Kattelus jako

Olen usein kirjoitellut Karjalohjan Katteluksen rusthollista Matti Mäkelän antamien tietojen perusteella - niin tänäänkin. Nyt olemme suuressa perintöriidassa 1700-luvun puolivälissä. Riidan aikana taloa isännöi Johan Dahlman. Riidan seurauksena suoritettiin isojako 1763...1769. Isojaon aikaan talossa oli jo vanha rakuunan torppa Haavasniemessä. Se jäi yhteiseksi molemmille tilanosille. Talon ensimmäinen varsinainen torppa Alberga jäi Alimmaisen torpaksi. Torpan rakennukset oli tehnyt torppari Jacob Alberg (taulu 16, s. 44), joka mainitaan ensi kerran kauden 1747...1754 rippikirjassa. Torpan paikka on merkitty isojakokarttaan vuodelta 1763 nykyiselle sijalleen. Vielä 1752 Jacob Ahlberg asui rippikirjan mukaan torpparina Pellonkylässä. Sitä ennen hän oli ollut seppänä vaimon kotitalossa Murrossa. Tämä käy ilmi rippikirjasta ja 9.9.1747 kihlakunnanoikeudessa olleesta riitajutusta, joka jatkui vielä 17.11.1750. Erikseen selviää, että isovihan aikana oli Jacob Ahlbergin vaimon Maria Grelsintyttären isää, Murron isäntää Grels Thomasinpoikaa pahoinpidelty niin, että hän kuoli saamiinsa vammoihin 8.2.1718. Syytteeseen joutui Karjalohjan entinen nimismies Anders Hahl, joka oli antanut venäläisten sotilaiden suorittaa teon. Leski Brita Matsintytär nosti syytteen, joka siirtyi tutkijalautakunnan selvitettäväksi. Hahlia vastaan nostettiin runsaasti erilaisia syytejuttuja isovihan jälkeen 1720-luvulla.

Talo jakautui kahteen osaan: N:o 1 oli Alimmainen eli Nedergård 8/13-osaa ja N:o 2 oli Ylimmäinen eli Övergård 5/13-osaa. Nimitys Nyby eli Uusikylä lienee saanut alkunsa Ylimmäisestä. Jako-osat johtuvat kuudesta pojan osuudesta ja yhdestä tyttären osuudesta. Isän alkuperäinen toivomus tyttären saamasta yhtä suuresta perintöosuudesta veljien kanssa ei siis toteutunut. Lain mukaan tytär peri vain puolet pojan osuudesta. Vanhin veli Johan peri oman osansa ja osti itselleen veljien Fredric, Herman ja Daniel osuudet. Nilsille joutuivat oman osuuden lisäksi sisaren, Kuusian Vanhatalon emännän Magdalenan ja veljen, räätäli Jeremias Dahlmanin osuudet.

Maanmittari Hans Fattenborg suoritti isojaon ja tilan halkomisen peltojen osalta 1763, mutta toimitus saatettiin päätökseen vasta 1769, jolloin myös metsät jaettiin. Isojakokartta on säilynyt ainakin Katteluksessa olevana versiona, alkuperäisenä konseptina maanmittauskonttorissa ja puhtaaksipiirrettynä versiona Maanmittaushallituksen arkistossa. Karttaselitys on säilynyt sekä konseptina että puhtaaksikirjoitettuna.

Hans Fattenborgin mittausten mukaan tilalla oli peltoa 31 tynnyrinalaa 25 kapanalaa ja niittyä 120 tynnyrinalaa 28 ½ kapanalaa. Lisäksi oli kovapohjaista nurmea (hård wall), joka tuotti 25 7/8 parmasta heinää sekä kosteaa luhtaniittyä (starr wall), joka tuotti 29 7/8 parmasta heinää. Metsän alaksi saatiin 873 tynnyrinalaa. Tynnyrinala sisälsi tuolloin 32 kapanalaa ja oli suuruudeltaan 14.000 neliökyynärää eli 4.936, 41 m2. Tynnyrinala vastasi siis noin puolta hehtaaria. Peltojen alaksi tuli tämän mukaan 15,7 ha, niittyjä oli 59,7 ha ja metsää 430,9 ha eli yhteensä 506,3 ha. Lisäksi tulivat heinän määrillä mitatut niittymaat. Parmas heiniä eli 1 aami vastasi nähtävästi kuutta leiviskää ollen n. 51 kg. Leiviskä sisälsi 20 naulaa á 425 g eli painoi 8,5 kg. Heinämitat ovat kirjallisuudessa hyvin epämääräiset ja niiden suuruuksista on vaihtelevaa ja osittain ristiriitaistakin tietoa.
Metsästä arvioitiin maan laatu lähinnä luokitellen se kaskeamiseen sopivaksi tai sopimattomaksi. Vastaavaan arvioon on helppo päätyä nykyisenkin metsämaan perusteella. Muutoin metsästä todettiin, että se oli kaikkialla hakattu kaskea tai hiilimiiluja varten, joten tukkimetsää ei ollut. Siellä täällä löytyi jonkinverran kuusta aidaksiksi ja nuorta koivua haloiksi.