Hyväsydäminen piirilääkäri Zetterman

Everstiluutnantti ja lääninrahastohoitaja Lorentz Johan Zettermanin ja vaimonsa Natalia Louise Lampan poika Arthur Juhana syntyi Helsingissä elokuussa 1840. Tarmokas ja nopeaoppinen poika opiskeli itsensä lääkäriksi ja yksi ensimmäisistä työpaikoista oli luovutettuun Karjalaan jäänyt Kurkijoen pitäjä. Vuoden 1869 paikkeilla Arthur Juhana ehti myös naimisiin Matilda Wilhelmina Willebrandin kanssa.

Hänen appensa Kustaa Valfrid V. oli ollut Salon kauppalassa vuosina 1870-73 toiminut piirilääkäri. Arthur sitten jatkoi Kustaan jalanjäljissä alueen lääkärinä ja olikin tässä toimessa peräti 32 vuotta. Lähimpiä työtovereita olivat Turun ja Tammisaaren kaupunkien lääkärit, joten herra Zettermanilla ei totisesti ollut puutetta työstä. Erittäin pitkän työuransa ansiosta Arthur Juhana Zettermanista jäi seudulle elämään useita tarinoita, vaikka mies itse kuoli jo vuonna 1909.

Arthurilla ja Matildalla oli kolme lasta, joista esikoispoika Lars Kustaa tosin menehtyi aivan pienenä. Tytär Mary ja poika Rolf sen sijaan ehtivät aikuisiksi. Olennaisena osana perheyhteisöä olivat myös Zettermanin lähes korvaamattomat palvelijat, Miina ja Kalle. Näistä Miina toimi tavallaan sairaanhoitajana auttaen lääkäriämme mm. hampaiden poistossa, siteiden laitossa ja kaikenlaisessa työssä, mitä maalaislääkärin vastaanotolla nyt sattui eteen tulemaan. Aikalaiset eivät Miinan sukunimeä edes tainneet tietää, hän oli "Tohtorin Miina". Tosin vuodesta 1894 lähtien, kun Arthur Juhana oli saanut uuden arvon, häntä tituleerattiin "Professorin Miinaksi".

Kalle hoiti sitten Zettermanin talonmiehen tehtäviä, oli kuskina lääkärin maakuntakierroksilla, piti huolta puutarhasta ja todisti mm. ruumiinavauksia. Työsarkaa riitti siis hänelläkin. Raskas työ taisi lopulta vaatia veronsa ja niinpä Arvo Saura pääsee erinomaisessa kirjassaan "Salo ennen ja nyt" kertomaan episodin Kallen "kohtalokkaasta vahingosta".

Kalle oli suuri oluen ystävä ja eräänä heinäkuisena päivänä kolpakkoja oli kilistelty Zettermanin naapurissa olleen oluttehtaan pihalla. Illan tullen työmiestä alkoi luonnollisesti raukaista hieman. Mutta sattuipa niin, että Suomusjärven Ahtialan kylässä oli käynnistynyt vaikea synnytys. Pirkkalan talosta tuli mies hevonsensa kanssa noutamaan professoria. Tuo hevonen valjastettiin lääkärin oman hevon kanssa trillojen eteen ja matka alkoi. Hieman Tupurin ahteesta eteenpäin Kalle otti ja nukahti. Professori Zetterman nosti tyynesti miehen mättäälle ja jätti hänet siihen nukkumaan.

Kaukelmaan tienhaarassa Zetterman törmäsi kruununvouti Lennart Wasziin, joka oli iltakävelyllä;

"Tjänare, no kuin su yksin aja? Onk Kalle kipjä?"
"Nej, hän nukku."

seuraavana päivänä Kalle ilmaantui professorin luokse.

"No-jaa - su on heränny jo...."
"Juu her professor"
"No - tul tän kamari sit."

Siellä professori sitten antoi Kallelle yhden vuoden palkkana 300 kultamarkkaa sekä hyvän todistuksen 25 vuoden palveluksesta. Miina kertoi jälkeenpäin, että kun Kalle lähti takaperin huoneesta, pyyhkäisi Zetterman poskeaan ja mutisi hänelle:

"Tredge gånger...Jo....Så är det med Kalle....."


Toinen esimerkki professorin hyväsydämisyydestä saatiin, kun eräs maalaiseukko tuli vaatimattomassa asussa lääkäriin;

"Onks sul paljo raha?"
"On mul viis markka"
"Jaaha - täsä on resept ja tost sä saa viis markkaa, et sun saa apteekist troppi ulos"
"Mut sit mä jää her professoril velkka"
"Ei simmone mittä mein. Se on pääasja et vattas parantu..."
"Juu her professor"


ps. tämä on 700. blogimerkintäni - seuraava teksti ilmestyy 2.1.2009