Hiljainen sankari

Eräästä pääkaupunkiimme Helsinkiin 1840-luvun lopulla tulleesta nuoresta miehestä tuli karvarimestari Gardbergin kisälli. Tässä työssä hän oli kaiken kaikkiaan 19,5 vuoden ajan, kunnes mestari joutui takaustensa kautta vararikkoon. Mies, etunimeltään Henrik, käytti tuolloin sukunimeä Rautell muuttaen nyt Gardbergin luota karvarimestari Lindgrenin palvelukseen. Hänen luonaan Henrik viihtyi sitten kuolemaansa saaakka eli 26 vuoden ajan.

Henrik Rautell kuoli 24.9.1889 ja useissa sanomalehdissä huomioitiin hänen poismenonsa. Syynä ei ollut niinkään hänen ammattitaitonsa ja uutteruutensa, jotka nekin toki noteerattiin. Erityisesti vainajaa muistettiin hänen hyväntekeväisyytensä takia. Sekä karvarimestari Lindgrenin että työtovereiden kerrottiin suuresti kunnioittaneen sitä työtä, mitä Henrik Rautell oli tehnyt köyhien hyväksi. Vuosina 1867-1868, kun "kova köyhyys oli maassamme, auttoi Rautell tarwitsewia, jakaen heille koko säästönsä ja kaikea ansionsa, jotka eiwät suinkaan olleet niinkään wähäisiä".

Tästä omalla työllään ja säästäväisyydellään omaisuutensa luoneesta karvarinkisällistä kasvaa silmiemme edessä yksi suomalaisen tosielämän hiljaisista sankareista.

Hyväntekijä Henrik Rautellilla ja mielenkiinnolla tutkimallani Lohjan Roution Rautell -suvulla ei ole yhtymäkohtia. Sukututkijan on hyvä muistaa, että sama sukunimi ei takaa sukulaisuutta. Nimiä otettiin 1800-luvun kuluessa käyttöön mitä moninaisimmin perustein ja varsinkin eri puolilla Suomea löytyvillä samannimisellä henkilöillä on aniharvoin yhteyksiä keskenään. Säätyläis- ja pappissuvut ovat toki asia erikseen, koska esimerkiksi viimeksi mainituilla virka saattoi viedä hyvinkin etäälle kotikonnuista.