Vastahakoinen sulhanen

Joulukuisena päivänä vuonna 1865 Nummen kappeliseurakunnan kirkkoraati kokoontui varsin epämiellyttävän asian merkeissä. Paitsi raati, oli paikalle kutsuttu myös renki Elias Ropert Ståhlstedt Leppäkorven kylästä sekä piika Maria Henrika Kaisantytär Järvenpään kylästä.

Kirkkoraadin esimies esitti kokouksen aluksi vaatimuksen, joka oli tullut rovasti Helsingiuksen taholta. Tämä korkea-arvoinen herra nimittäin vaati renki Ståhlstedtia lunastamaan sen naimislupauksen, minkä hän piika Maria Henrikalle oli aikaisemmin antanut. Tämä avioliittolupaus oli vahvistettu kihlakunnanoikeudessa ja Ståhlstedt oli myös laatinut yhteisen lapsen Maria Henrikan kanssa.

Seurakunnan opettajat olivat turhaan yrittäneet hieroa sopua näiden kahden välille. Koska kumpikaan ei ollut valittanut em. oikeuden tuomiosta, katsoi kirkkoraati aiheelliseksi esittää suoran kysymyksen Elias Ropertille.

"Eikö hän jo nyt rakkaalla sydämmellä kohtele valittua morsiantansa ja lastansa ja ota heitä huomaansa ja avioliiton täyttämisen kautta päästä heitä siitä häpeällisestä ja kurjasta tilasta, johon hän naimisen lupauksen suojassa on heitä saattanut."

Tähän kauniisti esitettyyn toivomukseen antoi renki Ståhlstedt ruman vastauksen; "En, vaikka mitä tehtäisiin, en minä häntä nai."

Nyt kirkkoraati kääntyi piika Maria Henrikan puoleen kysyen tämän mielipidettä miehen vastaukseen. Nainen vastasi, ettei suinkaan aio jättää vaatimustansa avioliitosta. Hän haluaa ehdottomasti rengin tekevän lupauksensa mukaisesti. Tämä senkin takia, että yhdessä laadittu lapsikin oli elossa.

Koska kirkkoraadilla ei ollut asiaan enempää sananvaltaa, saattoi se vain "sydämmellisillä varoituksilla manata erinomattain Ståhlstedia totiseen parannukseen ja kristilliseen elämään".

Ilmeisesti jotain lopulta tapahtui, sillä lokakuussa 1867 Elias Ropert ja Maria Henrika vihdoin vihittiin noin kymmenen vuoden huopaamisen jälkeen. Aviottomia yhteisiä lapsia ehti syntyä kaksi ennen papin aamenta ja lisäksi rippikirjaan on merkitty Ida Sofia -niminen Maria Henrikan avioton lapsi. Kun sitten oli päästy naimisiin saakka, ilmaantui jälkeläisiä reipas määrä. Vuoteen 1880 mennessä Järvenpään Jussarin torpassa oli syntynyt yhteensä viisi lasta em. lisäksi.

Ikävä kyllä monta vuotta miehensä kanssa naimisiin yrittänyt Maria Henrika kuoli keuhkotautiin keskikesällä 1882. Vajaan vuoden kuluttua torppari Ståhlstedt meni sitten edellistä kertaa nopeammin naimisiin. Morsiameksi tuli Nummen Kouvon piika Maria Ulriika Fabianintytär. Hänen kanssaan Elias Robert sai vielä kahdeksan lasta. Joten alunperin avioelämään kovin epäluuloisesti suhtautunut Ståhlstedt todennäköisesti piti lapsista!

Kommentit

  1. Hei Juha!

    Kiitos tästä mainiosta tiedosta. Elias Robert on iso-isäni isä, ja hänen jälkeläisensä ovat edelleen samanlaisia. Kun tulin sanoneeksi, ja se on sitten siinä. En voinut olla nauramatta, tuo vastaus kun on niin tuttu. Saanko lainata jutun sukuseuramme seuraavaan lehteen?

    Terveisin
    Anne Karhunen

    VastaaPoista
  2. Hei Juha!

    Kiitos vielä kerran hyvästä tekstistä, joka on nyt lisätty Ståhlstedtin sukuseuran kotisivulle (sukuseuran.nettisivu.org).

    Keväisin tervesin

    Anne K

    VastaaPoista
  3. Hei Juha!

    Kiitos vielä kerran tästä mainiosta tekstistä, joka on nyt julkaistu myös Ståhlstedtin sukuseuran kotisivuilla. (sukuseura.nettisivu.org)

    Keväisin terveisin
    Anne K

    VastaaPoista
  4. Hei Juha!

    Niinpä se livahti painovihrepaholainen tuohon nettiosoitteeseen se on siis sukuseura.nettisivu.org.

    ;) Anne K

    VastaaPoista
  5. No niin!

    Livahti painovihrepaholainen tuohon nettiosoitteeseen oikea osoite on siis sukuseura.nettisivu.org

    ;) Anne K

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit