enää olemassa, mutta Itäharjulla on jäänyt pystyyn viisi kivistä ja kaksi rautaista muistomerkkiä.

Näistä viereiselle pysäköintialueelle näkyy ensin piirilääkäri Mathias Åkerbergin takorautainen risti. Hän oli syntynyt Ruotsissa, mutta tullut jo 1700-luvun lopulla Suomeen. Täällä hän meni naimisiin loviisalaisen kauppiaantyttären, Christina Ulrica Unoniuksen kanssa. Loviisassa perheeseen syntyivät tyttäret Christina Gustava, Catharina Fredrika ja Wilhelmina Elisabet sekä poika Elias Ulric. Mathiaksen muutettua työpaikan perässä Turkuun, seurasi muu perhe luonnollisesti mukana. Turussa perheeseen syntyi kuopus Eva Andrietta.

Mathias Åkerberg oli musikaalisesti lahjakas soittaen sekä viulua että selloa. Perimätiedon mukaan hän olisi ilahduttanut soitollaan mm. luonnontutkija Linneaa. Åkerbergin ruotsalaisten esi-isien joukossa kerrotaan lisäksi olleen viola da gamban soittaja joskus 1600-luvulla. Niinpä ei ollut ihmeellistä, että Mathias heti Turkuun tultuaan liittyi Turun Soitannolliseen Seuraa. Christina Ulrica Unoniuksen sukukaan ei vierastanut soittimia. Kauppias Unonius omisti Loviisassa klaveerin, joka lienee ollut melkoinen harvinaisuus pikkukaupungissa.

Mathiaksen ja Christina Ulrican tyttäristä Catharina Fredrika (Katarina Fredrika) meni 1816 naimisiin Loviisan kaupunginvanhimmaksi edellisenä vuonna valitun Johan Johanssonin kanssa. Johan oli syntynyt Lapinjärven Sibben talossa ja kaupunkilaisena hän otti itselleen sukunimen Sibelius. Hänelle myönnettiin porvarinoikeudet 1812 ja yhtiötoverinsa kanssa hän otti haltuunsa Pehr Mårten Unoniuksen kauppaliikkeen. Pehr Mårten oli Katarina Fredrikan eno. Vuonna 1823 Loviisan porvaristo valitsi Johan Sibeliuksen kunnallisraatimieheksi. Hän kuoli rakkaassa kotikaupungissaan joulun alla 1844. Katarina Fredrika Unonius eli vielä 35 vuotta leskenä kuollen vasta 1879. Katarinan ja Johanin lapsista voidaan mainita erityisesti poika Christian. Hän nimittäin oli erään suhteellisen tunnetun säveltäjän, Jean Sibeliuksen isä.