Köyhäintalon hullu murhaaja

Pyhäjärven Ul eli nykyisin Karkkilana tunnetun pitäjän Haaviston kylässä tapahtui aikalaisia syvästi järkyttänyt tapahtumaketju lokakuun alussa vuonna 1866. Tuolloin pitäjänseppä Kaarle Aron Bergman Haaviston Riddaren talosta oli saanut Helsingin köyhäinhuoneesta erään vaimoihmisen hoidettavaksi 12 markasta kuukaudessa. Seppä Bergman oli pyytänyt torpparinpoika Stenbergiä kyyditsemään tämän naisen Haavistolle, kun sepällä itsellään ei kulkupeliä ollut.

Seuraavana päivänä Bergman saapui noutamaan tätä naishenkilöä Stenbergien torpasta vieden hänet kotiinsa. Lokakuun kahdeksannen päivän aamupuolella lähti Bergman perunan nostoon muutaman sadan metrin päähän kodistaan. Siellä hän työskenteli puolille päivin, jolloin hänen vaimonsa Henrika Vilhelmina toi hänelle päivällistä. Tämän jälkeen pariskunta jatkoi töitä yhdessä aina iltapäivän kello neljään saakka.

Tuolloin Henrika Bergman lähti ensin kotiin päin miehensä seuratessa perästä hetken kuluttua. Kaarle Bergman tapasi matkallaan erään talollisen, Granqvistin Stenbodan tilalta, joka sanoi tavanneensa Helsingistä toissapäivänä tuodun naisen löytyneen hänen tuvastaan. Granqvist oli sitten vienyt naisen takaisin Bergmanin talolle. Siellä häntä oli kohdannut julma näky; kaksi Bergmanien lasta makasi kuolleena tuvan lattialla kolmannen lapsen ollessa verissä päin, mutta vielä niukin naukin hengissä.

Bergmanien kiiruhdettua nyt kotiinsa löytyi takkaan viskattuna verinen nuija, jota oli ilmeisestikin käytetty surmatöihin. Seppä Bergmanin kysyttyä kuka lapset oli surmannut, väitti nainen susien sen tehneen. Henrika Bergmanin tultua kotiovelleen, oli hän kohdannut julma totuus. Neljän vuoden ikäinen Juhana poika oli vielä hengissä, mutta kuuden vanha Maria ja vain vajaan vuoden ikäinen Kaarle olivat molemmat elottomia. Juhana kertoi vieraan tädin lyöneen näitä. Sitä poika ei enää voinut muistaa, kuka häntä itseään oli lyönyt.

Nimismies kutsuttiin tietysti välittömästi paikalle. Tuolloin köyhäinhuoneesta tuotu nainen istui vuoteellaan ruokailleen ja kertoi olevan leski Maria Lindholm. Maria Johansdotter Bergströmin puoliso oli ollut kirjanpainotaituri Johan Daniel Lindholm, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1855. Maria oli ollut jonkin aikaa hoidossa helsinkiläisellä klinikalla ja sen jälkeen kaupungin köyhäinhuoneella. Sieltä hänet oli sitten lähetetty seppä Bergmanin luokse. Mitään syytä hän ei kertonut lasten tappamiseen eikä edes muistanut, ketä oli ensiksi lyönyt. Bergmanit olivat töihin mennessään lukinneet ulko-ovensa, mutta Maria oli sen kirveellä lyönyt rikki ja paennut tekoaan. Tältä pakomatkalta Granqvist oli hänet löytänyt. Maria Lindholm lähetettiin kruununvankihuoneeseen odottamaan asiansa käsittelyä.

Köyhäinhuoneen hoitaja oli kuultaessa kertonut Marian olleen jo vuoden ajan heikkomielisen ja välillä rajuluonteisen. Tästä oli myös kerrottu Bergmanin perheelle. Niinpä aikalaiset pitivät kummallisena, että seppä vaimoineen uskalsi jättää Marian lasten kanssa kotiinsa. Toisaalta sanomalehdissä arvosteltiin köyhäinhoitokuntaa, joka sälytti yksityisten ihmisten osalle heikkomielisten hoitoa eikä hankkinut näille sijaa houruhuoneelta.

Pitäjänseppä Kaarle Bergmanin elämä ei jatkossakaan sujunut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Puoliso Henrika Vilhelmina Mikontytär kuoli heinäkuussa 1868 lavantautiin ja Kaarle jäi yksin vastaamaan perheen hoidosta. Tämä oli luonnollisesti hyvin raskasta ja niinpä seuraavan vuoden syksyllä hän toi taloonsa uuden vaimon, Siikalan kylän Mäkilän torpparin tyttären, Henrika Eufrosynen.