Erinomainen navetta Alftanilla

Kaukainen sukulaiseni Johan David Alftan oli naimisissa Viipurin tuomiorovastin, Johan Stråhlmanin tyttären, Hedvig Sofia S:n kanssa. Johan Davidin isoisän isä oli nimittäin Hattulan kirkkoherrana vuonna 1697 kuollut Abraham Alftanus, joka oli ollut kaksi kertaa naimisissa.

Abrahamin ensimmäinen puoliso oli sukuperällään ja koko olemassa olollaan paljon keskustelua herättänyt Emerentia Clasdotter Torsk. Emerentian kuoltua vuoden 1673 paikkeilla meni Abraham pian naimisiin Katarina Eriksdotter Schraderuksen kanssa. Ensimmäisestä aviosta oli ainakin kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Pojista Johan tuli lopulta Karjaan kirkkoherraksi, kun taas Harald mainitaan Seilin hospitaalisaarnaajana. Kolmas poika Alexander oli korpraali.

Tyttäristä Maria oli naimisissa Hämeenlinnan kirkkoherraksi vuonna 1695 tulleen Gabriel Röökmanin kanssa tämän ensimmäisessä aviossa. Toisen tyttären, Katarinan, puoliso oli taasen Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck.

Tämän Alftan suvun kantavanhemmat olivat Taivassalon kirkkoherra Erik Alftanus ja puolisonsa Elin Mårtensdotter Brennerus. Tämä Elin oli ns. Uudenmaan Brenner -sukua, josta olen kirjoitellut useammankin kerran.

Samaan sukuun kuului myös alussa esittelemäni Johan David Alftan. Vaimonsa Hedvig Sofian kanssa hänellä oli mm. tytär Julia Alftan, joka hieman alle 20 vuoden iässä naimisiin kaukaisen sukulaismiehensä, Apollon Alftanin kanssa. Apollon isoisän isoisä oli edellä mainitsemani Hattulan kirkkoherra Alftanus.

Apollon Alftan oli monien muiden sukulaistensa tavoin toimelias ja aikaansaava mies. Hän omisti Virolahden pitäjässä Pajulahden kartanon. Sinne hän rakennutti 1850-luvun loppupuoliskolla silloisissa oloissa ennen näkemättömän navetan tai kuten tuohon aikaan termi kuului, "lääwä-kartanon".

Navetta oli hirsistä rakennettu, mutta nurkkien ja pitopuiden asemesta Alftan oli 1,5 ja 2,0 sylen päähän toisistaan rakentanut tiiliset pylväät, joiden hirsien päät oli tuettu. Kivijalka oli tehty hakatuista kivistä ja oli noin kolmen jalan paksuinen, mutta em. pylväiden kohdalta oli leveyttä puoli jalkaa enemmän. Aikalaisten mukaan kivityössä oli Virolahden Pyterlahden louhimon ammattimiesten kädenjälki. Erityisesti tämä näkyi kivijalan mahtavien lohkareiden erinomaisesti tehdyissä liitoskohdissa.

Tiilipylväiden ulkopuolinen leveys oli 2,5 jalkaa ja ne olivat seitsemän jalkaa korkeita sekä 2,5 jalkaa paksuja. Kouru, minne hirsien päät oli yhdistetty, oli viisi tuumaa leveä ja kolme tuumaa syvä. Koko navetan pituus oli 140 ja leveys 49 jalkaa. Sisäkatosta ulkokaton harjaan korkeutta tuli 14 jalkaa.

Tiilipylväiden yläpäässä oli suuret litteät kivet, jotka kannattivat niitä lankkukertoja, joiden väliin sisäkaton orret oli liitetty. Ne katon orret, jotka kulkivat pitkin navettaa, lepäsivät samanlaisten tiilipylväiden päällä.

Seinät oli hirsiset, kun taas lattia ja sisäkatto oli tehty tavallisista laudoista ulkokaton ollessa päreistä. Oheisen piirroksen kuvaamalla osalla lattia oli tosin kivinen. Kuva kertoo myös sen erikoisuuden, että lehmien ruokintakaukalot olivat poikkipuoliset eivätkä pituussuuntaiset rakennukseen nähden. Navettaan mahtui yhteensä 42 lehmää vasikkakarsinoita lukuunottamatta.

Kaartinkapteeni Apollon Alftan ei jättänyt kynttiläänsä vakan alle ja operoi myös monilla muilla aloilla. Vuonna 1861 hän perusti Miehikkälään Kalliokosken lasitehtaan, joka oli sitten toiminnassa aina vuoteen 1931. Kalliokosken tuotanto perustui suurelta osiin värittömään ikkunalasiin, jota sitten myytiin ensisijaisesti Venäjän markkinoille. Tehtaan lasinpuhaltajat olivat ruotsalaisia ja saksalaisia, mutta muu työväki omasta pitäjästä.

Kommentit

Suositut tekstit