Jacobus Petri Boterus

Jacobus Petri Boterus (Jakob Petterinpoika, Jaakko Pekanpoika) mainittiin ensimmäisen kerran 1630, jolloin hän Halikon Puotilassa kirjoitti keskinäisen testamentin Anna Hinderintyttären tyttären Anna Mår-tenintyttärelle ja tämän toiselle puolisolle Henrik Henrikinpojalle. Jacobus kutsuu itseään silloin lisänimellä ”Boterus”, jonka oletetaan olevan johdettu Puotila-nimestä, ruots. Botila. Jacobus oli naimisissa luultavasti viimeistään 1622 turkulaiskauppiaan Henrik Jakobinpoika Kynsilaukan tyttären kanssa.

Jacobus oli kappalaisena Vihdissä viimeistään 1634. Vuoden 1639 talvi- ja kesäkäräjillä Espoossa (Vihdin eteläpuolen kylät kuuluivat silloin Espoon käräjäpiiriin) heinäkuun 30. ja 31. päivinä anoi Jakobus vahvistusta omistukselleen, erään Kotkaniemessä olleen autiotilan (myöh. nimi Pietilän Ylestalo) ja sen ottamista viljelykseen ja kruununverolliseksi. Tilan oli omistanut eräs emäntä Elin ja se oli ollut neljä vuotta autiona. Autiotilan omistus vahvistettinkin Jacobus Petrille.

Vihdin talojen lukumäärä oli jo varhain vakiintunut. Kotkaniemen kylässä oli 1550 ollut 7 taloa, 5 taloa 1580 ja 7 taloa 1600. Kotkaniemen kylästä kerrottiin 1600-luvun alussa: Pellot olivat soisia savipeltoja, mutta kuitenkin hyvät; kun kaikenlaista tarvemetsää sanottiin olevan, niin voinee olla sitä kaskimaaksikin. Niityt olivat hyvät, humalaa viljeltiin; kalastusta järvessä, josta saatiin pikkukaloja ja kuhaa; ei harjoitettu tervanpolttoa; syksyisin ja keväisin käyvä mylly.

Jacobus mainittiin Vihdin kirkkoherrana 1640 tai 1641 ja vanhimmat kirkon tilit Vihdin kirkonarkistossa ovat hänen ajalta. Jacobuksen veli tai velipuoli oli Laurentius Petri Aboicus ("Turkulainen"), myöhemmin Tammelinus ("Tammelalainen"), joka oli kappalainen Turussa 1634-40, Loimaan kappalainen 1636- (tai 1640- ) ja Tammelan kirkkoherra vuodesta 1648 alkaen .

Laurentiuksen arvellaan syntyneeksi n. 1605-10, mutta Jacobuksen on täytynyt olla heistä vanhempi ja syntynyt viimeistään vuosisadan vaihteessa, koska hänen poikansa Petrus oli syntynyt viimeistään 1620-luvulla. Laurentius kävi Turun katedraalikoulua ja sitten lukiota. Eräässä saarnakokoelmassaan sanoi Laurentius Turkua rakkaaksi syntymäpaikakseen.

Erään toisen tekstinsä ("Muutamat Christilliset Saarnat ja Selityxet Ioca-Päiwäisten Huomen- Ehto- ja Ruocalucuin", v. 1644) hän omisti erikoisesti suojelijalleen, aatelismies, hovioikeuden presidentti ja suurtilallinen Jöns Kurjelle ja mainitsee siinä vanhempiensa olleen "köyhiä": "...yhdexi nöyräxi kijtollisuden merkixi ja nij-den moninaisten hyväin töiden muistoxi cuin T[ei]dän A[rmonne] minua (nijn cuin ennen minun köyhiä Wanhembitani) vastaan ilman ansiota armo myöden on osottanut". Sanamuoto ehkä vihjaa siihen mahdollisuuteen, että Laurentiuksen ja Jacobuksen vanhemmat olivat olleet Jöns Kurjen palveluksessa.

Näist näen ja iloidzen Weli raka,
Että Jumalan sanas olet harras:
Neuwol,  Opil, Kirjain Kirjoituxil,
Saarnattiun myös Saarnais präntäyxil,
Suomel näin kansas suot tilan oppi,
Jumala kuing kijtä aina sopi:
Ylös-noustua huomeltain varhain,  
Wilja naut(ti)tes, ja ehton hiljain
Herra, joka kijtoxen kungin kuulkoon,
Sinus ain vastakin waikuttakon;  
Culutoxes myös täysin täyttäkön;
Näitä myös suld wiel enämbi nähtäkön.

         Fraternae recordationis g. appos.
          Jacobus Petri P. Wichtensis

Kirjasta:
  
Selityxet Jocapäiväisten Huomen, Ehto ja Ruocalucuin eli siunausten yxikertaisill saarnoill, edespannut
                                                   
Laurentius Petri Aboico, Turku 1644.


jatkuu perjantaina 4.3.2011!

Kommentit

Suositut tekstit