Katajanokka - tuo paheiden pesä

Katajanokalle tehdyt ja tekemättömät isot rakennukset ovat vuosikymmenet toisensa jälkeen nostattaneet suuria tunteita. Itseasiassa paikka on ollut ongelmallinen lähes alusta alkaen, sillä jo 1860-luvulla tämä kallioinen niemi aiheutti harmaita hiuksia kaupungin päättäjille. Jopa virallisen lehdistön taholta otettiin asiaan kantaa seuraavaan tapaan;


"Katawan-nokka on wielä Helsingin wiimeinen, jälellejäänyt wanhan-ajan muotoinen kaupungin-osa. Siellä on satojä mökkiä, jotka owat niin kurjat ja rumat, niin waiwaloiset, ettei niiden wertaisia enään näe maakuntie kylissäkään. Ja moni näitä on wiinan sala-lähteitä.



Sitä on jo kauwan moitittu kaupungin riettauden ja siiwottomuuden pesäksi, - waikka on siinä tähän asti siiwo-ihmisiäkin asunut. Näissä hökkeleissä pimeyden työt piiloitetaan: wieras tawara peittyy niiden lian alle; riita ja riettaus on wallalla.


Wihdoin on nyt päätetty, miten tämän kaupungin osan esitetty uudestaan rakentaminen on järjestettäwä. Wanhat hökkelit häwitetään pois ja uudet kadut suunnitellaan suoraksi ja leweäksi. Ala on kyllä osittain wuorinen ja wuori-mäkinen. Mutta tämän pitkän, kapeen niemen eteläranta on tasaisempi. Entuudesta on sen nenässä Suomen meriwäestön suuret ja kauniit kiwi-rakennukset. Tulee sinne muitakin yleisiä rakennuksia. Uusi wenäen kirkko tulee perustettavaksi kallion kukkulalle joka kohoo sen kanawan siwulla, joka eroittaa Katawannokkaa muusta kaupungista.


Sinne on aiottu perustaa Suomen Pankillekin oma kartanonsa. Katawannokka on muuten tilansa ja ympäristönsä puolesta kaunis paikka: se jakaa sataman pohjais- ja etelä-osaan. Aikoja myöten tulee se warmaan olemaan kaupungin kaunein paikka luonnon puolesta. Ja ehkä jo moniaan wuoden perästä on siellä rauhallisempi ja siiwollisempi elämä."


Katajanokan maineesta kertokoon tapaus syksyltä 1858. Tuohon aikaan eräs kalastaja, "rikas Sundström", piti Nokalla jonkinlaista salakrouvia. Sinne lähtivät ryyppäämään entiset matruusi Abraham Rostedt ja renki Johan Tötterman erään marraskuisena iltana. Muutamien lasillisten jälkeen lähti Tötterman kotiaan kohti. Hieman tämän jälkeen huomattiin liekkien leimuavan Dniael Sundströmin torpasta ja palovahti pisti hätäkelloihin vauhtia.

Palokunta riensi paikalle ja sai palavan huoneen sammutettua. Huoneen porstuasta löydettiin Sundström ja huoneessa olleen sängyn alta hänen vaimonsa. Molemmat oli murhattu kirveellä. Tutkinnassa selvisi, että Rostedt oli ilmaantunut Töttermanin luo verisillä vaatteilla ja syvä haava kädessään. Tämän hän väitti tulleen pullosta. Rahaa häneltä löydettiin peräti 20 ruplaa hopeassa samoin kuin plakkarikello. Näiden alkuperää Rostedt ei pystynyt tai halunnut selittää mitenkään. Näiden seikkojen valossa poliisi vangitsi Abraham Rostedtin murhasta syytettynä. Töttermanille langetettiin ulkonaliikkumiskielto Helsingin kaupungissa.

Lopulta sekä Rostedt että Tötterman tuomittiin kuolemaan Daniel Sundströmin ja hänen vaimonsa taposta sekä ryöstöstä. Rangaistus muutettiin pakkotyöksi Siperiassa, minne kaksikko lähetettiin Viipurista tammikuun puolivälissä 1860.

Kommentit

Suositut tekstit